Gulassikeitto

Myrskysi, muttei lumesta ollut tietoakaan. Pöh! Kävin töistä tullessa kotimatkalla hakemassa lähi-Antonista karitsan lapaa ja haaveilin kuumasta tomaattisesta lihakeitosta lumimyrskyn keskellä, olihan  pahaa säätä kovasti luvattu meillekin. Turhat olivat lupaukset lumesta, mutta keitto oli hyvää vesisateesta huolimatta. Varaa kuitenkin monta tuntia aikaa gulassin tekoon: sen tulee muhia uunissa vähintään 1,5-2 tuntia.

Olisin muuten voinut vaikka vannoa, että bloggasin gulassikeiton ohjeen tänne jo vuosi sitten, mutten löytänyt sitä mistään. Löysin jopa vanhan ohjeenkin mutta tässä kuitenkin se uudempi versio, jossa karitsa toimii hyvin, mukavan hillitysti taustalla. Alkuperäiseen unkarilaiseen gulassikeittoon taitaa kuulua paprika, tässä sen virkaa toimittaa miedot chilipalot.

Gulassikeitto (n. 5-6 hengelle)

n. 500 g karitsan lapaa suikaleina (tai rasvaista naudan lihaa)
n. 150 g sipulia isoina viipaleina (n. 2 pientä)
150 g porkkanaa palasina (1 iso tai 2 pientä)
puolikas valkosipuli kokonaisina kynsinä (n. 30 g)
20 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhoa
1 tl kokonaisia kuminoita
1,5 rkl hunajaa
500 g paseerattua tomaattia
1 tl suolaa

1 tl rouhittua mustapippuria
2 dl vettä
1/2 rkl tummaa balsamicoa
1-2 laakerinlehteä
450-500 g perunaa kuutioina (miel. kiinteälajikkeinen)
2 (mietoa) punaista chilipalkoa suikaleina
5-6 dl vettä
suolaa, sokeria, tummaa balsamicoa, rouhittua mustapippuria ja tabascoa lopulliseen maustamiseen
1 dl persiljaa hakkeena

smetanaa tai turkkilaista jogurttia tarjoiluun

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Suikaloi liha ja sipulit, paloittele porkkana ja kuori valkosipulit. Hakkaa valkosipuleita kevyesti veitsen lappeella, jotta öljy pääsee esiin ja paloittele ne puolikkaiksi. Kuumenna öljy ja voi uuninkestävässä padassa, laske lämpöä ja lisää paprikajauho ja kumina sekä valkosipulit. Kääntele noin puolen minuutin ajan ja lisää lihat mukaan. Älä unohda ottaa luita mukaan ruskitukseen! (Tämä siis, jos olet paloitellut lihan tosi pieniksi paloiksi, kuten minä tein.)

Ruskista lihojen pinnat kevyesti ja lisää sipulit, porkkanapalat sekä hunaja. Kuumenna ja hauduta matalalla lämmöllä, välillä käännellen, noin 5-7 minuutin ajan. Lisää paseerattu tomaatti, suola, mustapippuri, vesi, balsamico ja laakerinlehdet. Kuumenna kiehuvaksi. Laita kuumaan uuniin kannen kanssa noin puoleksi tunniksi ja laske lämpötila tämän jälkeen n.150 asteeseen. Anna hautua vielä 20-30 minuuttia.

Kuori tällä välin kiinteälajikkeiset perunat ja paloittele ne noin peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Poista chilipaloista siemenet ja leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi. Kun pata on ollut tässä vaiheessa uunissa siis vähintään 45 minuuttia, lisää perunat ja (etukäteen kuumennettu) vesi sekä chilisuikaleet. Jos gulassi tuntuu edelleenkin liian paksulta, lisää vettä enemmän.

Anna hautua jälleen noin puolisen tuntia matalassa lämmössä uunissa, kunnes perunat ovat pehmeitä. Mausta lopuksi balsamicolla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla sekä tabascolla. Etsi omanlaisesi tasapainoinen maku: toiset tykkäävät chilisemmästä, toiset suolaisemmasta tai makeammasta ja happamammasta. Keittonestettä on niin paljon, että kokeilun varaa on siis. Itse lisäsin n. 10 tippaa tabascoa ja miedoksi jäi. Lisää lopuksi persilja ja anna muhia uunissa vielä vähintään 5 minuuttia.

Tarjoa keitto smetanan tai turkkilaisen jogurtin kanssa. Vaalea, lämmitetty ja voilla voideltu maalaislimppuviipale, kova juusto sen päälle sekä halpa, unkarilainen punaviini kruunaa talvisen aterian! (Ok, saa kallistakin käyttää.)

Hei me keskustellaan!

No huh huh. Ajattelin, etten koske karppauskeskusteluun pitkällä tikullakaan, mutta tämän päivän Hesarin pääkirjoituksesta virinnyt keskustelu ja kommentit saivat päässäni aikaan aivomyrskyn vailla vertaa. En edelleenkään ota kantaa karppauksen puolesta tai vastaan: lähinnä ihmettelen tätä aggressiivisuuden määrää, mitä periaatteessa niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen ihmisten keskusteluissa saa aikaan.

Ihan aluksi: en ole koskaan eläissäni tietoisesti seurannut tiettyä ruokavaliota tai dieettiä. Löytyisihän syömälleni ruokavaliolle varmasti nimikin, mutta haluan pitää ruoan ruokana, enkä jonain Fennojuures-Balticpesce-lakto-ovo-wannabe-kyyttöilijä-hässäkkänä, mitä ruokani ehkä eniten muistuttaa. Termeillä brändätään omaa olemista hienosti, enkä koe sitä tarpeellisena.

Toiseksi: jos joku saa tietystä ruokavaliosta hyvän olon, mikäpä minä olen siihen puuttumaan? Jos paino laskee, hyvä niin (jos siihen on pyrkinyt)! Mutta tätä mentaliteettia en ymmärrä, mistä Fogelholm kertoo. Miksi ruokakeskustelu on yksisuuntainen tie - natsikortit esiin, jos toisen asiantuntijuus tai mielipide ei miellytä!??  Niin monta kertaa kahvipöytäkeskustelu kääntyy juuri tähän, poteroihin ja mielipiteiden asemasotaan. Fundamentalismia ei muuta mitkään syyt - eikä toisen päätä käännetä, jos oma uskonto/poliittinen kanta/ruokavalio on ainut oikea, oli se sitten mikä tahansa.

Aivomyrskyni lopputulos: Vastuunotto omasta  itsestä on jees, muiden parjaaminen sen kustannuksella not. Peace, man.

Kurkkurelissi

Jotenkin pääsi livahtamaan ohi tämän kurkkurelissin postaus silloin, kun avomaakurkkujen aika oli parhaimmillaan ja Kulinaarimurujen Jaanan tavoin pohdin tohtiiko epäajankohtaisista asioista enää edes kirjoittaa? Päätin, että kyllä tohtii jos hauskaa ja hyvää on tehty, niin jaetaan se kaikelle kansalle! :) Viimeisin innovaatio muuten oli laittaa tätä etikkaisen makeaa relissiä lämpimien juusto-kinkku-sipuli-ruisleipien päälle. Hyvää! 

Kurkkurelissi (n. 6 dl) (ohje mukailtuna Dan Sukkerin reseptistä)

500 g avomaankurkkuja pieninä kuutioina
100 g sipulia pienenä hakkeena
puolikas paprika pienenä hakkeena
kaksi valkosipulin kynttä hakkeena
1 dl vettä
1 dl etikkaa
2 rkl karkeaa suolaa
10 sinapinsiementä
3 dl hillosokeria
1/2 dl tilliä

Silppua sipuli, valkosipulit, paprika ja kurkut pieniksi paloiksi. Kiehauta vesi ja etikka sekä mausteet kattilassa (älä käytä alumiinista). Anna maustua n. 15 minuuttia. Siivilöi liemi ja lisää sipulisilppu, paprika ja kurkku liemeen. Sekoita hillosokeri joukkoon, kiehauta ja keitä pari minuuttia. Lisää joukkoon tilli. Anna jäähtyä ja säilö puhdistetuissa purkeissa. Säilytä jääkaapissa.

Ps. Itse pesin ja liotin kurkkuja yön yli kylmässä vedessä erään säilöntäkirjan ohjeen mukaan. Yritin selvittää miksi näin tehdään ("ruoanlaitossa kaikkeen on syy") ja Emännän Tietokirja vuodelta 1957 ainakin suolakurkkuja säilöessä laittaa kurkut vuorokaudeksi miedonlaiseen suolaveteen, "jonka jälkeen vialliset erotetaan tarkoin pois", eli olisiko vedellä pilaantuneita kurkkuja nostattava vaikutus?

Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kurkkuin kohtaloita huokailen.. ;)) 

Suppilovahverohilloke

Valtavan hyvä suppisvuosi, ainakin viime viikkojen bloggauksista päätellen. Pääsin minäkin mukaan suppisten poimintaan ja kotiin vietävänä oli n. 7 litraa ruskeaa metsän herkkua. On se vaan ihana tunne: omat sienet odottamassa ehtoisen emännän/isännän valmistusta. Piirakan, kastikkeen ja pakastamisen lisäksi tein lopusta kahdesta litrasta suppilovahverohilloketta, jota voi käyttää esimerkiksi hirvipadan tai muiden tummien liharuokien lisäkkeenä. 

Ohje on mukaelma Kotilieden ohjeesta. Puolitin ohjeen ja lisäsin ohuen ohuita sipulirenkaita pienen sipulin verran. Huom! En "huuhdellut" sieniä paistamisen jälkeen, kuten Kotilieden ohjeessa neuvotaan, minusta se on täysin turhaa. Rosepippurit olivat päässeet loppumaan, ja korvasin ne muutamilla viherpippureilla. Maulle tällä tuskin oli merkitystä, enemmänkin tässä maistuvat kaneli ja maustepippurit sokerisen etikkaisesti  - aavistuksen verran liiankin voimakkaasti, joten lisäisin ehkä vesimäärää hieman seuraavalla kerralla tai vastaavasti vähentäisin etikkaa aavistuksen. Matkaa anoppini herkulliseen suppischutneyyn on siis vielä! :)

Hillosokeri tosiaan "hillottaa" tehokkaasti, joten kannattanee malttaa mieli sen lisäämisessä, tarvitaanhan hillosokeria vähemmän kuin tavallista sokeria. Käytin Dan Sukkerin hillosokeria, jossa hilloamisominaisuudet tulevat lisätystä pektiinistä sekä kaliumsorbaatista.

Suppilovahverohilloke (n. 3,5 dl)

2 l tuoreita suppilovahveroita
1 dl vettä
1/2 dl etikkaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
0,25 tl suolaa
2,5 dl sokeria tai 2 dl hillosokeria
n. 6 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
puoli rkl rosepippureita
n. 10 maustepippuria
sipulirenkaita pienestä sipulista

Pilko suppilovahverot pienemmiksi ja paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut. Sekoita nesteet, sokeri sekä mausteet kattilassa ja kiehauta. Lisää sienet sekä sipulirenkaat. Keitä matalalla lämmöllä noin 15 minuuttia välillä sekoittaen. Kaada sisältö puhdistettuun lasipurkkiin ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa. (Täältä löytyy Kotilieden hyviä ohjeita säilöntään ja purkkien käsittelyyn ennen säilömistä.)

Ahventa en papillote

Kahdeksan pientä ahventa odotti pöydällä laittajaansa. En tiedä, oliko niille en papillote-työtapa ennestään tuttu, eli joutuisivat voipaperiin käärittynä uuniin höyrystymään, mutta se käsittely niitä siis odotti. Tässä ruoassa oli kaikki ainekset loistavaan kala-ateriaan mutta käskirjottaja ol päättänt hieman toisin.

Ensimmäinen virhe oli siinä, etten fileroinut pieniä ahvenia. Ajatuksenkulku meni suurin piirtein seuraavasti: näin pienistä ahvenista ei jää sitten mitään syötävää, niin mitäpä sitä niitä fileiksi vetämään. DANG! Kalojen pienuuden takia sitä vasta olikin vaikea tihrustaa kaikkia niitä pieniä ruotoja pehmeästä lihasta. Eli fileeraa, fileeraa ja vielä kerran fileeraa paperissa valmistettu kala, etenkin jos tarjoat aterian ruotoallergikoille.

Toinen virhe tuli kalojen esipaistamisvaiheessa. Ajattelin nimittäin antaa niille hieman värikäsittelyä voissa paistinpannulla, vain 10 sekuntia puoliinsa. Hieno väri, varmaan maistuis vaikka kelle, ajattelin vesi suupielestä valuen. No, kalan paras kaveri suola loisti poissaolollaan, vaikka tarkoitukseni olikin sitä juuri tässä vaiheessa lisätä. Pieni hajanainen ripottelu käärimisvaiheessa ei tilannetta enää parantanut, unohdettu mikä unohdettu. Niinpä ruotoinen ja mauton pikkuherkku odotti syöjäänsä kasvispedillä, ihanan höyryn noustessa paperia avatessa juuri niinkuin pitikin. Argh. Loput kalat perkasin kaikista ruodoista ja tein niistä särvintä ruisleivälle. Kasvispeti oli hyvää. Hyvä puoli kala-ateriassa.

Alkuvalmistelut. Lisäsin jokaisen kalan sisälle nokareen voita.

Ahventa paperissa (2 hengelle)

Aloita valmistamalla kasvispeti, jonka päälle kalat laitetaan.

Kasvispeti kalalle

1 porkkana ohuina suikaleina
yksi lehtisellerin varsi pieninä palasina
1 iso valkosipuli pienenä hakkeena
kukkakaalin pieniä kukintoja noin 1 dl
1 sipuli hakkeena
n. 1/2 dl tilliä silppuna
mustapippuria
suolaa maun mukaan
1 tl (ruoko)sokeria
1 tl valkoviinietikkaa
ruokaöljyä (n. 2rkl) ja voita (n. 20 g) paistamiseen
sitruunaoliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuumenna voi/ruokaöljyseos paistinpannulla ja kuumenna kasviksia muutaman minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Lisää pippuri, suola, sokeri ja viinietikka sekä tilli. Sekoita ja maista, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna hautua matalalla lämmöllä n. 5 minuuttia. Mausta lopuksi sitruunaoliiviöljyllä (n. 1-2 tl)

Ahventen esikäsittelyä varten tarvitset:

n.10 pientä ahvenfilettä
mustapippuria
suolaa
voita
sitruunaoliiviöljyä
voipaperia

Siirrä kasvikset kulhoon odottamaan ja pyyhi paistinpannu. Ripottele fileiden  molemmille puolille suolaa ja pippuria. Ruskista kalat nopeasti kullanruskeaksi voissa paistinpannulla (n. 10 sekuntia puoleensa).

Leikkaa voipaperista noin puolen pellin kokoinen paperi ja laita kasvikset pieneksi pediksi keskelle paperia. Lisää kalafileet päälle, rouhi päälle lopuksi mustapippuria ja suolaa sekä loraus (sitruuna)oliiviöljyä. Nosta voipaperin reunat yhteen ja aloita paperin taittaminen keskeltä ja siirry vähitellen paperin päihin, jotka voit taittaa kierteelle karkkipaperin tavoin. Tärkeintä on, ettei missään ole aukkoa, josta höyry pääsisi karkaamaan. Paista uunissa n. 10-12 minuuttia ja tarjoile välittömästi esim. kukkakaalipyreen kanssa.

Kun ruoka pelottaa

"Pelkäätkö e-koodeja?" kysellään lisäaineita käsittelevässä Tiede-lehden artikkelissa. Artikkelissa mm. ravitsemusterapeutti Patrik Borg ja elintarvikekehityksen professori Anu Hopia kertovat omat näkemyksensä aiheesta. Sosiaalisessa mediassa muutama on ehtinyt älähtää. Väärässä kuulemma ovat, veäräpeät.

Mitä he - "auktoriteetit" - sitten oikein sanovat:

Borg: " Nykyisillä käyttömäärillä lisäaineet ovat marginaalinen asia verrattuna siihen, miten huolehditaan kasvisten syömisestä, kunnollisten aterioiden syömisestä, ateriarytmistä, juomien laadusta ja kala-kasvisöljyjen saannista, ravitsemusterapeutti Patrik Borg rauhoittelee."

Hopia: "Oletetaan automaattisesti, että mitä pidempi lisäainelista, sitä huonompaa ruokaa. Miten niin? Huono ruoka syntyy huonoista raaka-aineista ja valmistustavoista.
– Lisäaineettomuudesta ei välttämättä seuraa, että elintarvike olisi laadukas, eikä lisäaineiden käyttö väistämättä pilaa hyviä raaka-aineita, Hopia sanoo. Luonnonmukaisuus ei myöskään suoraan takaa ruoan terveellisyyttä tai turvallisuutta – sisältäähän moni luonnontuote allergeeneja tai myrkkysienten tavoin väkeviä myrkkyjä." 

Erityisesti Borgin kommentti kokonaiskuvasta lämmittää mieltäni.

Sosiaalisessa mediassa jokainen pystyy tekemään itsestään Oman Elämänsä Ravitsemusterapeutin. Onko kysymys paljon puhutusta suomalaisten vanhastaan periytyvästä herravihasta vai mistä, kun pelkästään tittelit "ravitsemusterapeutti" tai "professori" tuntuvat saavan aikaan valtaisan vastalausemyrskyn esim. Facebookin kommenttiosastoilla? Tiedän, tiedän. "Emmehän voi sokeasti uskoa kaikkea mitä  elintarviketeollisuuden maksamilla tutkijoilla on sanottavanaan.." Mutta tuokin argumentti tuntuu olevan jo niin väsynyt ja kulunut. Kai "ne" _jotain_ tietää...?? ;) 

Uskon, että Anu Hopialla on vankka tietämys elintarvikkeiden kemiasta ja hänen molekyyligastronomia-blogikin on vallan oivallista seurattavaa. Ja Patrik Borgin kommentteja lukiessa hänellä tuntuu olevan todellisuus ja kokonaiskuva hallussa. Okei, vaikka kuinka kuulostaisin jeesustelijalta, niin tärkeintä ei kuitenkaan  ole uskoni vaan ne minun valintani.

Niin, pelkäänkö siis lisäaineita? Itse erilaisia tuotteita ostaessani katson mikä elintarvikkeen ravintoarvo/allergiavältettävyys/mielihyväarvo sillä on. Jos se läpäisee kaikki nuo kolme, tervetuloa ostoskoriin vain. Yleensä se on sitten kokonainen siika.. :D Laitan lähes kaiken ruoan alusta saakka itse, joten aika perusraaka-aineista tuo ostoskori sitten loppujen lopuksi karttuu ja koostuu. Paheet ovat asia erikseen, ne eivät läpäise luultavasti mitään testejä, mutta sekin on valintaa.

Artikkelin lopussa on muuten lista, missä on eniten ja vähiten lisäaineita. Se on minusta tosi hyvä lista. Tuskin kukaan elää makeisilla, pakatuilla ja koristelluilla leivoksilla ja limsalla päivittäin? Ja jos näin on, ei ole enää kyse lisäaineista vaan ihan muusta, paljon isommasta ongelmasta perusravinnon saannissa.

Katkarapupalat

Kesäisillä synttäreillä tarjosin myös pieniä nachopohjaisia katkarapupaloja, joiden maukkaus on jo pari kertaa hyväksi havaittu ja ohjetta kyselty, joten täältä tämä vihdoin tulee. Ohje on Maku-lehden (2/08) ylioppilasjuhlien tarjoiluehdotuksesta. Hyvää tässä suolaisessa juhlatarjottavassa  maun lisäksi on mahdollisuus valmistaa se päivää aikaisemmin, jolloin varsinaisena juhlapäivänä riittää vain koristelu ja paloittelu.

Katkarapupalat n. 60 pientä palaa (alkuperäisen ohjeen määrä suluissa)

Pohja
n. 250-300 g maissilastuja
100 voita (75 g) sulatettuna

Täyte
n. 500-600 g kuorittuja katkarapuja (pakasteena)
2 liivatelehteä
puolikas vihreä paprika pienenä hakkeena
1,5 dl kevätsipulia pienenä hakkeena
n. 400 g ranskankermaa
6 rkl makeaa chilikastiketta (3 rkl)
n. 1,5 tl suolaa
1 dl persiljaa silputtuna (1 dl korianteria) kumpikin käy, itse tykkäsin (lehti)persiljasta enemmän
1-2 limetin kuori + mehu

mustapippuria

Valmista pohja seuraavasti: Hienonna maissilastut monitoimikoneessa ja lisää sulatettu rasva. Anna koneen käydä, kunnes maissilastut ja voi ovat massaantuneet. Alkuperäinen ohje oli kaksi kertaa isompi ja massa ohjeistettiin levittämään leivinpaperille uunipellin päälle. Itse siis puolitin annoksen ja käytin isoa leikkuulautaa, johon laitoin paksun folion suojaksi ja teippasin sen toiselle puolelle pohjaan kiinni. Näin leikkuulauta toimii samalla siistinä tarjoilupohjana.

Levitä maissimassa folion päälle ja kauli ohueksi tasaiseksi levyksi  ja tiiviiksi massaksi leivinpaperin läpi. Käytä mielellään tähän aikaa, koska mitä tiiviimmän pohjan saat, sitä paremmin se tietysti pysyy koossa jähmettyneenä.

Täyte:
Sulata katkaravut pussin ohjeiden mukaisesti ja painele ylimääräiset nesteet pois siivilän avulla. Itse tein 3/4 katkaravuista pientä hakkelusta ja jätin loput isommiksi "sattumiksi" massaan. Alkuperäisessä ohjeessa ei katkarapuja pienennetä. Kumoa katkaravut kulhoon.

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Sekoita kevätsipuli- ja paprikahake, ranskankerma sekä mausteet katkarapujen joukkoon. Purista enin vesi liivatelehdistä pois ja kuumenna ne mikrossa limettimehussa sen verran, että seos on juoksevaa. Sekoita liivateliemi ja raastettu limetti katkarapuseokseen ja levitä täyte maissilastupohjalle.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sweet chiliä, suolaa ja pippuria. Itse pidän aika voimakkaasta mausta ja olen jo ohjeessa tuplannut sweet chilin määrän.

Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan hyydyttämään vähintään 2 tuntia tai seuraavaan päivään. Itse olen tehnyt valmiiksi edellisenä iltana ja koristellut juuri ennen tarjoilua. Eli seuraavana päivänä leikataan pieniksi suupaloiksi ja koristellaan palat esim. pienillä korianterinlehdillä (kuvassa persiljaa, miten kuten heitettynä) . Olen käyttänyt koristelussa myös pienirakeista lohenmätiä (n. 1/3 tl/ pala), antaa mukavaa väriä.

Slowbloggauksen satoa

Bloginpitäjä on aina ajan hermolla ja tapahtumista mielellään voisi postata reaaliaikaisesti itse paikan päältä?  Voisi joo.. Ihailen niitä, joilla oikeasti löytyy tähän aikaa - itse en läheskään aina  siihen  pysty.  Ajattelinpa siis lanseerata ihan laajempaankin käyttöön "slowbloggauksen" jalon taidon eli tässä vähän satoa siitä viikonlopusta, kun rautatientorilla Suomi kokoontui herkuttelemaan ja Ruukissa vietettiin Maan maut -ruokatapahtumaa. Loistavia tyyppejä ja hauskoja tuotteita koko Suomi täynnä. Eikä nämä asiat mihinkään katoa, viikossa tai kahdessa.

Elokuun viimeinen viikonloppu oli lähi- ja luomuruoan juhlaa: rautatientorilla esittäytyivät maakuntien maut. Tapahtumaan osallistui 56 000 kävijää ja määrä yllätti MTK:n mukaan kaikki. Suosituimmat tuotteet myytiin loppuun jo perjantaina. Itse etsin ystävälleni syntymäpäivälahjaa ja rautatientorilta lahjapussiin löytyivät mm. seuraavat energiaa ja (toivottavasti) iloa tuovat tuotteet:

• Kotilan tilalta löytyi herkullinen Tyrnimarja erikoishillo. Kotilan tila tulee Sotkamosta ja valmistaa myös muita hilloja.
  
• Pyhän Olavin Ruusujuuritee tulee Savonlinnasta nimensä mukaan ja sisältää ruusunjuurta, vadelmanlehtiä, maitohorsmankukkaa, maitohorsmanlehtiä ja koivunlehtiä. Valmistaja: Savonlinnan yrttipaja.

• Lähellä Sotkamoa, Kainuun sydämessä Kuhmossa valmistetaan myös Kaesan Kotileipomon Puolukkatikut. Tikkuvalikoimasta löytyy myös mustikka-, pettu- ja ruistikut.

Yritysten lisäksi erilaista tarjontaa oli myös yhdistyksillä, joista erityisesti mainittakoon iki-ihanat Martat: sieninäyttelyssä ja -infopisteessä riitti kuhinaa. Sieniä olivat Martoista esittelemässä mm. toiminnanjohtaja Anne Lempinen (kuvassa oikealla) sekä Kaisa Härmälä. 

Tungosta oli myös Ruokatieto ry:n osastolla, jossa muun informaation lisäksi oli mahdollisuus osallistua makuraatiin ja tutustua käytännönläheisesti perusmakuihin. Oppaina toimivat Minttu (vasemmalla) ja Silja. Terveisiä! :) Jos joku ei vielä Ruokatiedon sivuihin ole tutustunut, kannattaa se tehdä: pelkästään  Keittokirja on tutustumisen arvoinen.

Minttu ja Silja Ruokatiedon makulähettiläinä.

Saman viikon lauantaina matka kohdistui Fiskarsiin. Ruukin alueella oli ko. viikonloppuna Maan maut -ruokatapahtuma, joka osaltani jäi suhteellisen vähäiseksi myöhäisen tulon vuoksi. Mutta ehdin tutustua kesällä avattuun aivan ihanaan luomu- ja lähiruokakauppaan nimeltään

Ruukin pottu & sipuli on luomu- ja lähiruokaan keskittynyt kauppa keskellä Fiskarsia. Kauppa toimii osuuskuntaperiaatteella ja toivoo tietysti toiminnan ja myynnin jatkuvan mahdollisimman aktiivisena hektisen kesä- ja sadonkorjuukauden jälkeenkin.  Toiminnan tavoitteena on paikallistalouden kestävä kehitys. 1.10-2.10.2011 Slow Food Västnyland järjestää Slow Food lähiruokamarkkinat Fiskarsissa, jolloin on oiva tilaisuus tutustua myös Pottuun & Sipuliin lähituottajien tarjonnan ohella.  Minä ainakin yritän olla paikalla, Fiskars on jo itsessään upea tutustumiskohde.

Viime helmikuussa ihastelin Ruoka-Suomessa meneillään olevaa pöhinää ja tahti tuntuu vain lisääntyvän: luomu ja lähiruokahypetys on valtavaa tällä hetkellä. Paljon siinä on hyvää ja pientuottajille tämä on erityisen hyvä asia: tuotteet saavat kasvot, ja olipa joku leipomo tehnyt leipureistaan "rokkenrolltähtiä" leipäpusseihin. Niin, onhan Mötörheadillakin oma viini niin mikäs siinä.

Mutta.. Niin, pitääkö aina kaikista hyvistä asioista löytää jotain negatiivista, saattanet kysyä? ["Miksi pahoja asioita tapahtuu hyville luomuruoille?" ;)] Heti kun jostain asiasta tulee valtava muoti-ilmiö ja sekä tuottajat että kauppa ratsastavat siinä hypetyksen aallonharjalla, riskinä voi olla ihan kelpo pientuottajan hukkuminen virran mukana. Ketkä pientuottajat lopulta tulevat säilyttämään asemansa lähiruokatuottajana? Nekö, jotka pääsevät (isoissa kaupungeissa) stokkan valikoimaan vai kenties ne, jotka osaavat brändätä tuotteensa..vaikkapa rokkenrolliksi? Toivotaan, etteivät oikeasti hyvät lähituotteet häviä hypeveden mukana. Lähiruokaa isolla mittakaavalla, kuten paikallisiin kouluihin/päiväkoteihin/keskuskeittiöihin suoraan tuottajalta - siinä olisi vaihteeksi mukava uutinen luettavaksi, kilpailutuksen sijaan.

Niin, ja käykää siellä Fiskarsissa. Siellä on kaunista.

Fiskarsin jokimaisemaa.

Muikkupihvit ja tomaattinen kastike

"Kyllä nää ihan hyviä on muttei tässä kyllä muikku paljon maistu." Vanhemman polven kalansyöjän rehellinen tuomio piti täysin paikkaansa. Ei sinänsä ihme, muikkupihvien mausteina oli sweet chiliä, valkosipulia ja paljon mustapippuria. Valkosipulinen tomaattikastike siinä sivussa, ja avot! eiköhän se 80-luvun alakoulun kalapihvimaku (jos tiedätte mitä tarkoitan) saada muistijäljistä vihdoinkin pyyhittyä pois! ;) 

Säätöä ja aikaa vei muikkujen selkäruodon ja erityisesti nahan poistaminen mutta minusta nyt on vain hauskaa nysvätä noiden kalojen kanssa ja katsoa mihin ne vääntyy. Ja vääntyyhän ne. Tarjoa kuskusin ja tomaattisen kastikkeen kera (ohje alempana). 

Kalapihvit (n. 8-10 kpl)

500 g tuoreita muikkuja perattuina
1 yksikyntinen valkosipuli tai 3 pienempää
1 punasipuli
n. 3 rkl sweetchili kastiketta
1 dl tuoretta tilliä hakkeena
1-2 tl rouhittua mustapippuria (vain arvio)
1-2 tl merisuolaa (vain arvio)
1-2 munaa
1/2 dl - 1 dl korppujauhoja

korppujauhoja leivittämiseen

Poista muikuista selkäruoto ja nahka. Itse irrotin nahan (selkäruodon irrottamisen jälkeen) ottamalla kiinni ensin selkäevästä ja vetämällä päästäpäin pyrstön suuntaan. Loppuosa nahasta vedetään mahaevien suuntaan. Vaikea selittää ja osa onnistui hienosti, osa vähemmän hienosti.. Jossain vaiheessa tuli se perinteinen kalapihviohje mieleen: " Ota 400 g ruodotonta pakastekalaa.."

Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen. Aloita jauhamalla valkosipuli ja punasipuli pieneksi hakkeeksi monitoimikoneessa, lisää kalapalat ja tilli ja anna pyöriä kunnes "massaantuu". Lisää munat (yksitellen) ja mausteet sekä korppujauho ja anna pyöriä kunnes on kiinteää (muttei liian hienojakoista).

Tekemäni massa oli aika löysää, joten taiteilin sopivan kokoisen pihvipalan suoraan korppujauhoille lautaselle ja käänsin lastalla ympäri. Pyöritin pihvistä varovasti ylimääräkorppujauhot pois ja laitoin leivinpaperin päälle uunipellille. Paista uunissa n. 25-30 minuuttia. Itse lisäsin 20 minuutin jälkeen pienen voinokareen jokaisen pihvin päälle ja annoin olla vielä kymmenisen lisäminuuttia. Ilmankin pärjää mutta voi mehevöittää pihvin pintaa herkullisesti.

Tomaattinen kastike kalapihveille (2 hengelle)

1 iso kypsä tomaatti pieninä palasina
n. 1-2 rkl ruokaöljyä
1/2 (tai 2 pientä) yksikyntinen valkosipuli hakkeena
pieni punasipuli hakkeena
n. 1/2 rkl muscovadosokeria
suolaa myllystä

liraus (n. 1 tl) valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä
n. 2 dl kermaa (myös ruokakerma ihan ok.)
tabascoa n. 3-5 tippaa

Kuumenna öljy teräskattilassa ja lisää tomaattipalaset ja sipulit kuumaan öljyyn. Kiehauta ja keitä hetki kokoon. Lisää mausteet ja anna hautua matalalla lämmöllä n. 7 minuuttia, välillä sekoittaen. Ota kattila levyltä, lisää kerma ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Voit halutessasi myös siivilöidä kastikkeen, jos tomaatinkuoret häiritsevät. Toinen vaihtoehto on kaltata tomaatti aivan aluksi mutten yhden tomaatin takia tähän lähtenyt.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, sokeria tai valkoviinietikkaa pienillä lisäyksillä sopivan tasapainon saamiseksi. Jälleen kerran oma makuaisti toimii parhaimpana oppaana. Kiehauta uudelleen ja lisää tässä vaiheessa hieman tabascoa. Oli muuten hyvää! Tarjoa kalapihvien seuraksi.

Savupororullat

Kesän synttärijuhlien yksi suosikki oli savupororullat, jotka yksinkertaisuudessaan hipovat jo jonkinasteista neroutta. Eli jos kaipaat nopeaa alkupalaa tai vain muuten helppoa ja herkullista vaihtoehtoa esim. buffapöytään, erilaiset rieskarullat ovat yksi vaihtoehto. Olin aikaisemmin tehnyt lohirullia, mutta myös savuporo osoittautui aivan yhtä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. 

Savupororullat (20-24 kpl)

100 g savustettua poronpaistia mahdollisimman pienenä hakkeena (pakkauksissa valmiina viipaleina)
1 pieni punasipuli hakkeena
puolikas ruukku persiljaa hakkeena
pieni purkki crème fraichea (n. 150 g)
150-200 g chili-paprikatuorejuustoa
mustapippuria myllystä

(Fazerin) rieskalevyjä 5-6 kpl

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Crème fraichin pitäisi tuoda tarpeeksi pehmeyttä massaan mutta lisää tarvittaessa muutama tippa maitoa, jos täyte vaikuttaa liian jäykältä.

Levitä massaa tasaisesti koko rieskalle ja rullaa tiiviksi rullaksi. Tämä massa olisi riittänyt hyvin kuudellekin rieskalle  mutta tykkään rullista, joissa täytteen kanssa ei ole sniiduiltu..herkullisempaa!  Leikkaa tasaisiksi paloiksi haluamallasi paksuudella - tasoita samalla myös epätasaiset ulkoreunat siistimmäksi.

Terveisiä Jäämereltä!

Tervehdys! Kesän tavoitteena oli uida Jäämeressä.  Eihän siinä sitten: auto täyteen lämmintä vaatetta, makuupusseja, kumisaappaita ja muuta rompetta ja keula kohti pohjoista, hieman kiertäen tosin. Savonlinna (saimaannorppa bongattu!), Koitere (hyttysinvaasio!), Kuusamo/Ruka (Kiutaköngäs!), Ivalo (12 astetta ja totuus alkaa valjeta!) ja Utsjoki (tunturipurokylpy!).  Näin ensi alkuun. Matka jatkui Norjan puolelle pitkin Varanginvuonon pohjoisen puoleista maisemareittiä, kohti Vardøn saarikaupunkia ja päätyi Hamningbergin hylättyyn kalastajakylään, mihin myös tie päättyi. Nyt minulla on aavistus miltä maailman laita saattaa näyttää.

Kesäpaikka Barentsinmeren rannalla.

Uintitavoite saavutettiin lopulta heinäkuun lopussa kuusiasteisessa Barentsinmeressä, Koillis-Norjassa.  Onneksi ilmaa lämmitti rapiat 9 astetta, pohjoistuulen viimeistellessä raikkauden tunteen. Jäätävää ja suolaista! Matkamme kohokohtia oli vierailu Norjan itäisimmällä pisteellä, suojellulla Hornøyan arktisella lintusaarella.  Kylläpä harmitti, että lintutietämykseni on onneton - tämä saari on ornitologien El Bulli. Siellä asustaa noin 40000 lintuparia, joten haju ja meteli saarella oli sen mukainen. Laitan tähän kuvakoostetta  mieltäni lämmittäneistä asioista matkan varrelta - samalla tulee avattua kesän aikana laiminlyöty blogikin. Hyvää  loppukesää! :)

Kiutaköngäs, Oulangan kansallispuisto, Kuusamo.

 Meri- ja karimetsoja Hornøyan lintusaarella. Barentsinmeri, Norja.

Lunni moikkaa. Hornøyan lintusaari, Norja.

Matkassa aina mukana myös ReissuNallukat: vasemmalta Franz, keskellä Pikku-Nalle ja oikealla Hirvis. Ekkerøyn vanha kalastajakylä, vakituisia asukkaita 37. Mukava majoitus peruskorjatussa vanhassa kalamajassa. Kenties maailman paksuimmat (valmiiksi pedatut, mikä oli reissaajille mukavaa herkkua) peitot takasivat todella miellyttävät unet. Sateesta huolimatta, tai ehkä sen takia.

Ekkerøyssa oli myös museo, joka esitteli niin entistä kalastustoimintaa kuin vanhan kyläkaupan tarjontaakin. Kyläkauppamuseo toimii nykyään myös kahvilana, josta sai kahvin lisäksi tuoreita vohveleita. Vanhojen kauppahyllyjen maustetarjonta oli vähintäänkin "eksoottinen", eipä taitaisi mennä pippurin ja "karryn" mainoskuvat läpi tänä päivänä. Kahvilatytöt arvioivat tavaroiden olevan 1940-1950-luvulta.

Kyllä ennenkin saattoi kuluttajalla mennä sormi suuhun runsaan pesuainevalikoiman keskellä: ottaako Pluss käsinpesuun, Vim tehokkaaseen pesuun (huom! ei naarmuta, riper ikke!) vai kenties Mirakel, joka myöskin lupaa puhdistaa naarmuttamatta..?

Kukapa nyt leipoisi ilman vaniljasokeria ja manteliesanssia?

Puhumattakaan kaikista ihanista makuhyytelöistä? Taustalla olevat Nestlen lastenruoka- ja Viking-kuivamaitopurkit tuntuivat ruosteisesta olemuksestaan huolimatta kovin moderneilta..

Nå Men Hejssan! Gissa vem?

Laskuveden aikaan paljastuu uusi maailma. Pari tuntia myöhemmin uimme samalla rannalla nousuveden lyhennettyä kahlauksen määrää huomattavasti.

Hornøyan lintusaarella oli merkitty reittipolku saarella sijaitsevalle majakalle. Majakan välittömässä läheisyydessä voi myös yöpyä pihapiirissä olevassa vierasaitassa. Terveisiä muuten Antille ja Teemulle, jotka jäivät yöksi saarelle ottamaan luontokuvia ammattimaisella otteella. Kiitos myös saaritietämyksen jakamisesta ensikertalaisille. :) Mahtavia luontokuvia löytyy sekä Antilta että Teemulta linkkien takaa.

Jäyhät kalliot antavat upeat puitteet eri arktisten lajien pesimiselle. Kauppatorin lokit saisivat ottaa oppia näistä kavereista, jotka kaikessa rauhassa jatkoivat päivätouhujaan ihmeellisistä kaksijalkaisista välittämättä.

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla sitten jo ruokahöpinää. Ha' de'!

Paksoista asiaa

Mitä varten naapurit ovat olemassa? No vaikkapa siksi, että he voivat kätevästi antaa paksoi-kasviksen pienenä lahjana ihan muuten vain. Siis kiitos P. Itse paksoi oli minulle aika tuntematon tuttavuus ja loistava Kotimaiset Kasvikset sivusto tiesikin  kertoa, että paksoin toinen nimi on pinaattikiinankaali ja että sitä voidaan käyttää sekä wokkiruoissa että raakana salaatteihin, niin lihan kuin kalan kanssa. Käteviä tuommoiset kasvikset, että terve, mä sovin vähän joka paikkaan..

Koska olemme lähdössä muutaman päivän päästä juhannuksen viettoon, on jääkaapin viralliset tyhjennyspäivät käynnissä eli kaikki käytetään, mitä sieltä enää löytyy, eikä  turhaa uutta osteta tilalle ennen mökkireissua.  Niinpä annoin maustamattomien broilerinpalojen ("ohuet fileepihvit") marinoitua pari tuntia tekemässäni marinadikastikkeessa, jonka jälkeen grillasin ne nopeasti grillivastuksilla uunissa. Kaveriksi sitten wokkasin paksoita, porkkanaa ja kesäsipulia valkosipulin ja vahvojen pepperonien kera. Ja kyllä, hel-lou paksoi! Tapaamme varmasti uudestaan, sen verran hyvää oli ja sopi tosiaan hyvin myös grilliruoan kanssa. Kannattaa kuitenkin tehdä isompi annos kerralla, ohje on vain kahdelle pieniruokaiselle tai yhdelle isoon nälkään lisäkkeeksi.

Superhelpot wokkikasvikset (1-2 hengelle)

1 paksoi pieninä suikaleina
1 porkkana hyvin ohuina viipaleina
2 kesäsipulia varsineen ohuina suikaleina (n. 4-5 cm pituisina)
4 valkosipulin kynttä palasina
3-4 pientä vahvaa pepperonia pieninä palasina (tai chilipalkoja)
1/2 tl thai-kalakastiketta
1 tl soijakastiketta
1 tl muscovadosokeria
2-3 rkl ruokaöljyä
suolaa, mustapippuria

Ja jos ei ole tullut wokattua niin toimi seuraavasti: Suikaloi kaikki kasvikset suurin piirtein ohuesti saman pituisiksi. Irrota paksoin lehdet kannastaan ja leikkaa 2-3 osaan pitkittäin. Laita valkosipulit ja pepperonit erikseen. Usein näkee aasialaiswokeissa käytettävän sesamöljyä mutta itse käytin rypsiöljyä. Ja aasialainen keittiö on minulle muutenkin kovin tuntematon, joten täällä toisin sanoen sovelletaan todella oman kauhan oikeudella..

Kuumenna öljy esim. kasarissa tai wokkipannussa ja lisää  valkosipulit ja pepperonit (tai chilipalat) pannulle. Pyöräytä noin puolen minuutin ajan ja lisää mukaan loput kasviksista. Pyörittele kasviksia koko ajan, jottei pinta turhaan ruskistu. Näitä kasviksia kuumensin n. 4-5 minuuttia  kaasun keskilämmöllä. (Porkkanat jäivät ehkä liiankin koviksi.)  Lisää thai-kalakastike, soijakastike, sokeri sekä merisuolaa ja pippuria myllystä. Sekoita hyvin, tarkista maku ja tarjoa saman tien. Helppoa ja hyvää: suolaista, mausteista ja hieman makeaa.

Kasvismakaronilaatikko

Huomasin laittaneeni koko kevään paljon erilaisia uuniruokia, lähinnä vasemman käden peukalon 9 viikon sairaslomasta johtuen. Ruoanlaittoon kuuluu yllättävän paljon kaikenlaisia liikesarjoja, joita suorassa sojottava, lastoitettu peukalo yllättäen ei saanutkaan tehdä. Laatikkoruoat ovatkin helppoja valmistaa, riittoisia ja useimmiten myös hyvin edullisia. Tässä kasvismakaronilaatikossa kasviproteiinina toimivat vihreät linssit, joihin olen taas kovin ihastunut monen vuoden tauon jälkeen. Papujen ja linssien käytöstä lihaproteiinin korvikkeena  kirjoittaa enemmän Juhana Harju Uuden mustan  artikkelissa. 

Kasvismakaronilaatikko (lakto-ovo) n. 4 hengelle

5 dl täysjyvämakaroneja
2 dl vihreitä linsseja (Risenta)
1 sipuli hakkeena
2 porkkanaa pieninä palasina
pari lehtisellerin vartta pieninä palasina
3-4 valkosipulin kynttä
2 rkl rypsiöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl cayennepippuria (jauheena)
1 tl rouhittua mustaa pippuria
200 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
suolaa maun mukaan
2 munaa
n. 2 dl maitoa
(juustoraastetta)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Keitä makaronit ja linssit kypsiksi pussien ohjeiden mukaan. Kuumenna öljy pannussa ja kiehauta mausteita muutaman sekunnin ajan. Lisää lehtiselleri, porkkana, sipuli ja valkosipulin kynnet mukaan. Sekoita muutaman minuutin ajan. Lisää paseerattu tomaatti ja vesi pannulle. Kiehauta ja anna muhia pienellä teholla n. kymmenisen minuuttia tomaattikastikemaiseksi seokseksi. Mausta suolalla.

Valmista munamaito erillisessä astiassa ja sekoita lopulta kaikki ainekset makaronikattilassa keskenään. Näin voit tarvittaessa maustaa seosta tai lisätä nestettä, välttäen ylimääräisen sössimisen uunivuoan kanssa.. Kaada valmis seos rasvattuun uunivuokaan ja lisää halutessasi päälle juustoraaste. Tiedän, on melkein pyhäinhäväistys jättää juustoraaste pois mutta minä hurjapää taisin tällä kertaa näin tehdä...(oikeasti juusto oli loppu, enkä laiskuuttani juossut sitä enää tässä vaiheessa hakemaan.) ;) Kypsennä laatikkoa n. 40-50 minuuttia ja anna tasoittua n. 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Välimerellinen uunilohi

Kesä yllätti gastromaniat! Huhti-toukokuu meni kiireen keskellä käsi lastassa ja siis puoli-invalidina, kesäkuun sitten hiipiessä nurkan takaa vähän kuin varkain. Mistä muusta kuin kalenterista muuten huomaa, että kesä/piknikaika on tullut? No ainakin siitä, että blogin tilastoykköseksi (haetuinpana/luetuinpana avainsanana esim. googlesta) nousi nopea makaronisalaatti, jättäen kirkkaasti taakseen mm. siikakeiton, jonka ohjetta myös useasti kaivataan. Tässä mielessä ruokablogien käyttökelpoisuus nouseekin hyvin esiin: vaikka et ole aktiivisesti päivittänytkään omaasi kenties viikkoihin, tieto niissä säilyy jatkuvasti muidenkin käytettäväksi. Toivotaan, että edes osa salaattigooglaajista löysi tarvitsemansa täällä olevan ohjeen avulla. 

Vaikka kesä onkin grillauksen kulta-aikaa, seuraavassa kala valmistetaan ihan perinteisesti uunissa. Jatkan myös tyylilleni uskollisena "Olen hävittänyt kirjoittamani ohjeen jonnekin ja katson kuvasta mitä siihen tuli" -linjaa:  edellisen uunilohen ohje tehtiin myös samalla tavalla.. :) Tosin nyt minulla oli ainakin visio siitä, miltä tomaattinen, välimerentyyppinen uunikala näyttää ja maistuu. Kreikkalainen jogurtti sopii mainiosti uunikalan päälle, ja raikkaat tomaatit toimivat tässä myös erinomaisesti. 

Välimerellinen lohi  uunissa (3-4 hengelle)

1 rkl ruokaöljyä
n. 500 gramman lohifile
4-5 kypsää tomaattia viipaleina
4-5 valkosipulin kynttä ohuina viipaleina
n. 100 g parmesaanityyppistä juustoa lastuina
n. 250 g kreikkalaista jogurttia
tilliä
mustapippuria, suolaa
(sitruunanmehua)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele uunivuoka öljyllä (käytin rypsiöljyä, oliiviöljy sopii myös mainiosti). Kuivaa lohifile kauttaaltaan ja aseta vuokaan alimmaiseksi. Rouhi päälle mustapippuria ja merisuolaa myllyistä. Lisää ohuet tomaattiviipaleet lohen päälle sekä vuoan reunoille. Lisää seuraavaksi  valkosipulin viipaleet, juustohöylän ohuet parmesaanijuustoviipaleet sekä tilli. Voit halutessasi lisätä sitruunanmehutippoja tässä vaiheessa tomaattien päälle. Joskus vuosia sitten tekemässäni uunilohessa lisäsin mukaan myös tummia oliiveja mutta tällä kertaa jätin ne pois, en koskaan oikein tykästynyt siihen versioon.

Levitä lopuksi kreikkalainen jogurtti kauttaaltan kalan ja tomaattien päälle. Jogurtti ei muuten leviä uunissa kastikkeeksi vaan säilyttää jäykän olemuksensa, joten koko kalan peittäminen on tärkeää. Kuumenna uunissa n. 35-40 minuuttia kunnes kala on sopivan kypsää. Ripottele ennen tarjoilua tilliä päälle ja kokeile uusien perunoiden kanssa.

Huonoa ruoanlaittokarmaa ja vähän muutakin

"Kaikki alkoi siitä kun mä ruoan poltin vain.." no ei ihan mutta melkein. Hiljaista on ollut blogirintamalla monestakin syystä. Meni tuo maaliskuu todella huonossa ruoanlaittokarmassa: joko makureseptorini olivat välillä talvilomalla tai sitten vain kokeilut eivät onnistuneet. Milloin oliivit maistuivat liian katkerilta, milloin vika oli thaimaalaisessa kalakastikkeessa, jota laitoin turhan runsaalla kädellä. Tai osso bucco-mukaelma haihtui parempiin suihin ennen ensimmäistäkään valokuvaa ja ylöskirjoitettua ohjetta. Ja niin päivät täyttyvät ns. tavallisesta arkiruoasta eikä aihetta bloggailuun  löydykään, kuten Uneliaan Annakin omassa pastapostauksessaan toteaa. Kuulostipa tutulta.. :)

No, kun viimein uskoni ruoanlaittoon palasi ja olin päässyt uusiin aluevaltauksiin, (kuten moderniin muikkulaatikkoon, ks. ohje alla) onnistuin kaatumaan laskettelurinteessä kohtalokkain seurauksin. Niinpä tässä sitten laitellaan ruokaa vasen käsi kipsissä. Tosin kyllähän tällaiset tapaukset luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä mahdollisesti kehittävät, ks. kuva yllä ;)  Tiedän, että maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla on ollut jos jonkinlaista pakettia milloin missäkin ruumiinosassa mutta olen vain kipsi-ekakertalaisena äärimmäisen kärsimätön ja huono sairastaja, joten marinaa tulee turhankin paljon. Onneksi tätä valkoista piinapakettia on vain 9 pv jäljellä!

Ruokaa on siis laitettu huonon karmakuukauden jälkeen lähinnä oikealla kädellä - perunasipuli-sekoituspussit on löydetty uudestaan ja tehty mm. röstiperunoita, erilaisia kiusauksia jne. Ootellaan tässä parempia aikoja ja katellaan sitä ruokalistaa sitten myöhemmin.. Mutta nyt muikkupaistokseen: 

Muikkupaistos 2-3 hengelle

n. 300-400 g muikkuja perattuna
1/4 paprikaa palasina
1 punasipuli siivuina
1-2 lehtisellerin vartta viipaleina
puolikas nippu tilliä
1 ruisviipale pienenä silppuna
2 dl kermaa
n. 1 dl ruisjauhoja leivittämiseen
suolaa
pippuria
(sitruuna)öljyä tai voita vuokaan

Voitele uunivuoka öljyllä tai voilla. (Itse käytin sitruunaoliiviöljyä mutta se antoi hieman turhankin voimakkaan maun.) Sekoita ruisjauhoihin suolaa ja (valko)pippuria. Leivitä peratut silakat molemmilta puolilta ruisjauhoissa ja lado tiiviisti vuoan pohjalle.

Lisää päälle hienonnettu tilli ja sekaisin paloitellut ja viipaloidut paprikat, lehtiselleri ja punasipuli. Lisää lopuksi silputtu ruisleipä ja kerma. Lisää myös suolaa ja pippuria myllystä. Anna muhia uunissa n. 35 minuuttia 175-200 asteessa, kunnes paistos on kiinteä ja ruskea pinnaltaan. Maku oli itse asiassa seuraavana päivänä parhaimmillaan, hieman tasaantuneena.

Nopea makaronisalaatti

Piti suunnitella helppo ja nopea proteiinipitoinen makaronisalaatti, tiedättehän sellainen, jonka valmistamisessa ei turhaan saa aikaa kulua ja jonka jokainen - nuorempikin polvi - osaisi tehdä. No jokaisen puolesta en uskalla vannoa mutta helpommaksi tämä ei kyllä enää paljon voi mennä. Riittoisa ja täyttävä pastasalaatti, johon  kermaviilikastike tuo mukavasti makua.

Kinkku-makaronisalaatti kermaviilikastikkeessa (3-4:lle)

Salaattiainekset:

5 dl keittämätöntä kierremakaronia, esim tricolor
2 l vettä
1 pakastepussi (200 g ) herne-maissi-paprikaa
n. 200 g saunapalvikinkkua ohuina suikaleina
1 suolakurkku kuutioina
1 iso omena pieninä palasina
1 prk (200 g) raejuustoa
1/2 ruukkua tuoretta persiljaa hakkeena

Kermaviilikastike:

1 prk (200 g) kermaviiliä
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl sinappia
1 tl rouhittua mustapippuria

Kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää makaronit joukkoon. Tarkista keittoaika pussista ja lisää herne-maissi-paprikat pakastimesta sekaan kiehumaan pari minuuttia ennen makaronien lopullista kypsymistä. Kaada vesi lävikköön ja anna makaronien ja vihannesseoksen jäähtyä kattilassa. Voit nopeuttaa jäähtymistä laittamalla kattilan kylmään veteen tiskialtaaseen.

Valmista kermaviilikastike: Kaada kermaviili pieneen kulhoon ja lisää sokeri, suola, sinappi ja mustapippuri yksitellen sekoittaen mukaan. Laita jääkaappiin odottamaan.

Leikkaa kinkku ohuiksi suikaleiksi ja laita salaattikulhoon. Leikkaa suolakurkku pieniksi palasiksi. Kuori omena, poista siemenkota ja pilko myös pieniksi palasiksi ja lisää suolakurkun kanssa kinkun mukaan. Lisää  jäähtyneet makaronit ja herne-maissi-paprikat sekä  raejuusto hyvin sekoittaen joukkoon. Pyöräytä lopuksi kermaviilikastike ja persiljahake koko komeuden sekaan. Säilytä jääkaapissa ja syö parin päivän sisällä.