Rasvaista sotaa

Rasvasota tuntuu leviävän kulovalkean lailla maahamme. Tyydyttymätöntä, tyydyttynyttä, vähärasvaista, vähäkalorista, vähähiilihydraattista. MOT -ohjelma maanantaina 13.9. laittoi myös kauhansa rasvaiseen soppaan, jossa puitiin mm. sitä, onko Suomen THL:n ravitsemussuositukset sittenkin olleet väärässä, all along. Tämän ohjelman voi nähdä YLE Areenassa vielä kuuden päivän ajan. MTV 3 uutisoi myös samasta aiheesta: "Ravintosuosituksiin tulossa korjausliike: eläinrasvoja moitittu liikaa." Hmm. Tämähän suorastaan vaatii kommentointia! Annetaan luonnon kuitenkin laskea verenpainetta hieman ennen sitä: Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksomaisemaa.

Mikä tässä keskustelussa minua eniten häiritsee, on sama, mikä niin monessa vastakkainasettelussa aina on olemassa eli ei nähdä metsää puilta. Missä on kokonaisuus? En ole koskaan ollut minkään erityisen ismin kannattaja, oli kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa ravinnosta. Tietoa tulee koko ajan lisää ja jonkinlaisen lähdekritiikin ylläpitäminen tuntuu olevan enemmän kuin vaikeaa, etenkin, jos saatu tieto on hyvin poliittisesti tai ajatusmaailmallisesti värittynyttä. 

Yksinkertaisten johtopäätösten tekeminen on aina helppoa, vaikeampaa taas myöntää, että kenties uskomani asiat eivät ehkä ihan täysin pitäneetkään paikkaansa. MTV 3 on nostanut  tämän lauseen lyhyeen uutiseensa: "Meidän tapa, joka on nostanut eläinrasvat ainoaksi pahaksi pojaksi, ei ole ollut oikea, Fogelholm myöntää. Mutta mikään tutkimus ei ole kyllä osoittanut, että eläinrasvat olisivat terveellisiä, Fogelholm lisää." Ja jatkaa: "Jos meidän ruokavaliossamme pitäisi muuttaa jotakin, niin meidän pitäisi saada alemmaksi huonojen hiilihydraattien määrää. Se on suomalaisen ruokavalion vielä eläinrasvojakin suurempi ongelma, Fogelholm arvioi." Tätä lausetta tultaneen siteraamaan vielä lukuisia kertoja. Minusta tässä lyhyessä artikkelissa tulee hyvin esille se, kuinka vaikeata on saada tutkimustietoa kaikki tekijät huomioon ottavasti.

Minun verenpainettani taas nosti tämä kuva, myös Hiidenportista. Liekö karhun tai ahman kynsiä kutittanut? 

Pähkäilin siis tätä rasvakeskustelua ja tulin siihen samaan tulokseen mihin aikaisemminkin: kohtuus kaikessa. Rasvakeskustelussa (jos sitä nyt haluaa siis käydä) voitaisiin puhua myös kokonaisrasvan saannin määrästä, liikunnan vaikutuksesta insuliinin tuotantoon ja elintapojen sekä kohtuuden merkityksestä kokonaishyvinvointiin. Pelkkä stressikin muuttaa ihmisen hormonitasapainoa.

En siis kuulu niihin, jotka uskovat, että Heikkilää seuraten ja voita ja silavaa palvoen löytyy oikotie onneen, tai siihen, että pelkällä kasvisravinnolla ja happo-emäs tasapainolla elimistöni olisi maksimaalisessa hyvinvoinnin tilassa. Voihan se näin ollakin. Kauhean paljon vaikeampaa on olla tämmönen - tavallinen. Päätin pohdiskeluni lopuksi uskoa siis johonkin, minäkin. Päätinkin lähteä dosentti, LKT, Heikki S. Vuorisen linjalle. Minulla oli nimittäin ilo viime vuonna kuunnella hänen luentoaan ihmisen ruokavalion historiasta, ja kysyessäni hänen mahdollista mieliruokavaliota, hän totesi hunajalla olevan todettu sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttivat hänestä hyviltä. Eli uskon parsakaalin, tomaatin ja mustikan lisäksi jatkossa myös hunajaan! Eläköön makea elämä!