keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Hyvää ja rauhallista joulua!

Joulu lähestyy ja monet kodit täyttyvät ihanista jouluisista tuoksuista ja mauista. Jouluruokien tekoon liittyy rituaalinomaisia ja perinteitä säilyttäviä piirteitä - itsekin tein viime vuonna ensimmäistä kertaa lanttulaatikkoa toisella kuin äitini vanhalla reseptillä. Ja kyllä, tunsin piston rinnassani. Tänä vuonna jouluruokatohotus osaltani on jäänyt todella vähäiseksi, osittain viime kuukauden kiireiden takia ja osittain siitä syystä, että lähdemme huomenna viettämään joulua ns. valmiiseen (ja erittäin notkuvaan) pöytään maalle. Mutta en malttanut kuitenkaan mieltäni. Joulutorttujen valmistamisen jälkeen oli aivan pakko kokeilla pitkään pöydällä lojunutta suklaa-punajuurikakkuohjetta. Se saisi toimia vaihtoehtoisena joulukakkuna. (Ja jos tänään löydän vielä silakoita jostain, niin onhan pakko tehdä  tuliaisiksi vielä näitä parina vuotena valmistettuja silakoita. Kolmas vuosi tekee jo perinteen..)  


Suklaa-punajuurikakun ohje on "Niklaksen keittiössä"-ohjelmasta. Niklas e' så söt! Kakku oli maultaan mielenkiintoinen - punajuuri tuntui no.. juurevana, suklaaseen sopivana ja mielestäni aavistuksen tunkkaisena. Makuraati totesi jäätelön (tai mahdollisesti vaniljakastikkeen) olevan erittäin hyvä lisä ja tuovan kakkuun tarvittavaa raikkautta. Tässä alkuperäinen Niklas mat- ohje.

Suklaa-punajuurikakku (8 pientä kakkua tai yksi iso)

2 isoa punajuurta raastettuna
100 g tummaa suklaata (esim. Fazerin)
4 dl vehnäjauhoja
3 dl fariinisokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 muna
50 g sulatettua voita
2 dl maitoa

Lisäksi tarvitset sokeria tai korppujauhoja sekä voita: pieniin kakkuihin vuoat voideltuina ja sokeroituina, iso vuoka voideltuna ja jauhotettuna (itse tein niin). Koristeluun tomusokeria ja jäätelöä. Niklas laittoi myös pienet keitetyt punajuuret kakkujen päälle mutta jätin tämän vaiheen väliin.

Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Paloittele suklaa pieniksi lastuiksi. Tämä käy kätevästi jos pidät suklaata "pystyssä" ja veistät reunaa pitkin ylhäältä alas hyvin terävällä veitsellä n. puolen sentin levyisesti. Sekoita vehnäjauhot, fariinisokeri, kaakaojauho sekä leivinjauhe keskenään isossa kulhossa. Lisää mukaan suklaahake. Sulata voi (mikroaaltouunissa n. 15-20 sekuntia). Vispaa kananmuna kuohkeaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Lisää munavaahtoon sulatettu voi sekä maito. Sekoita mukaan lopuksi punajuuriraaste. Sekoita märät ja kuivat aineet huolellisesti keskenään. Katso, ettei jauhoa jää taikinan sisään kuiviksi keitaiksi.

Jos käytät pieniä kakkumuotteja, voitele ne voilla ja sokeroi lopuksi. Itse käytin tavallista irtopohjaista kakkuvuokaa ja voitelin sekä korppujauhotin sen. Nostele taikina vuokiin lusikalla tai pienellä kauhalla. Uunilämpötila pienille vuoille on Niklaksen ohjeen mukaan 200 astetta ja n. 12 minuuttia. Itse pidin isoa kakkua noin 175-200 asteessa n. 30 minuuttia. Leikkaa annospaloiksi ja tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Lopuksi haluan toivottaa oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoilleni. Pitäkää huolta toisistanne!  :)

lauantai 20. marraskuuta 2010

Hei me leivotaan! Porkkanaleivokset!

Kaikkihan porkkanaleivoksia ovat tehneet - jo silloin ekoilla kotitaloustunneilla, right? No, not me. Koskaan. Meidän tunneilla tehtiin mokkapaloja eikä porkkanoita syöty kuin korkeintaan raasteena. Olen aina rakastanut porkkanaleivoksia ja tässä yhtenä päivänä lamppu päähäni sitten syttyikin: AHAA! Niitä voi tehdä ihan itsekin!? OOH! Nojoo, on varmaan tullutkin mainittua, etten ole mikään suuren suuri leipoja - minäkuva, joka vain vahvistui pari viikkoa sitten hieman kärähtäneen kakkupohjan muodossa. (Unohdin jälleen, ettei "paista uunin alaosassa" saa ikinä, koskaan, missään olosuhteissa tarkoittaa meidän kaasu-uuniamme, liian kuuma ja epätasainen lämpö.) Mutta tekemäni porkkanaleivokset maistuivat kertakaikkiaan onnistuneilta ja tässäpä tämä Ruutukokista hieman mukailtu ohje niihin.


Porkkanaleivokset (n. 12-15 kpl)

Kakkupohja:
n. 4 dl porkkanaraastetta
50 g sulatettua voita
1 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
4 kpl munia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia

Kuorrutus:
50 voita huoneenlämpöisenä.
200 maustamatonta tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
2 dl tomusokeria
1/2 sitruunan kuoriraaste

Tee esivalmistelut: laita uuni kuumenemaan n. 175-200 asteeseen, raasta porkkanat ja sulata rasva (esim. mikroaaltouunissa parin minuutin ajan). Rasvaa ja korppujauhota 25 x 30 cm:n uunivuoka (omani oli n. 20 x 30 cm). Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä kaneli keskenään omassa astiassaan.


Vatkaa munat ja sokeri kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon porkkanaraaste sekä rasva. Sekoita jauhoseos vähitellen siivilän avulla varovasti kääntäen mukaan taikinaan, älä turhaan sekoittele. Levitä taikina tasaisesti uunivuokaan ja kypsennä uunin keskitasolla vajaa puoli tuntia. Ruutukokin kypsennysohje oli vain 15 minuuttia (!), mikä oli aivan liian vähäinen aika tälle pohjalle, joka oli valmis n. 25 minuutissa Jos käytät esim. kakkuvuokaa, voi kypsennysaika olla pitempikin. Kun pinta on kauniin ruskea, pitäisi taikinankin olla valmis. Kumoa pohja leivinpaperin päälle ja jäähdytä. Itse laitoin parvekkeelle jäähtymään liinan alle noin puoleksi tunniksi (tämä ennen pakkasia).

Valmista kuorrutus. Pese ja harjaa sitruuna esim. juuresharjalla huolellisesti kuuman veden alla. Raasta noin puolet kuoresta. Sekoita huoneenlämpöiset voi ja tuorejuusto notkeaksi seokseksi ja lisää lopuksi tomusokeri ja sitruunaraaste.

Aloita (halutessasi) kuorruttaminen leikkaamalla kakun reunat pois ohuesti.

Kun ohjeessa sanotaan "levitä kuorrutus kakulle", kuulostaa se aina yhtä yksinkertaiselta. Siinä ei kerrota "hanki noin 40 sentin pituinen tasainen kaikkien-kondiittoreiden-omistama-härpäke, jolla saadaan supersileä pinta, kun levität kuorrutetta kakun pinnalle". Tarinamme sankari käytti leveintä ja terävintä veistään, ja varmasti on joku idiottivarma keino saada se sileän tasaiseksi muullakin kuin tuolla em. härpäkkeellä, mutten ehtinyt sitä tietoa mistään  siihen hätään hankkia. Niinpä kakkumme oli kovin raidallinen ja raidallisemmaksi se vain muuttui, kun kaunista pintalevitystä tehtiin kerta toisensa jälkeen.;)

Vaan 3-vuotiaan sukulaispojan sanoin: "Ei haittaa!" Kakkuhan leikataan pienemmiksi leivospaloiksi, jolloin pienet epätasaisuudet vain korostavat leivosten autenttisuutta..
Makuraadille maistui kovastikin ja itselleni myös. Suosittelen!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Kurpitsakeiton neitsytmatka

Joskus iskee epätoivo. Tv:stä pulppuaa - etenkin maanantaisin - toinen toistaan parempia kokkeja omine ohjelmineen ja jokaisella on omat hienot visionsa miltä maistuu/näyttää/tuntuu se "oikea" ruoka. IIK! Satunnainen ruoanlaittaja saa harmaita hiuksia vähemmästäkin. Australian Masterchef -ohjelmassa tuomari totesi: "This is one of the big five no-no's in the restaurant world" (raaka kana). No sen minäkin tiesin. Mutta mitä ovat ne neljä muuta? Miltä oikean kurpitsakeiton kuuluu maistua? Ja miksei kukaan koskaan leivitä silakoita kananmunalla missään ohjeessa (niinkuin itse tein tänään)? Saako niin tehdä? Oi voi, yhtäkkiä ruoanlaitto tuntui tosiaan rakettitieteeltä, jonka vain harvat ja valitut hallitsivat. Helpottaisiko tunne, jos vain tekisi jotain ihan uutta ja se saisi mennä ihan rauhassa (pieleen) minun kaavojen mukaan, rehellisenä noviisina laitettuna ilman hifistelyä? Sitähän gastromaniat-kokkaus joka tapauksessa on.. :)

Päätin siis heittäytyä tämän uuden haasteen eteen ja tehdä kurpitsakeittoa ensimmäistä kertaa elämässäni.  Ystäväni Janne oli lahjoittanut minulle purkillisen tekemäänsä kurpitsasosetta ja halusin sen vihdoinkin käyttää pakkasesta johonkin. Olen joskus historiassa kurpitsakeittoa maistanut mutten todellakaan muista/tiedä miltä sen kuuluu maistua...oikeasti. Onko sellaista asiaa edes olemassa kuin The Ultimate Truth of Food? Kävin joka tapauksessa katsomassa ns. anglosaksisia ohjeita netistä, etenkin maustamisen osalta. Tämä oli ihan hyvää kyllä, ja siitä kai ruoanlaitossa loppujen lopuksi on kysymys, hyvän makuisesta lopputuloksesta?  Bataattia oli kyllä lähes yhtä paljon kuin kurpitsasosetta, joten aika kaukana varmaan on alkuperäisestä mutta  joo... joka tapauksessa Hyvää Halloweenia kaikille!


Kurpitsakeitto (4 hengelle)

600 g bataattia paloina
1 sipuli pilkottuna
3 valkosipulin kynttä palasina
1 rkl ruokaöljyä
n. 500 g kurpitsasosetta
5 dl vettä
10 mustapippuria kokonaisena
4 neilikkaa kokonaisena
1/2 tl suolaa
2 dl kermaa
1 mm korianteria
1 mm kanelia
1 mm muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
1 rkl balsamicoa
1/2 tl sokeria
cayennepippuria
(nokare voita)
(pieniä kukintoja parsakaalia)

Kuumenna ruokaöljy kattilassa. Lisää sipulit ja bataattipalaset kuumaan öljyyn ja kuullota muutaman minuutin ajan. Lisää kurpitsasose, vesi, mustapippurit sekä neilikat joukkoon. Keitä noin 15 minuuttia keskiteholla kannen alla ja poista neilikat ja pippurit. Soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää suola, kerma ja loput mausteet ja anna hautua noin 10 minuuttia. Tarkista maku. Itse leikin Top chefiä ja lisäilin ensin balsamicoa  - "tämä kaipaa hieman hapokkuutta" - joten jouduin tasaamaan sitä "hieman sokerilla". Tarkista siis maku vielä kerran! Tästä sosekeitosta todettiin sen maistuvan jouluisen mausteiselta. Ennen tarjoilua voit halutessasi valmistaa pienet voissa nopeasti kuullotetut parsakaalin kukinnot keiton päälle. Ripottele cayennepippuria kevyesti keiton pinnalle (keitto jo lautasilla) juuri ennen ruokailua ja lisää lopuksi parsakaalit mukaan.

torstai 7. lokakuuta 2010

Makkarakastike osa 2 eli Chilinen nakkisoosi

Huolimatta meneillään olevista Helsingin vuotuisista silakkamarkkinoista jatketaan makkaraisella aiheella. Tässä nimittäin toinen nopea makkarakastike esim. pastalle. Pääasia, että makkara tai nakit ovat lihaisia - jauhoja voi lisätä sitten ihan omasta takaa, jos niitä haluaa mukaan. Olen aikaisemmin mainitun soija-allergian takia joutunut tarkistamaan tuoteselosteita tosi tarkkaan ja ei liene yllätys, että halvemmista b-luokan makkaroista löytyy lähes aina soijaproteiinia. Maksan mielelläni lisää niin luomumakkarasta kuin esim. tähän kastikkeeseen käyttämästä "Wigrenin herkkunakista" koska maku ja rakenne ovat paljon b-luokan veljiä paremmat.


Chilinen nakkikastike (3-4 hengelle)

6-8 lihaisaa nakkia pieninä palasina
1 porkkana kuutioituna
2 salottisipulia hienonnettuna
1/2 omena pieninä palasina
2 valkosipulia pienenä silppuna
2 rkl rypsiöljyä
1 tl salviaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna
2 rkl vehnäjauhoja (tai maizenaa)
500 g tomaattimurskaa
3-4 dl vettä
1 tl chilitahnaa
1 tl mustapippuria
suolaa maun mukaan

Kuumenna öljy kattilassa tai kasarissa. Lisää paloitellut nakit, porkkana, sipulit, omena sekä valkosipuli öljyn joukkoon ja kuullota n. 5-6 minuuttia sekoittaen välillä. Sekoita mukaan salvia, persilja sekä vehnäjauhot. Lisää joukkoon tomaattimurska ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi.

Kun kastike kiehuu, sekoita mukaan chilitahna ja mustapippuri. Hauduta hiljalleen n. 15-20 minuuttia. Sekoita välillä. Tarkista kastikkeen paksuus ja suurusta tarvittaessa vehnäjauholla. Mausta suolalla ja kiehauta kuumaksi. Kastikkeen maun tulisi olla  chilisen "salvinen" (Is that a word?). Koristele persiljalla  ja tarjoa pastan kanssa.

Lopuksi mielenkiintoinen radiovihje: Yle Areenan Taustapeili-ohjelmassa ovat vieraina professori Päivi Palojoki Helsingin yliopiston Kotitaloustieteen laitokselta sekä kokki Sami Garam. Aiheena on erittäin ajankohtaista keskustelua ruoasta ja mm. siitä, miksi oikein syömme nykyisin "ravintoaineita" maun sijaan?! Suosittelen lämpimästi. 

Köyhän miehen pata eli makkarastroganov

Hesarin ruokatorstaissa oli mielenkiintoinen artikkeli eri ruokalajien nimistä. Stroganovin padan nimi on artikkelin mukaan lähtöisin venäjällä vaikuttaneen varakkaan kauppiassuvun nimestä. Perheen kotiin palkattu ranskalainen kokki olisi nimennyt lihapadan isäntiensä mukaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tietää myös kertoa toisen mahdollisen alkuperän nimelle: venäjän kielen sana strogat merkitsee vuolemista ja höyläämistä. Tämän version mukaan joku suvun keittiömestareista olisi Siperiassa joutunut vuolemaan jäätynyttä lihaa. Oli miten oli, tämä stroganovin pata tehdään makkarasta eli valmistetaan köyhän miehen nopea ja superhelppo makkarastroganov ja maistuva sellainen! 


Makkarastroganov
(3-4 hengelle)
400 g a-luokan lihaisaa makkaraa
2 kpl sipulia pienenä silppuna
1 rkl margariinia tai voita
1 prk (25 g) tomaattipyrettä
2 rkl margariinia tai voita
3 rkl vehnäjauhoja
(lihaliemikuutio)
4-5 dl vettä
1 maustekurkku pieninä kuutioina
1 tl rouhittua mustapippuria
1 prk smetanaa
(suolaa)

Sulata rasva kasarissa ja lisää makkarat sekä sipuli. Ruskista koko ajan sekoittaen parin kolmen minuutin ajan täydellä teholla ja kaada seos kasarista syrjään lautaselle. Pyyhi pohja paperilla. Sulata seuraava erä margariinia tai voita kirkkaan keltaiseksi ja lisää vehnäjauhot. Ruskista sekoittaen kunnes myös jauhot ovat saaneet väriä. Sekoita joukkoon nopeasti vielä tomaattipyre.

Lisää tomaattipyreen ja rasvatahnan joukkoon ensin puolet vedestä koko ajan sekoittaen. Voit halutessasi lisätä lihaliemikuution murentaen joukkoon tässä vaiheessa (itse lisäsin enemmän vain mustapippuria makua antamaan). Kun seos on paksua, lisää loput vedestä. Sekoita jälleen koko ajan kunnes kastike on tasainen. Anna hautua hiljaa n. 10 minuuttia.

Kaada lopuksi makkarasipuliseos takaisin kasariin kastikkeen joukkoon. Lisää kuutioidut suolakurkut mukaan. Mausta rouhitulla mustapippurilla maun mukaan. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista lopuksi maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa smetanan ja perunamuusin kanssa.


keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Rasvaista sotaa

Rasvasota tuntuu leviävän kulovalkean lailla maahamme. Tyydyttymätöntä, tyydyttynyttä, vähärasvaista, vähäkalorista, vähähiilihydraattista. MOT -ohjelma maanantaina 13.9. laittoi myös kauhansa rasvaiseen soppaan, jossa puitiin mm. sitä, onko Suomen THL:n ravitsemussuositukset sittenkin olleet väärässä, all along. Tämän ohjelman voi nähdä YLE Areenassa vielä kuuden päivän ajan. MTV 3 uutisoi myös samasta aiheesta: "Ravintosuosituksiin tulossa korjausliike: eläinrasvoja moitittu liikaa." Hmm. Tämähän suorastaan vaatii kommentointia! Annetaan luonnon kuitenkin laskea verenpainetta hieman ennen sitä: Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksomaisemaa.


Mikä tässä keskustelussa minua eniten häiritsee, on sama, mikä niin monessa vastakkainasettelussa aina on olemassa eli ei nähdä metsää puilta. Missä on kokonaisuus? En ole koskaan ollut minkään erityisen ismin kannattaja, oli kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa ravinnosta. Tietoa tulee koko ajan lisää ja jonkinlaisen lähdekritiikin ylläpitäminen tuntuu olevan enemmän kuin vaikeaa, etenkin, jos saatu tieto on hyvin poliittisesti tai ajatusmaailmallisesti värittynyttä. 

Yksinkertaisten johtopäätösten tekeminen on aina helppoa, vaikeampaa taas myöntää, että kenties uskomani asiat eivät ehkä ihan täysin pitäneetkään paikkaansa. MTV 3 on nostanut  tämän lauseen lyhyeen uutiseensa: "Meidän tapa, joka on nostanut eläinrasvat ainoaksi pahaksi pojaksi, ei ole ollut oikea, Fogelholm myöntää. Mutta mikään tutkimus ei ole kyllä osoittanut, että eläinrasvat olisivat terveellisiä, Fogelholm lisää." Ja jatkaa: "Jos meidän ruokavaliossamme pitäisi muuttaa jotakin, niin meidän pitäisi saada alemmaksi huonojen hiilihydraattien määrää. Se on suomalaisen ruokavalion vielä eläinrasvojakin suurempi ongelma, Fogelholm arvioi." Tätä lausetta tultaneen siteraamaan vielä lukuisia kertoja. Minusta tässä lyhyessä artikkelissa tulee hyvin esille se, kuinka vaikeata on saada tutkimustietoa kaikki tekijät huomioon ottavasti.

Minun verenpainettani taas nosti tämä kuva, myös Hiidenportista. Liekö karhun tai ahman kynsiä kutittanut? 

Pähkäilin siis tätä rasvakeskustelua ja tulin siihen samaan tulokseen mihin aikaisemminkin: kohtuus kaikessa. Rasvakeskustelussa (jos sitä nyt haluaa siis käydä) voitaisiin puhua myös kokonaisrasvan saannin määrästä, liikunnan vaikutuksesta insuliinin tuotantoon ja elintapojen sekä kohtuuden merkityksestä kokonaishyvinvointiin. Pelkkä stressikin muuttaa ihmisen hormonitasapainoa.


En siis kuulu niihin, jotka uskovat, että Heikkilää seuraten ja voita ja silavaa palvoen löytyy oikotie onneen, tai siihen, että pelkällä kasvisravinnolla ja happo-emäs tasapainolla elimistöni olisi maksimaalisessa hyvinvoinnin tilassa. Voihan se näin ollakin. Kauhean paljon vaikeampaa on olla tämmönen - tavallinen. Päätin pohdiskeluni lopuksi uskoa siis johonkin, minäkin. Päätinkin lähteä dosentti, LKT, Heikki S. Vuorisen linjalle. Minulla oli nimittäin ilo viime vuonna kuunnella hänen luentoaan ihmisen ruokavalion historiasta, ja kysyessäni hänen mahdollista mieliruokavaliota, hän totesi hunajalla olevan todettu sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttivat hänestä hyviltä. Eli uskon parsakaalin, tomaatin ja mustikan lisäksi jatkossa myös hunajaan! Eläköön makea elämä!


Sämpylöitä syksyyn

Omia sämpylöitä ei voita mikään, niin se vain on. Ulkona saa sataa ja tuulla sekä nurkissa vetää - kuten gastromanioitten kodin vanhoista ikkunoista aika usein talvisin tekee - mutta vastaleivotut, kuumat sämpylät sulavan voin kanssa pelastavat päivän kuin päivän. Sämpyläohjeita on maailma pullollaan: tässä yksi erittäin helppo ja takuuvarma porkkana-sellainen. 


Sämpylät (16-20 kpl)
5 dl rasvatonta maitoa (tai vettä)
50 g hiivaa
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 tl suolaa
1 dl porkkanaraastetta
1 dl juustoraastetta
1 dl maissijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
n. 9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Kuumenna neste kädenlämpöiseksi ja anna hiivan liueta kokonaan nesteeseen. Lisää hunaja ja suola. (Sokeri nopeuttaa hiivan toimintaa.) Lisää porkkana- ja juustoraaste mukaan. Sekoita myös joukkoon kaurahiutaleet ja maissijauhot. Mittaa ja sekoita noin puolet sämpyläjauhoista koko ajan vatkaten. Lisää loput jauhoista vähitellen, koko ajan alustaen. Alusta taikina kimmoisaksi ja lisää öljy. Jatka alustamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja tuntuu napakalta. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 225 asteeseen. Peitä taikina leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Sirottele vähän jauhoja leivinpöydälle. Vaivaa kohonnut taikina leivinpöydällä ja leivo siitä pitkä tanko. Leikkaa tangosta yhtä suuria palasia 16-20 kpl. Muotoile paloista pyöreitä sämpylöitä.







Aseta palaset kahdelle pellillle leivinpaperille tasaisin välein, jätä kohoamisvaraa. Peitä sämpylät leivinliinalla ja anna jälleen kohota n. 15 minuuttia. Paista sämpylöitä kuumassa uunissa keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Anna sämpylöiden jäähtyä liinan alla 5-10 minuuttia. Herkuttele voin kanssa.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Oodi parsakaalille!

Uskon parsakaalin voimaan! Noin, nyt se on sanottu. Pidän parsakaalia tämän hetkisen tietämykseni mukaan yhtenä suurena luonnon oman lääkekaapin valmisteista eikä siinä vielä kaikki: samaan hintaan saatte monipuolisen ja maistuvan kasviksen, joka oikeasti sopii lähes kaikkiin ruokalajeihin, keitoista gratiineihin. Parsakaali valittiiin vuoden vihannekseksi 2006, ja kasvismaailmassahan tämä on suuri arvonanto. Niitä muita luonnon lääkekaapin hyviä valmisteita ovat mielestäni tomaatti kaikissa eri muodoissa, mustikka ja punaviini.

Tämä juustoinen  kasvislisuke oli kokeilua puhtaimmillaan "Mitähän jääkaapista oikein löytyy"-tyyliin. Ja lopputulos oli tässä: 


Juustoinen kasvishöyste (3-4 hengelle) 
1 litra vettä
1 tl suolaa
3 kpl porkkanoita
1 kokonainen parsakaali
2 kpl kesäsipulia tai 10 cm palanen purjoa suikaleina
5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja pieninä palasina
1 dl juustoraastetta (mielellään parmesaania)
1 maustemitta rouhittua mustapippuria
1-2 rkl sitruunalla maustettua oliiviöljyä
ripaus suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat n. 3 cm pituisiksi ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta vesi ja suola kattilassa ja keitä porkkanoita n. 5 minuuttia keskilämmöllä. Kun porkkanat kiehuvat, irrota parsakaalista pieniä kukintoja ja leikkaa kesäsipuli pieneksi silpuksi (tai purjo suikaleiksi).

Lisää vihannekset porkkanoiden joukkoon ja keitä noin 3-4 minuuttia. Parsakaalin tulisi olla loppuvaiheessa puolikovaa. Kaada vesi pois ja sekoita vihannekset kulhossa. Lisää pieniksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit ja juustoraaste vihannesten sekaan. Sekoita ja anna juustoraasteen sulaa.

Mausta pippurilla ja suolalla sekä sitruunalla maustetulla oliiviöljyllä. Myös aurinkokuivattujen tomaattien säilytysöljy käy. Sekoita kevyesti ja tarjoa lisukkeena. Voit valmistaa tämän myös ilman porkkanoita, kuten kuvassa oleva höystö on tehty.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Oho, mihinkäs tuo puoli vuotta hurahti..?!

Tervehdys jälleen, pitkä olikin tuo taukoni bloggauksen ihmemaailmassa eli anteeksi äkkinäinen katoamiseni! Ajattelin kesällä, että olisikohan Gastromaniat tullut tiensä päähän - olisivathan ne harvat mahdolliset lukijani jo aikaa sitten unohtaneet tämän blogin, missä mitään uutta ei näy tapahtuvan. Mutta nyt vaelluslomalta palattuani uutta intoa tuntuu taas olevan eli kokeillaan vielä, syksyhän on uuden alkua ja näin myös tässäkin tapauksessa.

Olen kirjoittanut kesän aikana työharjoittelussa aika paljon ruokaohjeita mutta joutunut jättämään täysin pois ruokaan liittyvät muut pohdinnat terveysnäkökohtia lukuunottamatta, ja nyt olisi paljon pohdittua asiaa tällä muulla saralla pääkopassa - voi siis olla, että paatoksellista puhetta tulee jatkossa näkymään myös täällä. 

Hämmentävä löydös terveyden/sairauden saralta löytyi keväällä: sain diagnoosiksi soija-allergian kummallisiin iho-/silmäoireisiin. Tämä ei ollut lainkaan tervetullut uutinen, joudunhan siis jättämään kaikki soijaproteiinituotteet pois ruokavaliosta. Pahimmat oireet ovat poistuneet kotiruoan ja ahkeran tuoteselosteiden lukemisen avulla, tosin täysin ei ole selvää onko kyseessä pelkkä soijaproteiini vai myös lesitiini, jota todellakin laitetaan ihan joka paikkaan. Tätäkin kirjoittaessani silmäluomi on somasti turvonnut ja mietin, oliko se pari päivää sitten syömä hampurilainen vai se toffeejäätelö, joka tämän aiheutti..Tylsä juttu joka tapauksessa. 
 
Onneksi peruskasvisruokaa voi laittaa ihan ilman soijaakin ja laitan näin syksyn aloittajaisiksi tähän maistuvan juustopiirakan ohjeen. 


Suolainen juustopiirakka (1 vuoka, läpimitta 28 cm) 

Piirakkapohja:
200 g leivontamargariinia palasina
4-5 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl vettä
1/2 tl suolaa

Voitele piirakkavuoka margariinilla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Nypi margariini ja vehnäjauhot tasarakeiseksi seokseksi. Lisää vesi ja suola, ja sekoita taikina tiiviiksi massaksi mutta älä vaivaa. Lisää vesi vähitellen - riippuu näköjään myös jauhojen koostumuksesta tarvitaanko 2 vai 3 rkl vettä. Laita lepäämään jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi. (Tai 10-15  minuutiksi pakastimeen).

Täyte:
1 kpl sipulia hienonnettuna
3 kpl valkosipulin kynttä palasina 
1 parsakaali pieninä palasina
250 g pakastettuja kasvisuikaleita
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
1 prk yrttituorejuustoa (100 g)
1 dl kasvirasvapohjaista ruokakermaa (esim. 7 % Flora)
1 kpl munia
3 dl vahva-aromisempaa juustoa (esim. mustaleima Emmental)
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl rakuunaa 
1 tl suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli pieniksi palasiksi. Nypi parsakaalista kukintoja tai leikkaa se reilusti pieniksi palasiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita ja parsakaalia muutaman minuutin ajan. Lisää pakastekasvikset joukkoon ja kuullota keskilämmöllä noin 5- 7 minuutin ajan. Sekoita ja kaada kulhoon. 

Raasta juusto ja sekoita yhdessä tuorejuuston, ruokakerman sekä munan kanssa kasvisten joukkoon. Lisää lopuksi suola, mustapippuri ja rakuuna. Sekoita kevyesti ja tarkista maku. Lisää mausteita tarvittaessa. 

Kaulitse taikina ja levitä vuoalle, tai vaihtoehtoisesti taputtele tasaisesti piirakkavuoalle. Pistele pohjaa haarukalla.  Levitä täyte piirakkapohjan päälle tasaiseksi massaksi ja paista kuumassa uunissa keskitasolla n. 40 minuuttia. Itse olen tehnyt tämän sekä kaasu-uunilla (jolloin valmistuminen oli nopeampaa) että sähköuunissa, jolloin esipaistamista olisi melkein tarvinnut, niin viittä vaille raa'aksi pohja jäi. (Eli voit myös esipaistaa pohjaa n. 10 minuuttia.) Tämä kesä on taas antanut esimerkkiä siitä, että erilaiset uunit ovat yksilöllisiä ja koskaan täysin ehdotonta paistolämpötilaa/-aikaa ei näköjään voi antaa - niin eri tavalla kaasu-uuni ja sähköuuni tekeleitäni on kohdellut. 

Ps. Yläkuva on Korouoman luonnonsuojelualueelta, Posiolta. Maisemat olivat  tosi palkitsevat, kunhan ensin oli kiivennyt 361 porrasta ylöspäin jyrkkää rinnettä pitkin! Voin kertoa, että tulin pitäneeksi tauon jos toisenkin tuossa nousussa.. :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kahdet hampurilaiset

Viikonloppuna tuli syötyä hampurilaisia. Perjantaina valmistin hampurilaispihvit jauhelihasta ja sunnuntaiksi olivat vuorossa kasvisburgerit. Käytin Hattingin valmiita hampurilaissämpylöitä ja Felixin valmista hampurilaiskastiketta. Sämpylät kuivuivat vähän turhan nopeasti grillissä, joten merkki menee vaihtoon. Ja seuraavalla kerralla aion kokeilla itsetehtyä chilimajoneesia kastikkeeksi, kunhan sopiva ohje tulee vastaan. (Itse asiassa tuli, mutten tullut nauhoittaneeksi ko. tv-ohjelmaa, joten muisteluksi menee).

 Jauhelihaburgerit (2 kpl)


Jauhelihapihvit (4 pientä tai 3 isoa pihviä)
400 g naudan jauhelihaa
2 tl worchesterkastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl valkosipulijauhetta (tai 3 puristettua kynttä)
mustapippuria myllystä
1 kananmuna

Sekoita jauheliha, kananmuna sekä mausteet, ja pyörittele pyöreitä, tasaisia pihvejä. Paista voissa molemmilta puolilta n. 3-4 minuuttia, kunnes pihvit ovat kypsiä. Varo polttamasta pihvin pintaa (kuten itselleni kävi parin pihvin osalta)..!

Muut ainekset:
1 cheddarviipale/pihvi
1 paksu sipuliviipale/pihvi
salaattia (esim. provencen salaattisekoitus)
tomaattia viipaleina
hampurilaiskastiketta
mustapippuria
paahdettua sipulirouhetta
hampurilaissämpylöitä

Tässä vaiheessa olin hieman kahden vaiheilla miten toimia cheddarin kanssa. Päädyin seuraavaan ratkaisuun: kun pihvit olivat valmiit, laitoin sämpylät grilliin lämpenemään. Tässä vaihessa laitoin jokaisen (edelleen paistinpannulla olevien ) pihvien päälle yhden paksun sipuliviipaleen ja sen päälle cheddarviipaleen. 

Paistoin pihvejä mahdollisimman miedolla lämmöllä kannen alla. Näin juusto ehti sulaa sipulin päälle juuri sopivasti, kunnes sämpylät ovat lämmenneet.

Kokoa ainekset oman mielen mukaan. Itse laitoin provencen salaattisekoitusta ja kastiketta pohjimmaiseksi, siihen päälle yhden pihvin ja lopuksi tomaattia ja sipulirouhetta sekä mustapippuria. Jos haluat reilun pihvin, kannattaa valmistaa vain 3 kpl, neljästä tuli vähän turhankin pieniä. 

Kasvisburgerit

Juurespihvitaikinan voi tehdä luultavasti paaaljon helpommin mutta tein tämän nyt monen mutkan kautta - lähinnä siksi, että saisin pehmeän taikinan. Niinpä esikeitin juureksia mikrossa ja raastoin SEKÄ hienonsin ne monitoimikoneessa. Pieni monitoimikoneeni on niin reipas tapaus, että välillä senkin täytyy päästä ulkoilemaan. Tavallinen raastinrauta ja raa'at kasvikset ovat myös ok,  mutta vaatinevat vain pitemmän kypsennysajan. Ja: kaasuliekki + valurautapannu = helposti palanut pinta eli yritin minimoida pihvien paistoajan.


Juurespihvit (n. 8 kpl pieniä pihvejä lettupannulla)
3 punajuurta
2-3 perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
1 muna
1/2 tl suolaa
2 tl yrttitarhan sekoitusta (tai omia yrttisuosikkeja)
1 tl valkosipulijauhetta
1/2- 1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl sambal oelek- chilitahnaa
2 aurinkokuivattua tomaattia pieninä palasina
1 tl hunajaa
3 rkl korppujauhoa
Paistamiseen voita

Kypsennä kuorittuja punajuuria, perunoita sekä porkkanoita mikrossa  4 minuuttia (tai 8 minuuttia kattilassa). Muista myös mikrokuumennuksessa vesi astian pohjalle! Raasta kypsennetyt kasvikset sekä raaka sipuli hienoksi. Lisää mausteet, muna, hunaja ja aurinkokuivatut tomaatit sekä korppujauho.

Jos massa vaikuttaa kovin löysältä, lisää korppujauhoja lisää. (Itse paistoin ensimmäisen satsin "liian löysänä", ja tuloksena  oli epätasaisia/hajoavia pihvejä). Pihvejä tulee pystyä muotoilemaan hyvin käsissä ilman, että ne hajoavat. Jos olet esikeittänyt kasvikset, riittää  paistoajaksi paistin-/lettupannulla n. 4 minuuttia/puoli.

Tällä kertaa päätin toimia cheddarin kanssa toisin. Eli laitoin cheddarviipaleen sulamaan hampurilaissämpylän "ylempään" osaan lämmittäessä niitä grillissä, jolloin kootessa se olisi sulaneena heti pihvin päällä... Muuten laitoin samat lisukkeet kuin jauhelihaburgereissa eli pohjalle provencen salaattisekoitusta, hampurilaiskastiketta ja tomaattia. Koska pihveistä tuli pieniä, yhteen hampurilaiseen meni aina kaksi kasvispihviä. Ja oma suosikkini näistä kahdesta eri hampurilaisversiosta oli kyllä kasvisburgeri, sen verran pihveistä löytyi mausteista potkua.

Ruokaa vai eineksiä?

Jos eläisimme ideaaliyhteiskunnassa, meillä jokaisella olisi 1) vähintään keittiömestarin koulutus, 2) rajattomasti aikaa laittaa ruokaa, 3) oma pieni puutarhapalsta, josta hakea kasviksia ja yrttejä joka lähtööön ja 4) naapurissa luomulähitila, joka täyttäisi muut raaka-ainetarpeemme. Citymarkettien muovitetut lihapaketit olisi sakon uhalla kielletty ja einesten salakauppa kannattavaa bisnestä. Mutta. Sattumalta taitaa olla kuitenkin niin, että välillä ruokaa tulee tehtyä jotenkuten; milloin kiireen, milloin minkäkin omituisen mättöhimon takia. Eikä se aina täytä niitä ns. kunnollisia ravitsemuksellisiakaan tarpeita. On liikaa suolaa, liikaa rasvaa, liikaa.. no kaikkea.


Mistäkö moinen purkaus? Jotenkin keittiömestari Henri Alénin yleisönosastokirjoitus Hesarissa (29.1) varsinaisen "ruoan" ja "einesten" luokkajaosta (eineksiä ei saisi kutsua ruoaksi) sai minussa aikaan ihmeellisen reaktion. Kyllä, olen samaa mieltä, ettei lisäaineita täynnä olevat einekset ole välttämättä tarpeeksi laadukasta ravintoa mutta että ihanko ettei ruokaa? Que?! Yöpöydälläni on Alénin Sydän lautasella- keittokirja, joten ihan vieras hänen ajattelutapansa ei minulle ole. Siellä on ihania reseptejä  ja olen samaa mieltä, että jokaisen tulisi saada mahdollisuus nauttia hyvistä raaka-aineista laitetusta ruoasta. Mutta on vain se yksi asia - se, mitä kutsutaan todellisuudeksi. Minusta ihmisiä syyllistetään muutenkin liikaa ruokiin liittyvissä asioissa. Ruoka on myös aika henkilökohtainen juttu - itse asiassa yksi niistä harvoista asioista, joihin voimme jota kuinkin vielä itse vaikuttaa. Kuten kaikki tiedämme, ruoka kun saa muitakin arvoja - oli se sitten kehon hallinnan keino tai ideologinen symboli, ihan tuon perusaineenvaihdunnan ylläpitämisen lisäksi..

Ei, en ole einesten ystävä, minäkään. Mutta välillä tulee satunnainen valmislaatikko tai puolivalmiste kauppakoriin mukaan siitä huolimatta. Minusta hyvän ja laadukkaan ruoan puolesta tulee puhua, mutta paluuta siihen, että kaikki valmistaisivat ruoat alusta saakka kotona, ei tule luultavasti ikinä olemaan. Toivottavasti kenenkään vanhemman ei kuitenkaan tarvitsisi kuulla lapsiltaan pitkän työpäivän jälkeen: "Voi äiti/isi, miksei meillä koskaan ole ruokaa, aina vain eineksiä!"

Jos jotakin kiinnostaa tulevaisuuden ruokailun visiot, tässä mielenkiintoinen raportti: Syödään leväpullia pimeässä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kasviskastike kookosmaidossa

Kuten jo Kasvissyöjän makkaraperunapostauksen yhteydessä kerroin, olen lisännyt soijan käyttöä viimeaikaisessa ruoanlaitossani. Minulla _ei_ ole mitään erityistä ruokaan liittyvää ideologiaa: syön pari kertaa vuodessa hyvän pihvin suuresti nauttien ja rasva suupielestä valuen; toisaalta laitan mielelläni kasvisruokaa, koska pidän keveyden tunteesta, minkä kasvispohjaisesta ruoasta saan.  Eläinperäisen proteiinintarpeeni voisin hyvin tyydyttää pelkästään kalalla. Uskoisin, että kalasta luopuminen olisi paljon suurempi kynnyskysymys kuin lihan jättäminen pois ruokavaliosta. Pääasiallinen ruokamottoni onkin vanha kunnon kohtuus kaikessa.

Tämä ruokavaliopohdinta ansaitsee ihan oman postauksensa, joten sitä odotellessa keskitytään toistaiseksi nauttimaan soijapaloista tehdystä kookosmaitokasviskastikkeesta (huh mikä yhdyssanahirviö!). Soijapalojen marinointiin käytin lähes samaa ohjetta kuin bataattien marinointiin em. "makkaraperunoissa". Lisukkeena valmistin couscousia ja curry-juureksia porkkanasta ja lantusta. Nopea ja erinomainen lisukeherkku, jota voisin syödä melkein ruoan kuin ruoan yhteydessä.


Kookosmaito-kasviskastike (2-3 hengelle)
2 dl kuivia soijapaloja
4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
Lisää soijapalat kiehuvaan veteen yhdessä kasvisliemikuution kanssa. Keitä n. 10 minuuttia ja siivilöi vesi pois.

Marinadi:
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl ketsuppia
1 rkl soijakastiketta
1 tl basilikaa
1 rkl hunajaa
1 maustemitta mustapippuria
1 tl paahdettua sipulirouhetta
1 maustemitta currya

Sekoita marinadiainekset keskenään ja lisää soijapalojen joukkoon.

Valmista loput kastikkeesta seuraavasti:

2 rkl rypsiöljyä
10 cm purjoa ohuina suikaleina
2 porkkanaa pieninä paloina
1 kookosmaitopurkki (400 ml)

Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota purjosuikaleita ja paloiteltuja porkkanoita pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää marinoidut soijapalaset ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lopuksi kookosmaito ja anna hautua matalalla lämpötilalla n. 20 minuuttia. Voit tällä välin valmistaa curry-juurekset ja couscousin pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoa välittömästi lisukkeiden valmistuttua.

Ps. Viikon jekkuvinkki (sori, ei jägermeisteraiheinen juomaohje): Voit tarjota tätä "koehenkilöille" broilerikastikkeena - uskoisin, että vain harvat huomaavat eron, niin samantapainen purutuntuma sekä soijapaloilla että -suikaleilla on.

Nopeat curry-juurekset

Nämä nopeat, osittain mikrossa, osittain liedellä valmistettavat mausteiset juurekset ovat erinomaisia lisukkeita. Niissä on minua miellyttävä valkosipulinen, mausteinen maku. Olen yrittänyt löytää tietoa curryn rasvaliukoisuudesta, jonka takia se reagoisi erityisen hyvin kuumaan öljyyn ja näin lisäten mausteen aromia juureksiin. Utelias kokkikin (Parkkinen, K. & Rautavirta, K. 2005.)  mainitsee vain tämän: "Rasvassa kiehauttaminen korostaa curryn makua." Curry on kuitenkin mausteseos, joten eiköhän joku ainesosista ole rasvaliukoinen, ja näin öljyn kanssa reagoiva.. Kemistit tänne, ohoi!

Nopeat curry-juurekset (2-3 hengelle)

1 porkkana hyvin ohuina suikaleina
pala lanttua hyvin ohuina suikaleina
2 rkl öljyä
2 valkosipulia puristettuna
1 maustemitta curry-maustetta

Suikaloi juurekset ohuiksi viipaleiksi ja kypsennä 4 minuuttia mikroaaltouunissa. Mikrokeittämisessä täytyy ehdottomasti muistaa lisätä astian pohjalle vähän vettä  (n. puoli desiä tässä tapauksessa). Juurekset voi myös keittää perinteisesti kattilassa liedellä mutta itse olen yhä enemmän alkanut käyttää nopeaa kasvisten valmistamista mikrossa, etenkin jos kyseessä on vain pieni lisuke, kuten tässä tapauksessa.

Kiehauta öljy kattilassa ja lisää currymauste ja puristettu valkosipuli. Keitä mausteita n. 15 sekuntia ja lisää joukkoon hyvin valutetut ja kuivatut juurekset. Sekoita koko ajan ja laske lämpötila mahdollisimman alas . (Kaasuliedellä tämä onnistuu helposti, sähköliedeltä kannattaa varmaan siirtää kattila kokonaan pois jos juurekset saavat väriä liikaa). Pyörittele juureksia muutaman minuutin ajan valkosipuli-curryöljyseoksessa ja tarjoa kuumina.

Kasvissyöjän makkaraperunat

Bataatti on suurta herkkuani. Maustan muutenkin makean mukulakasvin lähes aina hunajalla ja valkosipulilla ja näin tälläkin kertaa. Olen myös jo parin kuukauden aikana kokeillut soijasuikaleita, varsinkin broilerin korvikkeena, ja näissä "makkaraperunoissa" soijasuikaleet saavat makua salviasta. Nyt keitin suikaleita mausteineen n. 5 minuuttia ja annoin olla uunissa toiset 5 minuuttia, yhdessä marinoitujen juuresten kanssa. Toinen tapa olisi tehdä oma marinadi soijalle keittämisen jälkeen, mutta halusin nähdä miten soijasuikaleet toimivat uunissa pelkästään keitettyinä. Tämä ruoka ei huutele esteettisyydeellään mutta se oli herkullista, grillimäistä kasvislohturuokaa.



Marinoidut uunibataatit (2:lle nälkäiselle)
Sekoita kulhossa seuraavat ainekset:
1 iso bataatti pieninä lohkoina
1 sipuli viipaleina
2 porkkanaa palasina

Marinadi
1 dl rypsiöljyä
1 rkl soijakastiketta
2-3 rkl hunajaa
1 rkl ketsuppia
1 tl balsamicokastiketta
4 valkosipulin kynttä puristettuna
1 rkl yrttitarhan sekoitus-maustetta
mustapippuria ja merisuolaa myllystä maun mukaan

En mitannut aineksia sen tarkemmin, joten annetut mitat ovat arvioita. Teen yleensä marinadin näistä aineksista, milloin jotain lisäten (esim. chiliä), milloin taas poistaen. Marinadin tulisi olla paksua ja mausteisen makeaa. Sekoita marinadi huolellisesti kulhossa kasvisten kanssa ja levitä ne uunipellille, leivinpaperin päälle. Laita uuniin n. 35 minuutiksi. Kääntele vähintään kerran.









 


Salviasoijasuikaleet

2 dl soijasuikaleita
4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
1 tl salviaa
mustapippuria ja merisuolaa myllystä (pari-kolme kierrosta)

Kiehauta vesi ja lisää soijasuikaleet sekä mausteet kattilaan. Keitä n. 5 minuuttia. Siivilöi neste hyvin pois ja sekoita uunissa olevien juuresten kanssa pellille. Kuumenna uunissa 5 minuuttia (eli kun bataatit ovat olleet n. 30 min.) ja laita mahdollinen uunin grillivastus päälle viimeiseksi minuutiksi. Syö sellaisenaan!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Ahvenanmaan terveisiä eli siikakeittoa


No kävi kuule silleen että Gastromaniat kävi viikonloppuvierailulla Ahvenanmaan Föglössä. Siellä(kin) harrastetaan ihan perinteistä jääkalastusta (tai jään-alla-kalastusta) ja pääsin minäkin mukaan kokemaan verkkoja. Ja saalis oli erinomainen: iso hauki, 3-4 meriahventa, pari siikaa sekä  muutamia jättimäisiä särkiä.  Ruokaa muutamaksi päiväksi. Ja se toinen siika tuli sitten minulle, että varssågod barra. Eipä siinä sitten muuta kuin suolestamaan jään päällä sitä siikaparkaa ja auton takakonttiin odottamaan kotiin lähtöä. Kun ulkona on näinkin paljon pakkasasteita, säilytystila oli mitä otollisin. Ja vihdoin ja viimein, kotona, päätin tehdä siitä  - siikakeiton.


Siikakeitto (4 hengelle)
Kalalientä 5-6 dl (tässä ohje siihen)
1 sipuli pieneksi pilkottuna
20 g voita
3 dl vettä
3 isoa perunaa kuutioina
1 porkkana viipaleina
3-4 tillinvartta pienenä silppuna
1 rkl merisuolaa
2 siikafilettä pieninä palasina
2 dl kuohukermaa
25 g voita
(hieman mustapippuria)
(4-5 tippaa tabascoa)
koristeluun tilliä

Kuumenna voi kattilassa ja kuullota sipulit voissa n. minuutin ajan. Lisää kalaliemi ja vesi päälle. Kiehauta ja lisää kuutioidut perunat ja porkkanat, tilli sekä suola joukkoon. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia.

Lisää kalanpalat varovasti mukaan ja anna niiden kypsyä matalalla lämmöllä n. parin minuutin ajan. Kaada lopuksi kuohukerma sekä voi  mukaan ja kiehauta keitto vielä kerran. Tarkista maku. Voit maustaa sitä vähäisellä määrällä mustapippuria ja tabascoa mutta ole varovainen, ettei siian oma hieno maku häviä! Koristele keitto tillisilpulla ja tarjoa saaristolais- tai ruisleivän kera.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Omat kalaliemet ovat parhautta!

Mielestäni itse tehdyn kalaliemen voima on juuri maun "herkkyydessä", liemi maistuu sopivan miedolta ja tasapainoiselta ilman keinotekoisia aromivahventeita. Jos perkeitä on kovin runsaasti, on kätevintä tehdä kalalientä suoraan pakastimeen useisiin rasioihin. Tämän liemen ohje on kyllä vain yhtä keittoa/kastiketta varten - käytin tähän vain yhden siian perkeet ja valmista lientä tuli n. puoli litraa. Kannattaa tehdä ainakin tupla-annos, jos ei jaksa liemiä kovin usein väsäillä; tosin perkeidenkin määrän tulee olla siinä tapauksessa kaksinkertainen.. Ainakin Hakaniemen hallissa Reitin kalan myyjät antavat mielellään perkeitä mukaan, joskus jopa ilman eri pyytämisiä ja näin luultavasti myös muissa kalapisteissä. 
       

            
Kokonainen kala vaatii tietysti fileroinnin ja mahdollisen epävarmuuden iskiessä esim. Kalatalouden keskusliiton sivuilta löytyy hyviä kalankäsittelyohjeita: tässä vallan mainio fileerausohje. Itse tosin aloitan fileeramisen kalan "edestä" eli maha on auki minuun päin. Monet ammattilaiset näyttävät tekevän ensimmäisen viillon kalan selkäpuolelta. Tärkeintä on hyvä ja erittäin terävä fileerausveitsi sekä tukeva alusta. Sahaava liike johtunee usein juuri tylsästä veitsestä. Itselläni ei ole kalapiikkiä (vielä), joten nahkapuolen poistaminen  haarukan avulla ei todellakaan käy kuten opetusvideoissa, ja muutenkin nahan poistaminen vaatii osaltani vielä harjoitusta. (Sanomalehti suojana ei myöskään ole kovin oikeaoppista..mutta pienemmän kalan kanssa se vielä menettelee. Kunnon leikkuulauta vain kalankäsittelyä varten _on_ ostoslistalla!)






  







Kalaliemi siiasta (5-6 dl)
Kalojen perkaustähteitä (pää, selkä- ja kylkiruodot sekä evät)
1 l kylmää vettä
1 rkl merisuolaa
1 porkkana palasina
1 sipuli pilkottuna
n. 10-15 valkopippuria
1 laakerinlehti
3-4 tillinvartta palasiksi leikattuna

Fileraa siika ja poista kidukset. Kaada kylmä vesi kattilaan yhdessä kalanperkeiden kanssa. Lisää suola ja keitä hiljalleen kiehuvaksi. Kuori muodostuva vaahto pois ja kun vaahdonmuodostus loppuu lisää kasvikset ja mausteet joukkoon. Keitä kannen alla n. 15-20 minuuttia, ei kauempaa. Siivilöi liemi ja tarkista suolaisuus.

Uunilohi fetajuustolla

Aloitan paljastuksella: olen ollut nuoruudessani (+20) kalanviljelyslaitoksen linjatyöntekijä Ahvenanmaalla kahden sesongin ajan. Minun erityisosaamisalueeni oli sisälmysten ja munuaisten poistaminen kirjolohesta... Munuaiset sijaitsevat kiinni kalan selkärangassa ja ne poistetaan eräänlaisella "lusikalla", kunhan ne on ensin viilletty auki suojaavasta vaaleanpunaisesta kalvosta.  Niin, meillä kaikilla on omat vahvuutemme - ja munuaisten poistaminen kirjolohesta lusikkaimurin avulla on  suhteellisen  haastavaa, varsinkin jos 4000 kg kalaa kulkee päivässä käsiesi läpi..!

Kirjolohen kasvatuksesta oli silloin aikoinaan todella paljon polemiikkia ja kasvatuskiintiöt tulivat lopulta käyttöön kaikilla kalankasvatusalueilla Suomessa. Tällä hetkellä lihantuotanto on hiilijalanjälkiritiikin keskiössä mitä tuottajien käymään keskusteluun tulee, samalla kun lohikala näyttää saavan yhä enemmän suosiota, eikä vähiten rasvahappokoostumuksensa ansiosta.

Itse pidän lohen mausta sekä sen monikäyttöisyydestä. Tällä kertaa en tämän ruoanvalmistuksen aikana kirjoittanut mitään ohjetta mukaan, joten täytyy vain seurata ottamiani kuvia, jotta saataisiin selvyys  siitä, että mitähän siihen laitettiin kyytipojaksi...



Uunilohi fetajuustolla


Puolikas lohifilee (500-700 g)
1 rkl rypsiöljyä
1 ohueksi viipaloitu punasipuli
2 valkosipulin kynttä viipaloituna
1 pkt fetajuustoa kuutioituna
3 dl ruokakermaa
1 nippu tuoretta tilliä hienonnettuna
2 tl merisuolaa
1 tl mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele uunivuoka rypsiöljyllä. Laita lohifilee nahkapuoli alaspäin uunivuokaan ja ripottele päälle viipaloitu punasipuli, pieneksi kuutioitu fetajuusto sekä viipaloitu valkosipuli. Ripottele hienonnettu tilli sekä merisuola ja mustapippuri (mielellään myllystä) kalan päälle. Lisää lopuksi ruokakerma siten, että se pääsee kauttaaltaan koko vuokaan pohjaa myöten. Anna kypsyä uunissa vähintään puolen tunnin ajan: tarkista kypsyys kalan keskeltä kypsentämisen loppuvaiheessa. Kala on parhaimmillaan kun sen kypsyysaste on "pastamaisesti al dente" eli liha kiiltää kypsyyttään muttei ole kuivunut kokoon!


maanantai 18. tammikuuta 2010

Täytetyt kasvis-savuporojuustopaprikat

Opin syömään paprikaa ensimmäistä kertaa niinkin vanhana kuin 12-vuotiaana, siihen saakka maku oli vain tökkinyt jostain syystä.. Pari vuotta myöhemmin kasvatin paprikoita omalla ikkunalaudallani - pölytys hoidettiin huolella tietysti vesiväripensselillä. Paprika on mielestäni yksi monikäyttöisimmistä vihanneksista: se maistuu sekä raakana että kypsennettynä, makuaan sen kummemmin menettämättä. Kapsaisiinista oli puhetta jo katkarapupostauksen yhteydessä mutta vihannespaprikasta se on jalostettu lähes täysin pois. Paprikoita voi täyttää loputtomilla eri vaihtoehdoilla - minusta tämä kasvis-savuporojuustotäyte oli tasapainoisempi ja maukkaampi kuin esimerkiksi jauhelihakasvistäyte mitä olin vähän aikaisemmin kokeillut.


Täytetyt paprikat (2 kpl)

1 punainen paprika
1 puolikas vihreä paprika pieninä palasina
1 raastettu porkkana
pala selleriä (n. 50 g) palasiksi pilkottuna
100 g Koskenlaskija savuporojuustoa
1 tl salviaa
1 tl basilikaa
2 valkosipulinkynttä palasina
1 pieni pala inkivääriä pienenä silppuna (tai raasteena)
2-3 rkl rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria 
100 g juustoraastetta
öljyä
(valkosipulin palasia)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Halkaise punainen paprika kahteen osaan ja poista siemenet sekä valkoinen sisusaines. Pilko ja raasta muut ainekset pieneksi silpuksi. Kuullota paistinpannulla tai kasarissa öljyssä ensin porkkanaraaste, vihreän paprikan palaset, selleri, valkosipuli sekä inkivääri n. 5 minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Lisää savuporojuusto palasina sekä mausteet ja anna muhia pannulla kunnes massa on tasaista ja sulatejuusto kokonaan sulanut. Mausta suolalla ja pippurilla.


Täytä paprikan puolikkaat juustovihannesmassalla ja lisää runsaasti juustoraastetta päälle. Kypsennä paprikat öljytyssä uuninkestävässä astiassa. Halusin lisätä makua, joten laitoin pieniä valkosipulin palasia uuniastian pohjalle. Kypsennä uunissa n. puolen tunnin ajan. Paprika tuntuu vaativan yllättävän pitkän kypsennysajan, joten tarkista kypsyys ennen tarjoamista. Voit käyttää uunipeltiä ja moninkertaistaa ohjeen tarjotessasi paprikoita isommalle porukalle.

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikelle kansalle. Joulu oli ja meni, ja uusi vuosikin siinä sivussa. Välillä harmittaa, kun nuo kaksi juhlaa ovat niin lähekkäin; ainakin minulle tulee "juhlaähky" viimeistään loppiaisen jälkeen, jolloin viimeisetkin herkut syödään pois. Ajattelinkin, että tässä kuussa voitaisiin syödä vähän enemmän kala- ja kasvispainotteisesti, ja aloitan tämän teeman todella helpolla mutta maistuvalla piparjuurisilakkaohjeella. Tämä oli viemisiäni joulupöytään ja kovasti siitä tunnuttiinkin tykkäävän. Ohje on Kotilieden sivustolta.


Marinoidut piparjuurisilakat
500 g silakkafileitä

Mausteliemi:
4 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 rkl karkeaa suolaa
1 rkl sokeria

Marinadi:
2 dl ranskankermaa
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl raastettua piparjuurta tai wasabitahnaa
1 rkl Dijon-sinappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Joko koristeeksi tai mukaan purkkiin (oma valintani) tilliä ja punasipulisilppua .

1. Sekoita liemen ainekset ja liota silakkafileitä jääkaapissa neljä tuntia. Valuta silakat. Irrota nahka fileen leveästä päästä ja vedä se irti. Leikkaa nahattomat fileet kahtia. Itse pidin silakoita mausteliemessä seuraavaan päivään ja silakat "leikkautuivat" kahtia jo nahkaa irrottaessa.

2. Sekoita marinadiainekset ja lisää joukkoon silakkafileet. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. Tarjoa alkupalaksi, keitettyjen perunoiden kanssa tai leivän päällä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...