Makea omenapiirakka

En tiedä miten jauhopeukaluus periytyy mutta minun kohdallani tämä geeni on tainnut olla erityisen resessiivinen. Siitä huolimatta heittäydyn aina silloin tällöin innokkaana jonkin leipomisprojektin pauloihin - onnistuakseni välillä todella hyvin, välillä tulokset ovat vähän vaatimattomampia. Joka tapauksessa kotimaiset syksyomenat huutelivat HeVi-osastolla ja päätin tehdä omenapiirakkaa. Tällä kertaa ohje on Dansukkerin sivuilta hieman sovellettuna: lisäsin mm. omenan määrää ja (vahingossa) keitin omenat sokeri-siirappiliemessä vaikka reseptissä luki vesi-siirappi. Eli en tiedä, onko sisälukutaitoni pahasti rapistumassa vai mistä on kysymys mutta onnistuin peräti kaksi kertaa sekoittamaan ohjeessa annettuja mittoja tai ainesosia, minkään oleellisen (kuten maun) tosin kärsimättä. No, lähipiirini tästä tuskin hämmästyy - onhan yksi mauste keittiössäni OHO! niminen.

Ulkonäöstä tuli tosin hieman hassun pullea - ainoa piirakkavuokani oli mielestäni liian iso taikinamäärään nähden ja tein piirakan pienempään, laakeaan astiaan. No, leivinjauhehan (odotettua enemmän) sitten pullautti piirakan vallan koomisen paksuksi. No, tomusokerillahan se korjaantui, tosin siinäkin onnistuin liioittelemaan...valtava valkoinen tomusokerikerros ei ihan niin herkän koristeelliselta sitten vaikuttanutkaan. Se sisäinen kondiittori minussa siis kamppailee vielä ulostulollaan. Mutta hei, makuhan oli mitä mainioin!

Makea omenapiirakka (n. 8 palaa)

Pohja:
100 g voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria

1 muna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria 

 Täyte:
3-4 hapahkoa omenaa
1/2 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl vettä (minä laitoin sokeria joka toimi mainiosti)



Koristelu:
1 rkl tomusokeria
1 tl jauhettua kanelia

Työohje on suoraan Dansukkerin sivuilta.

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa ne lohkoiksi. Keitä ne lähes kypsiksi siirapissa ja vedessä.
3. Sekoita rasva ja sokeri notkeaksi. Lisää muna.
4. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää voiseokseen.
5. Painele 3/4 taikinasta vuokaan. Laita omenalohkot pohjan päälle. Kaulitse loput taikinasta levyksi ja leikkaa siitä nauhoja, joista tehdään ristikko täytteen päälle.
6. Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita tomusokeri ja kaneli keskenään ja siivilöi piirakan päälle. Tarjoile lisukkeena esim. vaniljajäätelöä tai kevyesti vatkattua kermavaahtoa.

Pizzahetki laiturilla

Tänään taitaa joka puolella Suomea sataa lunta mutta meille tänne rannikolle se tuli tosin vain vetenä. Höh. Niinpä tuntuu haikealta katsella kesän valokuvia vaellus- ja mökkireissuista. Kuvien joukosta löytyi tämä ilta-auringon kruunaama pizzahetki. Minusta on ihana tehdä omia pizzoja ja sama vanha pizzapohjan ohjekin tuntuu seuraavaan vuodesta toiseen. Mutta tätä mökkipizzaa tehdessäni tein täytteen jauhelihakastikkeen tavoin ja annoin sen kehkeytyä kokoon. Tuloksena olikin erityisen mehukas pizza.

                       (© Matti Heinonmäki)

Yrttinen jauhelihapizza (yksi pellillinen)
Pizzapohja:
3 dl vettä
40 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl ruokaöljyä
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kulhossa kädenlämpöiseen veteen ja lisää suola. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, hyvin sekoittaen. Kun noin puolet jauhoista on jäljellä, sekoita öljy hyvin jauhojen joukkoon. Lisää loput jauhoista. Taikina saa olla "napakan löysää" eli irtoaa hyvin kulhon reunoilta. Työstä taikinaa hetken saadaksesi siitä kimmoisan ja helposti kaulittavan. Kauli taikina leivinpaperin päälle ohueksi pohjaksi. Taikinaa riittää noin pellillisen verran.
Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 250 asteeseen.

Jauhelihakastiketäyte:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl rypsiöljyä
500 g hyvää naudan jauhelihaa
1 prk yrttimausteista tomaattimurskaa (400g)
4-5 aurinkokuivattua tomaattia
n. 2-3 dl vettä
2dl rucolan lehtiä
1 dl basilikaa tuoreena tai 2 tl kuivattuna
3-4 dl juustoraastetta
mustapippuria, suolaa

Leikkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi ja kuullota hetken rypsiöljyssä. Sekoita jauheliha joukkoon ja ruskista koko ajan käännellen. Lisää ruskistettuun jauhelihaan tomaattimurska ja pieniksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät nesteeseen ja anna kastikkeen kiehua hiljaa kannen alla n. 20 minuttia. Sekoita hienoksi silputut rucolat ja basilikat  mukaan ja hauduta 5 minuuttia lisää - kastikkeen tulisi tässä vaiheessa olla jo kokoon kiehunutta. Kypsennä kastiketta pidempään jos se vaikuttaa kovin vetiseltä; tarkoitus on, että täyte ei "valu" missään vaiheessa pizzapohjan päällä. Mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla ja tarkista maku.

Levitä kastike pizzapohjan päälle ja lisää lopuksi juustoraaste. Anna paistua uunissa n. 10-12 minuuttia. Valkosipulin ystäville voi tässä vaiheessa valmistaa valkosipulia öljyssä eli puristetaan 4-5 valkosipulia 1 desiin rypsiöljyä erilliseen pieneen tarjoilukuppiin. Tarjoa pizza rucola-fetasalaatin ja hyvän punaviinin kanssa. Ja toki: mielellään ilta-auringossa järven rannalla hyvässä seurassa.

Keltainen lohikeitto lämmittää

Ilmojen viilenemisen myötä oli aika tehdä kermaista lohikeittoa. Lehdistössä paljon keskusteltu kalan ja lihan tuoreus tai sen puute oli jättänyt ilmeisesti jälkensä myös minuun sillä kohdistin pyöräni keulan kohti Hakaniemen hallia ja Reitin kalaa, jonka kalojen tuoreuteen vaativampikin voi luottaa. Pienillä yrittäjillä kun ei ole a) varaa töpeksiä ja menettää asiakkaita ja b) tarvetta ottaa sisään valtavia määriä tavaraa, jolloin tuoreuskin säilyy helpommin. Ja tyypillisesti vasta kotona tein lohifileen puolikkaalle vielä aistinvaraista tutkimusta pitikö lehdistön testeissä mainostettu "merellinen tuoksu" kutinsa. Pitihän se!

Päädyin reseptin etsinnän tuloksena Helsingin Sanomien Ruoka.fi:stä löytäämäni hieman erilaiseen, kasvispohjaiseen ja tomaattiseen lohikeittoon. Yleensä kokkaan säveltäen aika huolettomana reseptejä mukaellen mutta tällä kertaa keitto-ohje oli itsessään niin hyvä, etten muuta tehnyt kuin vaihdoin ruokakerman kuohukermaan ja lisäsin tabascoa ja tilliä, sillä kyllähän kalakeittoon nyt tilli kuitenkin kuuluu. Pakastimesta löysin kuukautta aikaisemmin ahvenperkeistä valmistamani kalaliemen, jossa maku oli edelleenkin kohdallaan. Ja jotta vallan mainostamiseksi nyt menisi, niin Vaasan Saaristolaispalat on todella tervetullut uutuus - siinä on jopa aavistus ihan oikean saaristolaisleivän mausta. Sopii tämänkin lohikeiton kanssa todella mainiosti.

Lohikeitto (6 hengelle)

1/2 dl rypsiöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulin kynttä silputtuna
1 purjosipuli suikaloituna
1 fenkoli suikaloituna
1 punainen paprika suikaloituna
2 dl appelsiinituoremehua
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 l kalalientä (tai oma muunnokseni: 8 dl kalalientä ja 2 dl valkoviiniä)
1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
ripaus cayennenpippuria
1 laakerinlehti
800 g lohisuikaleita
2 1/2 dl (ruoka)kermaa
suolaa, mustapippuria, (tabascoa maun mukaan)

Päälle:
1 dl majoneesia
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1/2 punasipulia kuutioituna
tilliä


















1. Kuumenna öljy kasarissa. Lisää ensin sipuli ja valkosipuli ja kääntele hetki. Lisää sitten purjo, fenkoli ja paprika. Paista kasviksia muutama minuutti.
2. Lisää appelsiinituoremehu, tomaattimurska ja kalaliemi.
3. Mausta cayennenpippurilla ja pudota joukkoon laakerinlehti. Anna kiehua kannen alla hiljalleen puolisen tuntia.
4. Nosta laakerinlehti pois keitosta. Soseuta keitto.
5. Lisää lohisuikaleet, kerma ja tilli, keitä viitisen minuuttia. Mausta.
6. Tee keiton päälle lusikoitavaksi seos majoneesista, valkosipulista ja punasipulista.

Leipää eli Naania!

"Naan" tarkoittaa persian kielellä leipää. Naanleipä on kotoisin moguleilta, jotka matkasivat Persiasta Afganistanin kautta Intiaan. Perinteiseen tapaa tehtynä naanleipää ei kaulita vaan taikina taputellaan ja venytetään pisaran muotoisiksi leipäsiksi. Taikinan voi aivan hyvin kuitenkin kaulita pyöreäksi ja muotoilla sitten venyttämällä pisaran muotoon.

Näin opastaa minua jokin aika sitten ostamani "Suuri intialainen keittokirja". Naanleipää olen leiponut muutamia kertoja ja viimeksi tein ne täytettyinä - pullistuvathan ne sopivasti uunissa halkaisemista varten. Naanleivät paistetaan perinteisesti tandooriuunissa mutta ne voi myös leivinuunissa paistamisen jälkeen käyttää hetkeksi grillissä rapeuden saamikseksi. Ja jos ovikello soi ja naapuri pyytää maistiaisia niin antakaa niitä ihmeessä, ettei käy niinkuin tälle tyypille, jolta naanit peräti evättiin!

Leivänteko-ohje on suoraan intialaisesta keittokirjasta. Ohje on kolmelle leivälle mutta itse teen ainakin 6 kpl, ja tosiaankin kauliten.

Naanleivät 3-6 kpl

225 g vehnäjauhoja (reilut 3 desiä)
1/2 tl suolaa
15 g tuoretta hiivaa
4 rkl kädenlämpöistä maitoa
1 rkl kasviöljyä
2 rkl maustamatonta jogurttia (olen käyttänyt myös piimää)
1 kananmuna
2-3 rkl gheetä tai voita valeluun

Työvaiheet:
1. Sihtaa jauhot ja suola isoon kulhoon. Liuota hiiva toisessa kulhossa kädenlämpöiseen maitoon. Anna seistä 15 minuuttia.
2. Lisää jauhoihin hiiva-maitoseos, öljy , jogurtti ja kananmuna. Sekoita ainekset käsin pehmeäksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, sekoita taikinaan vielä tilkka haaleaa vettä.

3. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa 10 minuuttia tai kunnes se tuntuu pehmeältä. Siirrä taikina takaisin kulhoon. Peitä kulho ja kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan tai kunnes taikina on noussut kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi - lämpötilan tulee olla vähintään 230 astetta.
4. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla vielä 2 minuuttia.
5. Jaa taikina 3-6 yhtä suureen osaan ja kauli taikinat runsaan 1/2 cm:n paksuisiksi pisaroiksi. Kuumenna grilli mahdollisimman kuumaksi. Laita leivät lämmitetylle pellille ja paista uunissa 3-4 minuttia tai kunnes ne ovat pullistuneet.
6. Ota pois uunista ja laita grilliin vielä muutamiksi sekunneiksi niin että niiden pinta ruskistuu kevyesti. Valele voilla ja tarjoa kuumina.

Grillisvastus uunissa ajaa tietenkin saman asian kuin grilli ja tehdessäsi täytettyjä naaneja halkaise leivät saman tien uunista ottaessa. Täytteissä taas vain oma mielikuvitus on rajana: itse täytin leivät paistetulla naudanlihalla, jalapenoilla ja vihanneksilla. Jääkaapista löytyi vielä voileipäpikkelsiä kastikkeeksi, mikä sopikin yllättäen hyvin. Jos tarjoat naanit sellaisenaan, suosittelen puristamaan kuumaan voihin yhden valkosipulin kynnen ja sillä valelemaan leivät - taivaallisen hyvää!