Slowbloggauksen satoa

Bloginpitäjä on aina ajan hermolla ja tapahtumista mielellään voisi postata reaaliaikaisesti itse paikan päältä?  Voisi joo.. Ihailen niitä, joilla oikeasti löytyy tähän aikaa - itse en läheskään aina  siihen  pysty.  Ajattelinpa siis lanseerata ihan laajempaankin käyttöön "slowbloggauksen" jalon taidon eli tässä vähän satoa siitä viikonlopusta, kun rautatientorilla Suomi kokoontui herkuttelemaan ja Ruukissa vietettiin Maan maut -ruokatapahtumaa. Loistavia tyyppejä ja hauskoja tuotteita koko Suomi täynnä. Eikä nämä asiat mihinkään katoa, viikossa tai kahdessa.

Elokuun viimeinen viikonloppu oli lähi- ja luomuruoan juhlaa: rautatientorilla esittäytyivät maakuntien maut. Tapahtumaan osallistui 56 000 kävijää ja määrä yllätti MTK:n mukaan kaikki. Suosituimmat tuotteet myytiin loppuun jo perjantaina. Itse etsin ystävälleni syntymäpäivälahjaa ja rautatientorilta lahjapussiin löytyivät mm. seuraavat energiaa ja (toivottavasti) iloa tuovat tuotteet:

• Kotilan tilalta löytyi herkullinen Tyrnimarja erikoishillo. Kotilan tila tulee Sotkamosta ja valmistaa myös muita hilloja.
  
• Pyhän Olavin Ruusujuuritee tulee Savonlinnasta nimensä mukaan ja sisältää ruusunjuurta, vadelmanlehtiä, maitohorsmankukkaa, maitohorsmanlehtiä ja koivunlehtiä. Valmistaja: Savonlinnan yrttipaja.

• Lähellä Sotkamoa, Kainuun sydämessä Kuhmossa valmistetaan myös Kaesan Kotileipomon Puolukkatikut. Tikkuvalikoimasta löytyy myös mustikka-, pettu- ja ruistikut.

Yritysten lisäksi erilaista tarjontaa oli myös yhdistyksillä, joista erityisesti mainittakoon iki-ihanat Martat: sieninäyttelyssä ja -infopisteessä riitti kuhinaa. Sieniä olivat Martoista esittelemässä mm. toiminnanjohtaja Anne Lempinen (kuvassa oikealla) sekä Kaisa Härmälä. 

Tungosta oli myös Ruokatieto ry:n osastolla, jossa muun informaation lisäksi oli mahdollisuus osallistua makuraatiin ja tutustua käytännönläheisesti perusmakuihin. Oppaina toimivat Minttu (vasemmalla) ja Silja. Terveisiä! :) Jos joku ei vielä Ruokatiedon sivuihin ole tutustunut, kannattaa se tehdä: pelkästään  Keittokirja on tutustumisen arvoinen.

Minttu ja Silja Ruokatiedon makulähettiläinä.

Saman viikon lauantaina matka kohdistui Fiskarsiin. Ruukin alueella oli ko. viikonloppuna Maan maut -ruokatapahtuma, joka osaltani jäi suhteellisen vähäiseksi myöhäisen tulon vuoksi. Mutta ehdin tutustua kesällä avattuun aivan ihanaan luomu- ja lähiruokakauppaan nimeltään

Ruukin pottu & sipuli on luomu- ja lähiruokaan keskittynyt kauppa keskellä Fiskarsia. Kauppa toimii osuuskuntaperiaatteella ja toivoo tietysti toiminnan ja myynnin jatkuvan mahdollisimman aktiivisena hektisen kesä- ja sadonkorjuukauden jälkeenkin.  Toiminnan tavoitteena on paikallistalouden kestävä kehitys. 1.10-2.10.2011 Slow Food Västnyland järjestää Slow Food lähiruokamarkkinat Fiskarsissa, jolloin on oiva tilaisuus tutustua myös Pottuun & Sipuliin lähituottajien tarjonnan ohella.  Minä ainakin yritän olla paikalla, Fiskars on jo itsessään upea tutustumiskohde.

Viime helmikuussa ihastelin Ruoka-Suomessa meneillään olevaa pöhinää ja tahti tuntuu vain lisääntyvän: luomu ja lähiruokahypetys on valtavaa tällä hetkellä. Paljon siinä on hyvää ja pientuottajille tämä on erityisen hyvä asia: tuotteet saavat kasvot, ja olipa joku leipomo tehnyt leipureistaan "rokkenrolltähtiä" leipäpusseihin. Niin, onhan Mötörheadillakin oma viini niin mikäs siinä.

Mutta.. Niin, pitääkö aina kaikista hyvistä asioista löytää jotain negatiivista, saattanet kysyä? ["Miksi pahoja asioita tapahtuu hyville luomuruoille?" ;)] Heti kun jostain asiasta tulee valtava muoti-ilmiö ja sekä tuottajat että kauppa ratsastavat siinä hypetyksen aallonharjalla, riskinä voi olla ihan kelpo pientuottajan hukkuminen virran mukana. Ketkä pientuottajat lopulta tulevat säilyttämään asemansa lähiruokatuottajana? Nekö, jotka pääsevät (isoissa kaupungeissa) stokkan valikoimaan vai kenties ne, jotka osaavat brändätä tuotteensa..vaikkapa rokkenrolliksi? Toivotaan, etteivät oikeasti hyvät lähituotteet häviä hypeveden mukana. Lähiruokaa isolla mittakaavalla, kuten paikallisiin kouluihin/päiväkoteihin/keskuskeittiöihin suoraan tuottajalta - siinä olisi vaihteeksi mukava uutinen luettavaksi, kilpailutuksen sijaan.

Niin, ja käykää siellä Fiskarsissa. Siellä on kaunista.

Fiskarsin jokimaisemaa.

Muikkupihvit ja tomaattinen kastike

"Kyllä nää ihan hyviä on muttei tässä kyllä muikku paljon maistu." Vanhemman polven kalansyöjän rehellinen tuomio piti täysin paikkaansa. Ei sinänsä ihme, muikkupihvien mausteina oli sweet chiliä, valkosipulia ja paljon mustapippuria. Valkosipulinen tomaattikastike siinä sivussa, ja avot! eiköhän se 80-luvun alakoulun kalapihvimaku (jos tiedätte mitä tarkoitan) saada muistijäljistä vihdoinkin pyyhittyä pois! ;) 

Säätöä ja aikaa vei muikkujen selkäruodon ja erityisesti nahan poistaminen mutta minusta nyt on vain hauskaa nysvätä noiden kalojen kanssa ja katsoa mihin ne vääntyy. Ja vääntyyhän ne. Tarjoa kuskusin ja tomaattisen kastikkeen kera (ohje alempana). 

Kalapihvit (n. 8-10 kpl)

500 g tuoreita muikkuja perattuina
1 yksikyntinen valkosipuli tai 3 pienempää
1 punasipuli
n. 3 rkl sweetchili kastiketta
1 dl tuoretta tilliä hakkeena
1-2 tl rouhittua mustapippuria (vain arvio)
1-2 tl merisuolaa (vain arvio)
1-2 munaa
1/2 dl - 1 dl korppujauhoja

korppujauhoja leivittämiseen

Poista muikuista selkäruoto ja nahka. Itse irrotin nahan (selkäruodon irrottamisen jälkeen) ottamalla kiinni ensin selkäevästä ja vetämällä päästäpäin pyrstön suuntaan. Loppuosa nahasta vedetään mahaevien suuntaan. Vaikea selittää ja osa onnistui hienosti, osa vähemmän hienosti.. Jossain vaiheessa tuli se perinteinen kalapihviohje mieleen: " Ota 400 g ruodotonta pakastekalaa.."

Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen. Aloita jauhamalla valkosipuli ja punasipuli pieneksi hakkeeksi monitoimikoneessa, lisää kalapalat ja tilli ja anna pyöriä kunnes "massaantuu". Lisää munat (yksitellen) ja mausteet sekä korppujauho ja anna pyöriä kunnes on kiinteää (muttei liian hienojakoista).

Tekemäni massa oli aika löysää, joten taiteilin sopivan kokoisen pihvipalan suoraan korppujauhoille lautaselle ja käänsin lastalla ympäri. Pyöritin pihvistä varovasti ylimääräkorppujauhot pois ja laitoin leivinpaperin päälle uunipellille. Paista uunissa n. 25-30 minuuttia. Itse lisäsin 20 minuutin jälkeen pienen voinokareen jokaisen pihvin päälle ja annoin olla vielä kymmenisen lisäminuuttia. Ilmankin pärjää mutta voi mehevöittää pihvin pintaa herkullisesti.

Tomaattinen kastike kalapihveille (2 hengelle)

1 iso kypsä tomaatti pieninä palasina
n. 1-2 rkl ruokaöljyä
1/2 (tai 2 pientä) yksikyntinen valkosipuli hakkeena
pieni punasipuli hakkeena
n. 1/2 rkl muscovadosokeria
suolaa myllystä

liraus (n. 1 tl) valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä
n. 2 dl kermaa (myös ruokakerma ihan ok.)
tabascoa n. 3-5 tippaa

Kuumenna öljy teräskattilassa ja lisää tomaattipalaset ja sipulit kuumaan öljyyn. Kiehauta ja keitä hetki kokoon. Lisää mausteet ja anna hautua matalalla lämmöllä n. 7 minuuttia, välillä sekoittaen. Ota kattila levyltä, lisää kerma ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Voit halutessasi myös siivilöidä kastikkeen, jos tomaatinkuoret häiritsevät. Toinen vaihtoehto on kaltata tomaatti aivan aluksi mutten yhden tomaatin takia tähän lähtenyt.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, sokeria tai valkoviinietikkaa pienillä lisäyksillä sopivan tasapainon saamiseksi. Jälleen kerran oma makuaisti toimii parhaimpana oppaana. Kiehauta uudelleen ja lisää tässä vaiheessa hieman tabascoa. Oli muuten hyvää! Tarjoa kalapihvien seuraksi.

Savupororullat

Kesän synttärijuhlien yksi suosikki oli savupororullat, jotka yksinkertaisuudessaan hipovat jo jonkinasteista neroutta. Eli jos kaipaat nopeaa alkupalaa tai vain muuten helppoa ja herkullista vaihtoehtoa esim. buffapöytään, erilaiset rieskarullat ovat yksi vaihtoehto. Olin aikaisemmin tehnyt lohirullia, mutta myös savuporo osoittautui aivan yhtä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. 

Savupororullat (20-24 kpl)

100 g savustettua poronpaistia mahdollisimman pienenä hakkeena (pakkauksissa valmiina viipaleina)
1 pieni punasipuli hakkeena
puolikas ruukku persiljaa hakkeena
pieni purkki crème fraichea (n. 150 g)
150-200 g chili-paprikatuorejuustoa
mustapippuria myllystä

(Fazerin) rieskalevyjä 5-6 kpl

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Crème fraichin pitäisi tuoda tarpeeksi pehmeyttä massaan mutta lisää tarvittaessa muutama tippa maitoa, jos täyte vaikuttaa liian jäykältä.

Levitä massaa tasaisesti koko rieskalle ja rullaa tiiviksi rullaksi. Tämä massa olisi riittänyt hyvin kuudellekin rieskalle  mutta tykkään rullista, joissa täytteen kanssa ei ole sniiduiltu..herkullisempaa!  Leikkaa tasaisiksi paloiksi haluamallasi paksuudella - tasoita samalla myös epätasaiset ulkoreunat siistimmäksi.

Terveisiä Jäämereltä!

Tervehdys! Kesän tavoitteena oli uida Jäämeressä.  Eihän siinä sitten: auto täyteen lämmintä vaatetta, makuupusseja, kumisaappaita ja muuta rompetta ja keula kohti pohjoista, hieman kiertäen tosin. Savonlinna (saimaannorppa bongattu!), Koitere (hyttysinvaasio!), Kuusamo/Ruka (Kiutaköngäs!), Ivalo (12 astetta ja totuus alkaa valjeta!) ja Utsjoki (tunturipurokylpy!).  Näin ensi alkuun. Matka jatkui Norjan puolelle pitkin Varanginvuonon pohjoisen puoleista maisemareittiä, kohti Vardøn saarikaupunkia ja päätyi Hamningbergin hylättyyn kalastajakylään, mihin myös tie päättyi. Nyt minulla on aavistus miltä maailman laita saattaa näyttää.

Kesäpaikka Barentsinmeren rannalla.

Uintitavoite saavutettiin lopulta heinäkuun lopussa kuusiasteisessa Barentsinmeressä, Koillis-Norjassa.  Onneksi ilmaa lämmitti rapiat 9 astetta, pohjoistuulen viimeistellessä raikkauden tunteen. Jäätävää ja suolaista! Matkamme kohokohtia oli vierailu Norjan itäisimmällä pisteellä, suojellulla Hornøyan arktisella lintusaarella.  Kylläpä harmitti, että lintutietämykseni on onneton - tämä saari on ornitologien El Bulli. Siellä asustaa noin 40000 lintuparia, joten haju ja meteli saarella oli sen mukainen. Laitan tähän kuvakoostetta  mieltäni lämmittäneistä asioista matkan varrelta - samalla tulee avattua kesän aikana laiminlyöty blogikin. Hyvää  loppukesää! :)

Kiutaköngäs, Oulangan kansallispuisto, Kuusamo.

 Meri- ja karimetsoja Hornøyan lintusaarella. Barentsinmeri, Norja.

Lunni moikkaa. Hornøyan lintusaari, Norja.

Matkassa aina mukana myös ReissuNallukat: vasemmalta Franz, keskellä Pikku-Nalle ja oikealla Hirvis. Ekkerøyn vanha kalastajakylä, vakituisia asukkaita 37. Mukava majoitus peruskorjatussa vanhassa kalamajassa. Kenties maailman paksuimmat (valmiiksi pedatut, mikä oli reissaajille mukavaa herkkua) peitot takasivat todella miellyttävät unet. Sateesta huolimatta, tai ehkä sen takia.

Ekkerøyssa oli myös museo, joka esitteli niin entistä kalastustoimintaa kuin vanhan kyläkaupan tarjontaakin. Kyläkauppamuseo toimii nykyään myös kahvilana, josta sai kahvin lisäksi tuoreita vohveleita. Vanhojen kauppahyllyjen maustetarjonta oli vähintäänkin "eksoottinen", eipä taitaisi mennä pippurin ja "karryn" mainoskuvat läpi tänä päivänä. Kahvilatytöt arvioivat tavaroiden olevan 1940-1950-luvulta.

Kyllä ennenkin saattoi kuluttajalla mennä sormi suuhun runsaan pesuainevalikoiman keskellä: ottaako Pluss käsinpesuun, Vim tehokkaaseen pesuun (huom! ei naarmuta, riper ikke!) vai kenties Mirakel, joka myöskin lupaa puhdistaa naarmuttamatta..?

Kukapa nyt leipoisi ilman vaniljasokeria ja manteliesanssia?

Puhumattakaan kaikista ihanista makuhyytelöistä? Taustalla olevat Nestlen lastenruoka- ja Viking-kuivamaitopurkit tuntuivat ruosteisesta olemuksestaan huolimatta kovin moderneilta..

Nå Men Hejssan! Gissa vem?

Laskuveden aikaan paljastuu uusi maailma. Pari tuntia myöhemmin uimme samalla rannalla nousuveden lyhennettyä kahlauksen määrää huomattavasti.

Hornøyan lintusaarella oli merkitty reittipolku saarella sijaitsevalle majakalle. Majakan välittömässä läheisyydessä voi myös yöpyä pihapiirissä olevassa vierasaitassa. Terveisiä muuten Antille ja Teemulle, jotka jäivät yöksi saarelle ottamaan luontokuvia ammattimaisella otteella. Kiitos myös saaritietämyksen jakamisesta ensikertalaisille. :) Mahtavia luontokuvia löytyy sekä Antilta että Teemulta linkkien takaa.

Jäyhät kalliot antavat upeat puitteet eri arktisten lajien pesimiselle. Kauppatorin lokit saisivat ottaa oppia näistä kavereista, jotka kaikessa rauhassa jatkoivat päivätouhujaan ihmeellisistä kaksijalkaisista välittämättä.

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla sitten jo ruokahöpinää. Ha' de'!

Paksoista asiaa

Mitä varten naapurit ovat olemassa? No vaikkapa siksi, että he voivat kätevästi antaa paksoi-kasviksen pienenä lahjana ihan muuten vain. Siis kiitos P. Itse paksoi oli minulle aika tuntematon tuttavuus ja loistava Kotimaiset Kasvikset sivusto tiesikin  kertoa, että paksoin toinen nimi on pinaattikiinankaali ja että sitä voidaan käyttää sekä wokkiruoissa että raakana salaatteihin, niin lihan kuin kalan kanssa. Käteviä tuommoiset kasvikset, että terve, mä sovin vähän joka paikkaan..

Koska olemme lähdössä muutaman päivän päästä juhannuksen viettoon, on jääkaapin viralliset tyhjennyspäivät käynnissä eli kaikki käytetään, mitä sieltä enää löytyy, eikä  turhaa uutta osteta tilalle ennen mökkireissua.  Niinpä annoin maustamattomien broilerinpalojen ("ohuet fileepihvit") marinoitua pari tuntia tekemässäni marinadikastikkeessa, jonka jälkeen grillasin ne nopeasti grillivastuksilla uunissa. Kaveriksi sitten wokkasin paksoita, porkkanaa ja kesäsipulia valkosipulin ja vahvojen pepperonien kera. Ja kyllä, hel-lou paksoi! Tapaamme varmasti uudestaan, sen verran hyvää oli ja sopi tosiaan hyvin myös grilliruoan kanssa. Kannattaa kuitenkin tehdä isompi annos kerralla, ohje on vain kahdelle pieniruokaiselle tai yhdelle isoon nälkään lisäkkeeksi.

Superhelpot wokkikasvikset (1-2 hengelle)

1 paksoi pieninä suikaleina
1 porkkana hyvin ohuina viipaleina
2 kesäsipulia varsineen ohuina suikaleina (n. 4-5 cm pituisina)
4 valkosipulin kynttä palasina
3-4 pientä vahvaa pepperonia pieninä palasina (tai chilipalkoja)
1/2 tl thai-kalakastiketta
1 tl soijakastiketta
1 tl muscovadosokeria
2-3 rkl ruokaöljyä
suolaa, mustapippuria

Ja jos ei ole tullut wokattua niin toimi seuraavasti: Suikaloi kaikki kasvikset suurin piirtein ohuesti saman pituisiksi. Irrota paksoin lehdet kannastaan ja leikkaa 2-3 osaan pitkittäin. Laita valkosipulit ja pepperonit erikseen. Usein näkee aasialaiswokeissa käytettävän sesamöljyä mutta itse käytin rypsiöljyä. Ja aasialainen keittiö on minulle muutenkin kovin tuntematon, joten täällä toisin sanoen sovelletaan todella oman kauhan oikeudella..

Kuumenna öljy esim. kasarissa tai wokkipannussa ja lisää  valkosipulit ja pepperonit (tai chilipalat) pannulle. Pyöräytä noin puolen minuutin ajan ja lisää mukaan loput kasviksista. Pyörittele kasviksia koko ajan, jottei pinta turhaan ruskistu. Näitä kasviksia kuumensin n. 4-5 minuuttia  kaasun keskilämmöllä. (Porkkanat jäivät ehkä liiankin koviksi.)  Lisää thai-kalakastike, soijakastike, sokeri sekä merisuolaa ja pippuria myllystä. Sekoita hyvin, tarkista maku ja tarjoa saman tien. Helppoa ja hyvää: suolaista, mausteista ja hieman makeaa.

Kasvismakaronilaatikko

Huomasin laittaneeni koko kevään paljon erilaisia uuniruokia, lähinnä vasemman käden peukalon 9 viikon sairaslomasta johtuen. Ruoanlaittoon kuuluu yllättävän paljon kaikenlaisia liikesarjoja, joita suorassa sojottava, lastoitettu peukalo yllättäen ei saanutkaan tehdä. Laatikkoruoat ovatkin helppoja valmistaa, riittoisia ja useimmiten myös hyvin edullisia. Tässä kasvismakaronilaatikossa kasviproteiinina toimivat vihreät linssit, joihin olen taas kovin ihastunut monen vuoden tauon jälkeen. Papujen ja linssien käytöstä lihaproteiinin korvikkeena  kirjoittaa enemmän Juhana Harju Uuden mustan  artikkelissa. 

Kasvismakaronilaatikko (lakto-ovo) n. 4 hengelle

5 dl täysjyvämakaroneja
2 dl vihreitä linsseja (Risenta)
1 sipuli hakkeena
2 porkkanaa pieninä palasina
pari lehtisellerin vartta pieninä palasina
3-4 valkosipulin kynttä
2 rkl rypsiöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl cayennepippuria (jauheena)
1 tl rouhittua mustaa pippuria
200 g paseerattua tomaattia
2-3 dl vettä
suolaa maun mukaan
2 munaa
n. 2 dl maitoa
(juustoraastetta)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Keitä makaronit ja linssit kypsiksi pussien ohjeiden mukaan. Kuumenna öljy pannussa ja kiehauta mausteita muutaman sekunnin ajan. Lisää lehtiselleri, porkkana, sipuli ja valkosipulin kynnet mukaan. Sekoita muutaman minuutin ajan. Lisää paseerattu tomaatti ja vesi pannulle. Kiehauta ja anna muhia pienellä teholla n. kymmenisen minuuttia tomaattikastikemaiseksi seokseksi. Mausta suolalla.

Valmista munamaito erillisessä astiassa ja sekoita lopulta kaikki ainekset makaronikattilassa keskenään. Näin voit tarvittaessa maustaa seosta tai lisätä nestettä, välttäen ylimääräisen sössimisen uunivuoan kanssa.. Kaada valmis seos rasvattuun uunivuokaan ja lisää halutessasi päälle juustoraaste. Tiedän, on melkein pyhäinhäväistys jättää juustoraaste pois mutta minä hurjapää taisin tällä kertaa näin tehdä...(oikeasti juusto oli loppu, enkä laiskuuttani juossut sitä enää tässä vaiheessa hakemaan.) ;) Kypsennä laatikkoa n. 40-50 minuuttia ja anna tasoittua n. 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Välimerellinen uunilohi

Kesä yllätti gastromaniat! Huhti-toukokuu meni kiireen keskellä käsi lastassa ja siis puoli-invalidina, kesäkuun sitten hiipiessä nurkan takaa vähän kuin varkain. Mistä muusta kuin kalenterista muuten huomaa, että kesä/piknikaika on tullut? No ainakin siitä, että blogin tilastoykköseksi (haetuinpana/luetuinpana avainsanana esim. googlesta) nousi nopea makaronisalaatti, jättäen kirkkaasti taakseen mm. siikakeiton, jonka ohjetta myös useasti kaivataan. Tässä mielessä ruokablogien käyttökelpoisuus nouseekin hyvin esiin: vaikka et ole aktiivisesti päivittänytkään omaasi kenties viikkoihin, tieto niissä säilyy jatkuvasti muidenkin käytettäväksi. Toivotaan, että edes osa salaattigooglaajista löysi tarvitsemansa täällä olevan ohjeen avulla. 

Vaikka kesä onkin grillauksen kulta-aikaa, seuraavassa kala valmistetaan ihan perinteisesti uunissa. Jatkan myös tyylilleni uskollisena "Olen hävittänyt kirjoittamani ohjeen jonnekin ja katson kuvasta mitä siihen tuli" -linjaa:  edellisen uunilohen ohje tehtiin myös samalla tavalla.. :) Tosin nyt minulla oli ainakin visio siitä, miltä tomaattinen, välimerentyyppinen uunikala näyttää ja maistuu. Kreikkalainen jogurtti sopii mainiosti uunikalan päälle, ja raikkaat tomaatit toimivat tässä myös erinomaisesti. 

Välimerellinen lohi  uunissa (3-4 hengelle)

1 rkl ruokaöljyä
n. 500 gramman lohifile
4-5 kypsää tomaattia viipaleina
4-5 valkosipulin kynttä ohuina viipaleina
n. 100 g parmesaanityyppistä juustoa lastuina
n. 250 g kreikkalaista jogurttia
tilliä
mustapippuria, suolaa
(sitruunanmehua)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele uunivuoka öljyllä (käytin rypsiöljyä, oliiviöljy sopii myös mainiosti). Kuivaa lohifile kauttaaltaan ja aseta vuokaan alimmaiseksi. Rouhi päälle mustapippuria ja merisuolaa myllyistä. Lisää ohuet tomaattiviipaleet lohen päälle sekä vuoan reunoille. Lisää seuraavaksi  valkosipulin viipaleet, juustohöylän ohuet parmesaanijuustoviipaleet sekä tilli. Voit halutessasi lisätä sitruunanmehutippoja tässä vaiheessa tomaattien päälle. Joskus vuosia sitten tekemässäni uunilohessa lisäsin mukaan myös tummia oliiveja mutta tällä kertaa jätin ne pois, en koskaan oikein tykästynyt siihen versioon.

Levitä lopuksi kreikkalainen jogurtti kauttaaltan kalan ja tomaattien päälle. Jogurtti ei muuten leviä uunissa kastikkeeksi vaan säilyttää jäykän olemuksensa, joten koko kalan peittäminen on tärkeää. Kuumenna uunissa n. 35-40 minuuttia kunnes kala on sopivan kypsää. Ripottele ennen tarjoilua tilliä päälle ja kokeile uusien perunoiden kanssa.