maanantai 31. tammikuuta 2011

Karamellisoitua elinvoimaa

Aika harvoin tulee sellainen olo, että tämähän oli niin (syntisen) hyvää, että sen täytyy olla mukana kiellettyjen ruokien listalla. Jos siis joku sellaisen on laatinut, itseltäni kun harvoin mitään herkkua olen kieltänyt. Herkkuakin kun on niin monenlaista, ja minun makuhermoilleni tämä juuresten, sokerin, voin ja yrttien yhdistelmä toimi kerrassaan erinomaisesti. Myös tavallisesti lanttua vieroksuva siippani söi niitä mitä parhaimmalla  ruokahalulla, ja sehän aina kokin mieltä lämmittää. Tässä lyhykäisyydessään versioni karamellisoiduista juureksista. 



Karamellisoidut juurekset (2-3 hengelle) 

n. puoli litraa pilkottuja porkkanoita
n. puoli litraa pilkottua lanttua
n. 50-75 g voita
2-3 rkl muscovado ruokosokeria (tai fariinisokeria)
1-2 rkl kuivattua ruohosipulia
1 tl kuivattua rakuunaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko porkkanat ja lanttu tasakokoisiksi paloiksi. Kuumenna voi paistinpannulla kellanruskeaksi. Lisää juurekset ja paahda niitä keskilämmöllä silloin tällöin käännellen, kunnes ne ovat saaneet kauttaaltaan kevyesti väriä. Lisää sokeri. Kääntele jälleen palasia, kunnes sokeri on sulanut ja muhinut muutaman minuutin. Lisää tässä vaiheessa mausteet mukaan ja hauduta matalalla lämmöllä vähintään 10-20 minuuttia, haluamasi kypsyysasteen mukaan.



Itse laitoin palaset 15-20 minuutin paistamisen jälkeen vielä uuniin (n. 175 asteinen) n. 10 minuutiksi odottaessani pääruoan valmistumista. Näin juureksista tuli täysin pehmeitä mutta tämän vaiheen voi myös skipata. Rakuuna sopii lantun kanssa mainiosti, suolan ja mustapippurin täydentäessä makeutta.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Terveisiä matkamessuilta!

Saatiin lahjaksi liput matkamessuille ja eikun sinne sitten. Siellä oli muutama muukin ja päätettiin katsastaa lähinnä kotimaan osaston Pohjois-Suomen tarjontaa, ensi syksyn mahdollista vaellusmatkaa varten.  Utsjoki-Kevo kiinnostaisi mutta on se kaukana - tästä perspektiivistä. Varoitus! Seuraavat kappaleet sisältävät tuotesijoittelua ja mainoksia.

                                            Hans Petter-juusto Kiuruvedeltä

Maamme on todella mielenkiintoisia matkakohteita täynnä. Maailman pohjoisin ja Suomen ensimmäinen Geopark löytyy Rokualta ja on siis osa Unescon suojeluksessa toimivaa maailmanlaajuista Geopark-verkostoa. Verkostossa on 77 geologialtaan ainutlaatuista matkailualuetta. Rokualta löytyy mm. Rokua health & spa, jossa esitteen mukaan kaikki ruoat on valmistettu puhtaista raaka-aineista, paikallisuutta kunnioittaen.


Matkamessuilla oli myös paikallistuottajia esittelemässä herkkujaan. Kiuruveden kareliatuotteet Oy:n maistiaisjuustot olivat sen verran hyviä, että pankkiautomaatille oli pakko mennä jonottamaan ja cashia hakemaan, kun korttia ei standilla voinut vinguttaa. Myyjä totesi takaisin tullessamme, että palaava asiakas palkitaan aina ja antoi himoitsemalleni täysrasvaiselle, 4 kk kypsytetylle Hans Petter-palalle oivan alennuksen kunnon messumyyjän tyyliin. Toinen ostamamme palanen oli Savujussia, myöskin täysrasvainen ja vähintään 2, 5 kk kypsytetty. Tilsit-tyyppinen Hans Petter oli kuulemma ollut Linnan juhlien jälkiruokajuustona 4 vuotta sitten ja päätynyt sinne makutestin perusteella. Hyvä Kiuruvesi! Olin ajatellut etsiä hyvän jälkiruokakastikkeen ohjeen Hansin seuraksi mutta kuin huomaamatta söin lähes puolet juustosta ruisleivän ja mietojen pepperonien kanssa yhden ainoan illan kuluessa. Herrrkkua. Ja ähkyistä.



Alkuperäisenä tavoitteena oli kylmänviileästi ohittaa kaikki houkutukset. Väärin meni, ainakin siinä vaiheessa kun ohitin Marttiinin uskomattomat veitsitarjoukset. Lopputuloksena poistuin, en vain yhden, vaan kolmen fileerausveitsen, timanttiteroittimen ja puukon kanssa hämmentyneenä mutta onnellisena. Veitset ovat heikko kohtani, kyllähän se oli tiedossa. Ja nyt: omalla nimellä kaiverrettuna. Onnenkyynel. ;)


Kaverit olivat bonganneet messuilta myös karhumetukkaa. Argh. *Iso Kade* Oli kuulemma aika autenttisen makuista, jos lihansyöjiltä kysytään. Paikallisruokien mukana olo messuilla tuo paikkakuntien matkailutarjontaankin ihan uutta ulottuvuutta ja näkyvyyttä. 

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kesäkurpitsa - se hieman hiljaisempi kaveri

Kauppakoriin sujahtaa rutiininomaisesti mukaan niin paprikoita, porkkanoita, erilaisia sipuleita tai vanha kunnon bataatti, jos peruna väsyttää. Ja kukkakaali, tuo ihana vaalea herkku! Lantustakin tuli yhdessä nauriin kanssa vuoden vihannes, onneksi olkoon molemmille. Mutta kesäkurpitsa, tuo hieman hiljaisempi kurkunsukuinen serkku, josta niin harvoin runoja syntyy, jää hyllylle. Mutta ei hätää, olen viime aikoina napannut lähes joka ostosreissulta mukaan pienen kesäkurpitsan, koska se tosiaan sopii miedon makunsa takia lähes ruokaan kuin ruokaan. Kesäkurpitsaa oli mukana  myös viikolla tekemässäni chutneyssä, siihen hyvin sopien.

Teinkin todella helpon ja kätevän iltapalan ko. kaverista, lisää vain mausteet ja juusto -tyylisesti. Seuraavalla kerralla, kauppareissulla, katsele kesäkurpitsaa sillä silmällä.. Ja muuten, alkoi tuo talven lumisuus ja auringottomuus väsyttää siihen nähden, että blogikin sai vaaleamman ilmeen. Kevättä ja valoa kohti. 


Kesäkurpitsaveneet uunissa  (2 kpl)

puolikas kesäkurpitsa
sitruunaoliiviöljyä
cayennepippuria
suolaa
rouhittua mustapippuria
puristettua valkosipulia
juustoraastetta

Lämmitä uuni 175-200 asteeseen. Sivele uuniastia sitruunaoliiviöljyllä. Halkaise puolikas kesäkurpitsa kahtia ja mausta puolikkaat päältä päin. Ripottele päälle ensin cayennepippuria, suolaa ja mustapippuria myllystä ja lisää lopuksi puristettu valkosipuli ja juustoraaste kauttaaltaan mukaan. Ripsauttele päälle pieniä lorauksia sitruunaoliiviöljyä.

Paista uunin keskitasolla n. 25-35 minuuttia. Jos haluat veneistä läpipehmeitä, anna olla uunissa yli puoli tuntia (tai kunnes valmiita). Napakampana eli al dentemaisena kesäkurpitsaa on minun mielestä mukavampi syödä, joten itse otin uunista pois jo 25 minuutin jälkeen. Kätevä ilta- tai alkupala.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Etikka kohtaa sokerin chutneyssa

Olen aina pitänyt hapanimelän mausta ja se ensimmäinen kaupasta ostamani mangochutney oli jotain aivan ihanaa. Chutney-sana tulee hindinkielisestä sanasta catni ja tarkoittaa tahnamaista kastiketta. Meikäläisittäin chutneyt käsitetään ilmeisesti siten, että aina jokin chutneyn ainesosa on keitetty, mutta monissa Pohjois-Intian kielissä sanaa käytetään vain kuvaamaan tuorekäsittelyä, tietää Wikipedia kertoa. Chutneyt on valmistettu tasapainottamaan ja täydentämään pääruoan makuja joko tulisuudellaan tai makeudellaan. Tässä todella lyhyt yhteenveto muutamista rajanvedoista Kuka kukin on?-etikkasäilykeperheen jäsenistä. Lähteinä olen käyttänyt mm. Rajamäen keittiön sivuja sekä Keittiön kautta - ruoanvalmistajan opasta.



Chutney: Makeahko hedelmistä, vihanneksista, yrteistä, viinietikasta ja mausteista valmistettu paksu maustekastike.Tyypillisiä intialaisen chutneyn mausteita ovat mm. inkivääri, neilikka, jeera, chili, neilikka sekä kaneli.

Pikkelsi: Vihannesseos, joka on säilötty maustettuun etikkaliemeen. Kasvikset ovat tavallisesti paloiteltu pieniksi kuutioiksi ja usein maut ovat parhaimmillaan vasta viikkojen kuluttuessa.

Relissi: Höysteenä käytettävä hienonnetuista kasviksista tai raasteista valmistettu kirpeä tai hapanimelä valmiste. Relissi voi olla sileänä kastikkeena, sisältäen pieniä palasia vihanneksia tai hedelmiä.

                                                       Tästä se lähtee.

Chutneykokeiluni ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen ja lopputulos vähintäänkin kohtalainen. Oma chutneyni ei ole Intiaa nähnytkään, koska en käyttänyt mitään tyypillisiä mausteita cayennepippuria lukuunottamatta. Alun perin päätin olla keittämättä porkkanoita ja lehtiselleriä etukäteen mutta sen olisin hyvin voinut tehdä pehmeyden takaamiseksi. Myös mausteiden keittämisjärjestyksessä olisi pitänyt kuulla mahan ääntä eli keittää mausteet ensin öljyssä ja sitten lisätä kasvikset  eikä päinvastoin. Makua löytyi ja hapokkuutta ehkä vähän liikaakin, jota lopussa lisätty banaani mukavasti tasasi. Tässä chutneyssa on kohtalaisesti tulisuutta sekä makeutta. Lopputulokseksi annan kouluarvosanan 8- .

Hapanimelä kasvischutney (1 pieni purkki)

1 porkkana pieninä palasina
1 sipuli pieninä palasina
pieni pala paprikaa palasina
1/2 kesäkurpitsa palasina
2 yksikyntistä valkosipulia pieninä palasina
1 lehtisellerin varsi paloiteltuna
1/2 dl rypsiöljyä
1 tl currya
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl cayennepippuria
3/4 dl muscovadosokeria
1/2 -1 dl vettä
1/4 dl hienoa sokeria
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1/2 dl omenamehua
1 rkl hunajaa
1 pieni kypsä banaani pieninä palasina

Paloittele kaikki kasvikset pieniksi palasiksi. Kuumenna öljy teräskattilassa (alumiininen ei sovi etikalle) ja lisää kaikki paloitellut kasvikset kattilaan. Sekoita ja kypsennä öljyssä n. 5-7 minuuttia, kunnes sipulit alkavat olla läpikuultavia. Lisää curry joukkoon ja kypsennä sekoittaen parin minuutin ajan. Lisää pippurit, sokerit, vesi sekä balsamico sekoittaen. Anna hautua hiljalleen noin 15 minuuttia kannen alla. Sekoita ja tarkista seoksen paksuus välillä.

Lisää tämän jälkeen omenamehu sekä hunaja ja anna hautua jälleen n. 20 minuuttia. Tarkista maku ja veden määrä. Lisää lopuksi paloiteltu banaani ja anna muhia vielä noin 5 minuuttia. Tarkista jälleen maku etenkin happamuuden ja makeuden osalta parhaimman tasapainon saamiseksi. Tarjoa esim. paistetun broilerin tai kasvispihvien kanssa.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Marjahommia

Marjastajilla on huono maine. Joku avautuu iltapäivälehtien lööpeissä, kuinka ei halunnut mieheksi "marjanpoimijaa", ja vuoden urheilija uskoo vihdoinkin todistaneensa, etteivät suunnistajat ole mitään marjastajia. Eihän kukaan niin ajatellutkaan, onhan urheilu kuitenkin urheilua, eller hur? Mutta ne marjastajat. Kovapintaisempaa porukkaa saa etsiä, jos tuntemiani vanhemman polven marjastajien meininkiä katsoo. Menevät aamulla ennen kukonlaulua metsään, juoksevat hallasoilla tai mustikkametsissä pari tuntia ja avot! Minun hitaasti herätessäni ja juodessani "aamu"kahvia, on pari sankoa marjaa puhdistettu, purkitettu ja pakastettu. Iltavuoro lähtee marjaan heti päivällisen jälkeen, ennen saunaa. Marjanpoimijat on hienoa väkeä, sanon minä! *Nostaa hattua* 

Senpä kunniaksi tehdään perinteisiä marjaherkkuja talven flunssia vastustamaan: mustikkakeittoa ja puolukkapuuroa. Hyvää puolukkapuuroa kun on niin vaikea nykyisin saada.. ;)


Puolukkapuuro (3-4 hengelle)

5 dl vettä tai marjamehua
n. 1 dl mannasuurimoita
puolukkasurvosta n. 1 dl
n. 1/2 dl sokeria

Mittaa neste kattilaan ja kiehauta. Lisää mannasuurimot kiehuvaan nesteeseen samalla vatkaten. Hauduta n. 10 minuuttia pienellä teholla. Sekoita välillä, suurimot tarttuvat helposti pohjaan kiinni. Jos käytät hapanta marjamehua, tarvitset enemmän mannasuurimoita.

Lisää sokeri ja puolukkasurvos valmiiseen puuroon. Voit jo survosta tehdessä lisätä siihen sokeria. Jäähdytä puuro esim. tiskialtaassa kylmässä vedessä. Vatkaa kuohkeaksi. Tarjoa maidon ja sokerin kanssa.




Sileä mustikkakeitto (5-6 hengelle)

6 dl mustikoita
1 litra vettä
1,5 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1 dl vettä
sokeria pintaan

Mittaa vesi ja mustikat kattilaan. Anna kiehua n. 15-20 minuuttia, kunnes mustikat ovat vaalenneet. Siivilöi marjat ja kaada keitto takaisin kattilaan. Lisää sokeri, kiehauta ja sekoita kevyesti. Lisää perunajauho desilitraan vettä erillisessä kupissa tasaiseksi seokseksi. Kaada perunajauho-vesiseos tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen keittoon. Kiehauta, kunnes keitto sakenee ja kuplii pari kertaa. Älä keitä. Ota kattila pois levyltä sekoittamatta ja kaada tarjoiluastiaan. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen ehkäisemiseksi. (Kelmuttaminen ajaa saman asian.)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Lohirullien ohje uusiksi eli mitä Wii-illan menu pitikään sisällään?

Gastromaniat havaitsi Nintendo Wiin äärettömän koukuttavaksi peliksi, saatuaan sen joulupukilta  vuonna 2008. Vielä hauskempaa on pitää Wii-ilta isommalla porukalla, punaviinin ja hyvän ruoan kyydittämänä. Etenkin tasapainopelien tulokset huononivat hämmentävästi illan kuluessa, ja osa taisi myös unohtaa kultaisen säännön: "Wiilaudalla EI saa hyppiä!" tavoitellessaan mäkihypyn maailmanennätystä. Ja tottakai toinen toistaan kauniimpi urheilusuoritus tuli myös ikuistettua kameralle mutta ne jääköön kotiarkiston kätköihin.

Illanviettäjäistarjoiluihin kuului savuporojuustopiirakkaa, nachogratiinia (kokkaavien siskojen ohjeella, mikä muuten sai todella kehuja), parmesaani-parmakinkkusalaattia, valkosipulipatonkia sekä graavilohirullia. En ollut aivan tyytyväinen alkuperäiseen, Kotiliedestä nappaamani lohirullaohjeeseen, joten laitan mukaan toisen täyteohjeen, joka saattaisi uskoakseni toimia paremmin. Tuota toista ohjetta olen aikaisemmin käyttänyt lohirieskoissa.  Niin ja se Wii-mäkihyppyennätys osaltani? Tällä hetkellä se taitaa  olla 306 eli ei mikään turha urheilutulos tuo, ei.  


Lohirullat (n. 15 viipaletta)

graavilohta n. 300 g
tuorejuustoa (esim. Chavroux)
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1-2 rkl sitruunanmehua
puolikas ruukku basilikaa pienenä silppuna (käytin tilliä)
1 rkl valmista pestokastiketta
1 tl rouhittua mustapippuria

Valmista ensin täyte sekoittamalla murskattu valkosipuli, sitruunan mehu, hienonnettu basilika (tai tilli) ja pestokastike tuorejuustoon. Mausta mustapippurilla ja tarkista maku.




Levitä graavilohen palaset tuorekelmulle (n. 20x30) tasaiseksi levyksi  ja lisää täyte lohen päälle. Rullaa kala täytteineen kelmun avulla tiiviiksi rullaksi kääretortun tapaan. Laita pakastimeen kohmettumaan noin 20 minuutiksi leikkaamisen helpottamiseksi. Varaa sulamisaikaa vähintään 20 minuuttia ennen tarjoamista.

Kotilieden sivuilta löytyy myös lohitäyteohje rieskakiekkoihin, ja hieman muunneltu versioni tästä on ollut todella suosittu alkupalatyyppinen ratkaisu esim. kesäjuhlissa. En siis näe mitään syytä, miksei se sopisi myös täydellisesti graavilohirulliin.  Ei ensimmäisessäkään täytteessä sinänsä ollut mitään vikaa, mutta  jotenkin pestokastike ei ehkä sittenkään ollut aivan täysin paras vaihtoehto lohirullille. Tilliä sen olla pitää, sano suomalaine.


Vaihtoehtoinen täyte lohirullille tai lohirieskoille

1 prk Cantadou-tuorejuustoa
1 prk creme fraichea
puolikas ruukku tilliä
puolikas ruukku basilikaa
1 rkl sitruunanmehua
2-3 rkl piparjuuritahnaa
n. 1 tl rouhittua mustapippuria
n. 1 maustemitta suolaa
n. puoli tl sokeria

Hienonna tilli ja basilika pieneksi silpuksi ja sekoita yhdessä ranskankerman ja tuorejuuston kanssa. Lisää piparjuuri, sitruunanmehu sekä suola, pippuri ja sokeri. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa piparjuuritahnaa ja mausteita. Rieskarullat valmistuvat todella nopeasti eikä pakastamistakaan tarvita: levitetään täytettä rieskoille kauttaaltaan, laitetaan graavilohiviipaleet tasaisesti täytteen päälle, rullataan kääröksi ja leikataan n. 5-7 sentin paksuiksi paloiksi ja hiphei, kätevät alkupalat ovat valmiita.


Wii-illan menu.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Kukkakaalia pyreeksi

Kukkakaalipyre on aivan loistava lisuke, monikäyttöinen ja herkkä maultaan. Tein kukkakaalipyrettä paahtopaistin seuraksi ja kyllä vain toimi, toisaalta mikäpä ei toimisi kermassa ja valkoviinissä muhineena! Tämän ohjeen perusta löytyy Markku Haapion ruokapalstan ohjeista muutaman vuoden takaa. Siitä tuunasin sitten hieman muunnellun version ja tässä tulos. Kokeilkaa ja ihastukaa.


Kukkakaalipyre (3-4 hengelle)

n. 500 g kukkakaalin kukintoja
2 dl kermaa
2 dl valkoviiniä
1 peruna
n. 1 maustemitallinen jauhettua muskottia
n. 3 mm suolaa
n. 1 mm valkopippuria
30 g voita

Nypi kukkakaalista pieniä kukintoja ja laita kattilaan kuoritun, paloitellun perunan kanssa. Kermaa ja valkoviiniä pitäisi olla niin paljon, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kypsiksi ja soseuta pehmeksi.  Mausta muskottipähkinällä, suolalla ja valkopippurilla. Sekoita lopuksi mukaan nokare voita, kuumenna tarvittaessa ja tarjoa esim. paahtopaistin tai paistetun kalan kanssa. Herkkua!

perjantai 7. tammikuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Jälleen, vääjäämättömästi, ajauduimme uuteen ja entistä ihmeellisempään vuoteen: nauttikaamme siis siitä! Siinä missä viime vuosi alkoi kasvis- ja kalapitoisella kokkailulla, on tämän vuoden aikana ehditty laittaa lihaa enemmän kuin kuukausiin. Tämän vuoden ensimmäisen postauksen päähenkilö onkin siis  Mr Paahtopaisti. Olen vasta pikkuhiljaa löytämässä oman maun mukaisen paahtopaistin valmistustavan ja maustamisen. Nähtäväksi  siis jää, kuinka monta paistikertaa tarvitaan siihen "täydelliseen" ja "minun" ohjeeseen...


Paahtopaisti n. 1 kg
2 rkl voita
mustapippuria
suolaa

Ota paahtopaisti huoneenlämpöön hyvissä ajoin. (Minusta usein nähty ohjeellinen aika 1 h on liian vähän, itse pidän paistia huoneenlämmössä 2-3 h ennen paistamista.) Kuumenna uuni 125 asteeseen. Kuumenna voi paistinpannussa kullankeltaiseksi ja ruskista paisti nopeasti kauttaaltaan. Lisää paistolämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan. Laitan ritilän uunipellin päälle ja asetan paistin ritilälle. Tekemistäni  (ja ruskistamistani)  paisteista ei valu mitenkään erityisesti nestettä pellille, joten en käytä sitä vähäistä valunutta nestettä esim. kastikkeessa, kuten monet näyttävät tekevän.

Sisälämpötila on makuasia: itse annan lämpötilan nousta n. 65 asteeseen, jolloin liha on vielä mehukkaan punaista. Yleensä kilon paistaminen 65 asteiseksi tuntuu vaativan uuniltamme 1,5 h. Kuvan paisti on otettu 60 asteisena pois ja se oli omaan makuuni  liian punainen (kuvan muuten  otti Gastro-Matti). Olen aikaisemmin antanut paistin levätä folion sisällä mutta löytäessäni Pastanjauhajien ohjeen jälkimehustumiseen, en ole muulla tavalla tehnytkään; se on mielestäni erinomainen. Eli: kun paisti on tarpeeksi kypsä, hiero siihen mustapippuria ja suolaa reilusti. Kääri paisti voipaperiin ja sen jälkeen sanomalehtipaperiin (n. 4 aukeamaa). Tee kiinteä paketti ja anna levätä vähintään tuntipari.

Leikkaa ohuita viipaleita ja tarjoa esim. kukkakaalipyreen ja punaviinikastikkeen kanssa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...