sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Helppo mansikkarahka

Jokin aika sitten sähköpostiini tuli viesti: "Annetaan pois pieni monitoimikone." Soitin saman tien ja kerroin kiinnostuksestani tähän nimenomaiseen laitteeseen. "Joo, se on ihan turhana kaapissa, muutto edessä - hyvä, että joku tarvitsee." Lopuksi sitten tuli kuitenkin varmistus: "Niin, tämähän on sitten keittiökone." Olin hetken aikaa ymmälläni.. khyyllä, mites muuten sitten? No, pari soittoa oli tullut nuoremman polven opiskelijapojilta ja varsinkin sen scannerin ominaisuuksista siitä tulostimesta haluttiin tietää lisää... Kannatan vahvasti Kotitalousopettajien liiton ehdotusta kotitalouden opetuksen vahvemmasta asemasta peruskouluissa..!


Gastromaniat kävi maalla ja sieltähän ei tietenkään palata tyhjin käsin: pieni pakastin on täynnä kesän aikana poimittuja tuliaisia.. Mansikkarahkan teossa pieni monitoimikone on enemmän kuin kätevä mutta sauvasekoitin ajaa varmasti saman asian. Nämä mansikat oli valmiiksi viipaloitu ja sokerissa pakastettu, joten lisäsin vain 2 rkl sokeria mutta varmasti enemmän tarvitaan, jos mansikat ovat sellaisenaan pakastettuja.

Helppo mansikkarahka
(4 annosta)
Yksi purkki rahkaa
300-400 g mansikoita
1/2 dl hienoa sokeria

Sekoita ainekset monitoimikoneessa noin minuutin ajan. Kaada tarjoiluastioihin ja koristele esim. mansikkaviipaleilla tai pursota kermavaahtoa päälle.

Nopea valkuaismunakas

Valkuaisia jää aina välillä ruoanlaitossa yli, kuten kävi nyt tehdessäni Wallenbergin pihvejä, eli kolme valkuaista kummitteli kupissa jääkaapissa. Nehän olisivat juuri sopivat kuohkeaan yhden hengen munakkaaseen. Mielenkiintoisen kevyt ja ilmava se olikin rakenteeltaan ilman keltuaisia, ja chilin kanssa mukavan mausteinen. Taas tuli OHO-mauste kehiin kun vähän  humpsahti tuota suolaa liikaa, varsinkin kun söin munakkaan fetajuuston kanssa - suolaa ei itse asiassa tekovaiheessa tarvitsisi lisätä ollenkaan.


Valkuaismunakas (1 hengelle)


3 valkuaista
1/2 dl ruokakermaa
1 tl Sambal Oelek chilitahnaa
1 tl basilikaa
1 maustemitta timjamia
(1 maustemitta suolaa)
1 maustemitta rouhittua mustapippuria
2 cm pala hienonnettua purjoa
n. 1 rkl juoksevaa margariinia paistamiseen


Vatkaa valkuaisista kevyt vaahto. Sekoita muut ainekset erillisessä kupissa keskenään. Leikkaa purjo mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja kuullota paistinpannulla juoksevassa margariinissa noin minuutin ajan.


Sekoita tällä välin maustekermaseos valkuaisvaahtoon varovasti käännellen, jottei vaahtomaisuus kokonaan lässähdä. Kaada vaahto nopeasti purjon päälle ja paista molemmilta puolilta matalalla lämpötilalla parin minuutin ajan, (lyhyempikin aika riittää jos munakas vaikuttaa kypsältä). Vaahtoa oli vaikea "nostella" sivuilta keskelle kuten tavallisessa munakkaassa, joten tyydyin tekemään lastalla keventäviä "viiltoja" ensimmäistä puolta paistaessani.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Wallenbergaria mukaillen

Olin aikaisemmin kokeillut Wallenbergin pihvejä keittotaidon oppaan reseptin mukaan. Tosin tein sen silloin ihan kaupan naudan jauhelihasta ilman mitään vasikan sisäfileen jauhamisia, eikä minulla silloinkaan ollut muskottipähkinää nelimausteen tekemiseen. Mutta siis. Keltuaiset ja kerma saavat pihvitaikinan todella kuohkeaksi - ja erittäin raskaaksi. Mutta herkkua se on jos tykkää jauhelihapihveistä. Metsästin muuten tuon nimen alkuperää ja niinpä päätin luottaa ruotsalaisiin eläkeläisiin (maailman kunnollisinta porukkaa, du ska tro mej). PRO pensionären uskoo, että Marcus Wallenbergin waimo Amalia Hagdahl (kuuluisan  keittokirjakirjailijan C.E.Hagdahlin tytär) olisi tuonut reseptin Wallenbergin perheeseen naimisiin mentyään.

Toinen versio tietää taas kertoa, että Wallenbergin pariskunta oli Pariisissa syönyt "mousselinefärs"-ruokia eli kermaan ja nelimausteeseen sekoitettua vasikan jauhelihaa, ja halunnut "mannermaista" ruokaa myös suosikkiravintolassaan Tukholmassa. Sitähän oli sitten tietysti heille valmistettu, ja apukokki oli oman ravintolan perustettuaan vienyt reseptin mukanaan ja näin tämä ruotsalainen  (ravintola)klassikko olisi siis syntynyt. Tiedä häntä totuutta sitten...

                       (© Matti Heinonmäki)

Wallenbergin pihvit, kevennetty versio. (4-6 pihviä)
400 g jääkaappikylmää naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
1 tl salviaa
1 maustemitta mustapippuria
1 maustemitta valkopippuria
(tai valmista nelimauste tämän ohjeen mukaan ja jätä salvia pois)
3 keltuaista
1 dl ruokakermaa
korppujauhoja leivittämiseen
juoksevaa margariinia ja voita paistamiseen n. 50 g yhteensä (50/50)

Sekoita mausteet ja keltuaiset jauhelihan kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää kerma ainakin kahdessa eri erässä nauhana jauhelihamassaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Näin saat massaan kuohkeutta. Muotoile 6   (tai 4 pulleaa) pihviä. Leivitä pihvit kevyesti korppujauhossa ja kääntele niitä pari kertaa käsissäsi saadaksesi ylimääräisen korppujauhon pois. Oikeassa versiossa leivitys tulisi tehdä tuoreesta raastetusta vaaleasta leivässä mutta korppujauho sai tällä kertaa kelvata.

Paista keskilämpöisellä pannulla pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta. Wallenbergin pihvit tulisi olla hieman punertavia sisältä mutta itse paistoin nämä läpikypsiksi. Ja koska "melkein"-teema oli tämän ruoan punainen lanka (oikeasti minulla oli vain kiire) tarjosin pihvit keitettyjen perunoiden  ja Blå Bandin valmiin "klassisen pippurikastikkeen" kera. Amalia Hagdahl varmaan tarjoaisi wallenbergarit  oikeaoppisesti perunamuusin, herneiden ja puolukoiden kanssa. 

Jääkaapin tyhjennystä pizzan päälle

Kauhea nälkä ja jääkaappi tuijottaa puolityhjänä vastaan. Kauppaan ei jaksaisi lähteä mutta syödä pitää. Kuulostaako tutulta? Olen aika hyvä keksimään ruokaa ei-mistään ja pizzapohja yleensä on se, joka nämä ei-mitään-ainekset päällensä saa. Tämä pizza on juuri sellainen: heitin siihen suurin piirtein sen mitä kaapeista löytyi ja kyllä, ihan pätevä versio siitä tuli paprikan, ananaksen ja kapriksen kanssa. Kaadoin joukkoon myös sen raejuustopurkin, minkä päiväys läheni loppuaan ja näin tuli siivottua vähän jääkaappiakin.

Ja toinen asia: mistä on lähtöisin tämä ei-ananasta-pizzan-päälle -liike?? Sehän on mitä oivallisin pizza-aines ja tässäkin pizzassa sopi vallan hyvin yhdeksi maun antajaksi.

         
Jääkaappi-tyhjäksi-pizza. (Pellillinen)

Käytin pizzahetki laiturilla-postauksen ohjetta pohjan tekemiseen.

Täyte:
2 prk tomaattipyrettä
1 prk ananasta
punainen paprika pieninä palasina
kapriksia
1 prk raejuustoa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
runsaasti raastettua juustoa päälle
(kuivattua basilikaa)

Tee erilliseen kuppiin murskattua valkosipulia öljyssä ja paista pizza kuumassa (250 astetta) uunissa vähintään 9-10 minuuttia.

torstai 26. marraskuuta 2009

Tv-ruokaohjelmakriitikko. Osa II. Ruokamatka Turkkiin.

Ah. En voi muuta sanoa tälle BBC:n tuottamalle ohjelmalle Ruokamatka Välimerellä, jonka (ikävä kyllä) viimeinen osa näytettiin YLE Teemalta viime lauantaina. Pääsin brittiläisen Rick Steinin Mediterranean escapes -sarjan mukaan vasta viime metreillä, eli Turkissa, joten missasin myös samassa jaksossa näytetyn Marokon matkan. Mutta miten ihana ohjelma! Tyyppi on täysin tohkeissaan ja innoissaan kaikesta näkemästään, spontaani ja huumorintajuinen. Kesken juonnon hän hätistelee kadulla huutelevia lapsia kauemmaksi ja basaarissa maistettu vähän chilisempi paprikatahna saa miehen lähes kyyneliin, mikä taas saa basaarinpitäjät nauramaan. Teeskentelemätöntä ja aidontuntuista reportaasia.

Turkin ruokakulttuuri on mielenkiintoinen sulatusuuni idän Keski-Aasialaisia ja läntisiä välimerellisiä ruokavaikutteita. Matkan edetessä siirrytäänkin koko ajan idemmäksi, missä ruokakin kuulemma on maan parasta. Turkin ruokamekaksi mainitaan kaksi kaupunkia; Välimerellä sijaitseva Mersin ja Gaziantep Syyrian rajalla idässä. Gaziantepissä valmistetaan Steinin mukaan myös Turkin parhaat varraskebabit. Samaisessa kaupungissa tutustutaan myös baklavan tekoon: valtavassa salissa miehet valmistavat ohuen ohutta filotaikinaa jauhot pöllyten ja taikina sekoitetaan yhteen maidon, mannan ja pistaasimurskan kanssa, hunajaisen kuuman sokeriliemen peittäessä koko komeuden. Isossa pyöreässä vuoassa paistettu kakku sitten leikataan pieniksi leivonnaisiksi. Drool.

Steinin toteamus "ruoanlaitossa kaikkeen on syy" on yksinkertaisuudessaan nerokas. Esim. varraskebabit olivat alunperin paimentolaisruokaa, joka polttopuiden vähyyden takia täytyi valmistaa nopeasti pieninä vartaina grillaamalla. Todella herkulliselta näytti myös Tarsuksen kaupungissa valmistettu tahinihummus, joka valmistettiin alusta saakka katukahvilassa odottavalle asiakkaalle. Kikherneet survottiin ja sekaan heitettiin tahinia eli seesaminsiementahnaa. Massaan lisättiin sitruunanmehua ja kiehuvaa vettä sekä öljyssä kiehautettua paprikaa ja murskattua valkosipulia, jotka kaadettiin hummuksen päälle. Tämän päälle lisättiin korianteria, hapanta maustetta nimeltä sumakki sekä juustokuminaa ja koristeeksi kokonaisia keitettyjä kikherneitä. Stein kuvaakin tätä hummusta Pulp Fictionin sanoin: Royale Hummus.

Kotiin päästyään Stein valmisti keittiössään turkkilaista mausteista pitaleipää nimeltä lahmacun. Leivotun ohuen taikinan päälle laitetaan vihannes-lammasjauhelihasekoitusta ja paistetaan kuumassa uunissa. Leipä syödään taitettuna ja uskonpa, että Gastromaniatkin tulee kokeilemaan tuota herkkua. Tässä sen englanninkielinen teko-ohje.

Mahtavaa, että ruoka-ohjelmiin panostetaan tämän ohjelman tavoin. Turkkilainen ruokakulttuurikatsaus oli mielestäni tarpeeksi kattava ja turkkilaisen elämän maku näkyi myös kuvauksessa. Paikallinen tulkki kehottikin kaikkia etsimään "oikeita ihmisiä ja ruokapaikkoja", koska niistä löytyisi se paras turkkilainen ruoka turistirysiä välttäen. "Ruoka on avain uusiin maailmoihin" toteaa Stein lopuksi, enkä voisi olla enemmän samaa mieltä.
 

tiistai 24. marraskuuta 2009

Lihapata on karnivorin lohturuokaa

Ostin uuden valurautapadan, Seniorin! Kunnon (?) IKEAlainen tuote -  ihanan sininen ja juuri sopivan kokoinen kaikenlaiseen pataruoanvalmistukseen.. Olenkin tämän aamun pähkäillyt suomalaisten pataruokien historiaa. Alunperinhan suomalainen ruokakulttuuri jakautui lännen keittoruokiin, jotka valmistettiin erillisessä rakennuksessa "pakarissa" ja toisaalta idän laatikkoruokiin, jotka taas muhiutuivat ajan kanssa kätevästi tuvan leivinuunissa, lämmittäen samalla koko mökin.


Mihin välimuotoon  pataruoka sitten kuuluu? Ainakin karjalainen uuniruukku muistuttaa muodoltaan perinteistä pataa ja vaativathan lihaisat pataruoat pidemmän valmistusajankin eli se voisi osaltaan tukea idän vaikutusta - toisaalta keittoruoat (liian) kauan kypsyneenä ovat joskus lähempänä pataruokaa.. Yhdestä asiasta voidaan olla kuitenkin varmoja: suomalaiset eivät niitä keksineet - niin monta erilaista pataruokalajia ympäri maailmaa löytyy alkaen aina taginesta gulassiin ja burgundinpataan. Kätevintä pataruoissa on kuitenkin vaivattomuus - ainekset keskenään hoitakoon hommansa antaen kokille oman työrauhan, ainakin teoriassa!

Pehmeä lihapata (4-6 hengelle)

800 g paloiteltua mureaa naudanlihaa
voita paistamiseen
n. 5 dl vettä
lihaliemikuutio
10-15 mustapippuria kokonaisena
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl kuivattua timjamia
1 laakerinlehti
1 rkl soijaa
1 sipuli kuutioituna
2 porkkanaa kuutioituna
(4-5 paloiteltua perunaa)
1 prk 18 % creme fraichea
2 tl hunajadijon sinappia
(1 rkl konjakkia)
suolaa ja rouhittua mustapippuria
Vehnäjauhoja suurustamiseen
päälle: 1/2 dl persiljasilppua

Paloittele huoneenlämpöinen liha "keskikokoisiksi" palasiksi. Ruskista palat nopeasti vähintään kahdessa eri erässä voissa (tai oivariinissa). Yhdistä palaerät ja kaada niiden päälle sen verran vettä, että ne peittyvät. Lisää lihaliemikuutio, mustapippurit, tomaattipyre, laakerinlehti ja soija joukkoon. Anna hautua vähintään 45 minuuttia miedolla lämmöllä.

Heitä kuutioidut sipulit ja porkkanat mukaan ja hauduta jälleen n. 30 minuuttia. Tämän jälkeen sekoita mukaan creme fraiche ja dijonsinappi (ja mahdollisesti konjakkia 1 rkl). Jos haluat perunoita mukaan, lisää ne tässä vaiheessa. Itse jätin tällä kertaa perunat pois ja tarjosin ruoan basmatiriisin kera. Näin "padasta" tuli ehkä enemmän jo "kastike". Anna hautua jälleen n. 20 minuuttia tai kunnes lihapalat ovat varmasti mureita ja perunat kypsiä. Suurusta vesi-vehnäjauhosuuruksella tarvittaessa. Sekoita lopuksi joukkoon persiljasilppu ja anna porista pari minuuttia jälkilämmöllä. Tarkista lopuksi suolan ja mustapippurin määrä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Jälleen kerran chiliä, silakoissa tällä kertaa.

Ihan ensiksi: silakka on hyvää, halpaa ja helppoa valmistaa. Parhaiten pidän niistä ruisjauhoissa leivitettynä ja  voissa (valurauta)pannulla paistettuna mutta välillä on piristävää kokeilla muitakin tapoja valmistaa tätä monipuolista kalaa. Ostin puolisen kiloa silakkafileitä (vain 5.65 €/kg!) ja hahmottelin jo kaupassa tekeväni uunisilakoita chilin kera. Alan muuten pikkuhiljaa uskoa siihen katkarapupostauksen yhteydessä mainittuun chilin addiktoivaan vaikutukseen kun tuo Sambal Oelek-purkki alkaa olla mukana lähes jokaisen ruokalajin yhteydessä. No, bongasin sitten lopullista reseptiä suunnitellessani/etsiessäni yrtit  - pakkasesta tilliä sekä jääkaapista kirveliä ja persiljaa - ja päätin yhdistää nämä kaikki ihanaksi sekamelskaksi. Eli näinkin luovasti taas kerran valmistui "yrttitäytetyt uunisilakkafileet chilitomaattikastikkeessa". Eli hieman lyhyemmin = Mausteiset chilisilakat.


Mausteiset chilisilakat (4 hengelle)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista noin 2 dl yrttisilppua tuoreista yrteistä. Itse käytin n. 1 dl tilliä, ja puoli desiä sekä persiljaa että korianteria.

Lado silakkafileet ( n. 500 g) nahkapuoli alaspäin voipaperille tai muoviselle leikkuulaudalle tiiviisti toisiinsa kiinni, jotta maustaminen olisi mahdollisimman helppoa. Ripottele silakoiden päälle tasaisesti suolaa, valkopippuria sekä yrttisilppua.

Käännä kalojen reunat takaisin kiinni yrttisilpun jäädessä kalojen sisäpuolelle. Voitele laakea uunivuoka kevyesti juoksevalla margariinilla ja lado silakkafileet limittäin toisiinsa kiinni.


Sekoita chilitomaattikastikeainekset keskenään:

1 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 tl sokeria
1 tl rouhittua mustapippuria
1 rkl Sambal Oelek chilitahnaa (tai  2tl kuivattua cayannepippuria, tarkista maku)
1 tetra valkosipulista tomaattimurskaa (370 g), myös tavallinen tomaattimurskapurkki käy
1 dl ruokakermaa










Kaada kastike kalojen päälle niitä samalla varovasti nostellen, jotta kastike pääsee koko vuokaan. Laita uuniin n. 35-40 minuutiksi. Revi päälle esim. persiljaa tai tilliä. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa. Maistuvat myös erinomaisesti kylminä sardiinien tapaan esim. leivän päällä kevyenä lounaana. Ja jos chili ei maistu, vaihdetaan chilitahna tavalliseen tomaattipyreeseen, ja avot, taas meillä on uusi kalaherkku..!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Lasagne alla Bolognese

Lasagne on vaan niin hyvää! Alkuperäinen bolognan kastikkeen reseptin sanotaan tulevan Emilia-Romagnan alueelta, jonka pääkaupunki on tietysti Bologna. Tämän jauhelihakastikkeen ohje ei ole yhtä hienostunut kuin ohje keittokirjassa "Klassinen pastakeittokirja" - valkoviini puuttuu täysin, kuten myös "vastaraastettu parmesaani" ja sellerin tilalla on fenkolia...itse asiassa tuo pastakirjan ohje kuulostaa tosi herkulliselta mutta nyt on tyytyminen perusjauhelihakastikkeeseen. No, lasagnen kanssa on aika vaikea epäonnistua, tekipä sitten sen kasvis-, liha- tai kalapohjaisena.

Pieni lasagne (2-3 hengelle)

Jauhelihakastike

3 valkosipulin kynttä murskattuna
1/2 fenkolia pieneksi pilkottuna
3 porkkanaa pieninä palasina
2 rkl rypsiöljyä
250 g jauhelihaa
500 g paseerattua tomaattia
rouhittua mustapippuria
suolaa
1 tl timjamia
Lisäksi: lasagnelevyjä ja n. 2 dl juustoraastetta (+ margariininokareita)

Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia, porkkanoita ja fenkolia muutaman minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Jatka ruskistamalla jauheliha kauttaaltaan, ja lisää jauhelihan ja vihannesten joukkoon paseerattu tomaatti. Murskaa valkosipulit joukkoon ja mausta timjamilla, mustapippurilla sekä suolalla maun mukaan. Anna hautua hiljalleen n.20 minuuttia.

Juustokastike                 
n. 70 gr margariinia
1 dl vehnäjauhoja
6-7 dl maitoa
1,5 dl raastettua juustoa
suolaa ja mustapippuria



Lämmitä maito. Sulata margariini kattilassa ja sekoita rasvan joukkoon vehnäjauhot. Anna jauhojen kypsyä parin minuutin ajan niitä kuitenkaan ruskistamatta. Kaada joukkoon noin puolet maidosta ja sekoita tasaiseksi kuumentaen. Lisää loputkin maidosta ja keitä parin minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja suolalla sekä lisää lopuksi juustoraaste.

Voitele (pienehkö) uunivuoka juoksevalla margariinilla. Kaada vuoan pohjalle jauhelihakastiketta ja levitä päälle lasagnelevyt. Kaada levyjen päälle juusto- ja jauhelihakastiketta ja levitä päälle toinen kerros lasagnelevyjä. Jatka kerroksittain. Omaan vuokaani tuli 3 kerrosta lasagnelevyjä - viimeisten levyjen päälle tulee ainoastaan juustokastiketta sekä -raastetta. Mausta pinta lopuksi rouhitulla mustapippurilla ja muutamalla nokareella margariinia.

Kuumenna 200 asteessa noin 30-40 minuuttia ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoamista.

torstai 5. marraskuuta 2009

Päivällinen 20 minuutissa: Chilinen katkarapukastike pastalle

Vaikka olenkin nykyään niin trendikkään Slow food-ajattelun kannattaja, joskus vain on mukavaa kun ruoka valmistuu nopeasti. Tämä pastakastike on aasialaisvaikutteinen chilin, kookosmaidon sekä wokkikasvisten ja katkarapujen kokonaisuus, joka valmistuu vajaassa 20 minuutissa. Olen viimeisen puolen vuoden ajan täysin hullaantunut tässäkin ruoassa käytettävään indonesialaiseen Sambal Oelek chilitahnaan, joten diabetes ei ainakaan sitten ihan heti iske, mikäli tutkimukseen on uskomista. Chilissä oleva kapsaisiini tuntuu muutenkin olevan mielenkiintoinen kemiallinen yhdiste: sitä käytetään mm. hermovaurioiden hoitoon ja sen sanotaan aiheuttavan riippuvuutta. Ja kannattaa muistaa että chilimausteilla voi päästä eroon myös loisista..


Chilinen katkarapukastike (4 hengelle)

10 cm pala purjoa
1 iso porkkana
puolikas paprika
3 valkosipulin kynttä
1 maustemitallinen chilijauhetta
3 rkl öljyä
400 ml (purkillinen) kookosmaitoa
1 rkl Sambal Oelek chilitahnaa
1 purkki mungpavun ituja
(maizenaa suurustamista varten)
180 g isoja pakastekatkarapuja (1pss)
pari lehteä basilikaa

Leikkaa purjo, porkkana ja paprika n. 5 cm pituisiksi, erittäin ohuiksi suikaleiksi. Kuori valkosipulit ja paina ne veitsen lappeella rikki. (Näin valkosipulin öljy pääsee paremmin esiin.) Laita pastavesi tässä vaiheessa kiehumaan. Varaa kastiketta varten laakea kasari tai esim. pinnoitettu kattila.

Kuumenna öljy ja lisää siihen chilijauhe. Kiehauta mauste nopeasti ja lisää suikaloidut kasvikset. Sekoita ja kääntele kasviksia kolmen minuutin ajan (voit lisätä tarvittaessa öljyä). Lisää kookosmaito ja chilitahna, ja kun kastike jälleen kiehuu, heitä sekaan mungpavun idut. Keitä kastiketta n. 2 minuuttia. Jos haluat kastikkeesta paksumpaa, voit suurustaa sen maizenalla tässä vaiheessa. Lisää lopuksi pakastetut katkaravut ja kiehauta ne kuumiksi, niitä kuitenkaan sen kummemmin keittämättä, etteivät sitkisty.

Hienonna basilikan lehdet pieneksi silpuksi ja ripottele pastan ja kastikkeen päälle.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...