Kurpitsakeiton neitsytmatka

Joskus iskee epätoivo. Tv:stä pulppuaa - etenkin maanantaisin - toinen toistaan parempia kokkeja omine ohjelmineen ja jokaisella on omat hienot visionsa miltä maistuu/näyttää/tuntuu se "oikea" ruoka. IIK! Satunnainen ruoanlaittaja saa harmaita hiuksia vähemmästäkin. Australian Masterchef -ohjelmassa tuomari totesi: "This is one of the big five no-no's in the restaurant world" (raaka kana). No sen minäkin tiesin. Mutta mitä ovat ne neljä muuta? Miltä oikean kurpitsakeiton kuuluu maistua? Ja miksei kukaan koskaan leivitä silakoita kananmunalla missään ohjeessa (niinkuin itse tein tänään)? Saako niin tehdä? Oi voi, yhtäkkiä ruoanlaitto tuntui tosiaan rakettitieteeltä, jonka vain harvat ja valitut hallitsivat. Helpottaisiko tunne, jos vain tekisi jotain ihan uutta ja se saisi mennä ihan rauhassa (pieleen) minun kaavojen mukaan, rehellisenä noviisina laitettuna ilman hifistelyä? Sitähän gastromaniat-kokkaus joka tapauksessa on.. :)

Päätin siis heittäytyä tämän uuden haasteen eteen ja tehdä kurpitsakeittoa ensimmäistä kertaa elämässäni.  Ystäväni Janne oli lahjoittanut minulle purkillisen tekemäänsä kurpitsasosetta ja halusin sen vihdoinkin käyttää pakkasesta johonkin. Olen joskus historiassa kurpitsakeittoa maistanut mutten todellakaan muista/tiedä miltä sen kuuluu maistua...oikeasti. Onko sellaista asiaa edes olemassa kuin The Ultimate Truth of Food? Kävin joka tapauksessa katsomassa ns. anglosaksisia ohjeita netistä, etenkin maustamisen osalta. Tämä oli ihan hyvää kyllä, ja siitä kai ruoanlaitossa loppujen lopuksi on kysymys, hyvän makuisesta lopputuloksesta?  Bataattia oli kyllä lähes yhtä paljon kuin kurpitsasosetta, joten aika kaukana varmaan on alkuperäisestä mutta  joo... joka tapauksessa Hyvää Halloweenia kaikille!

Kurpitsakeitto (4 hengelle)

600 g bataattia paloina
1 sipuli pilkottuna
3 valkosipulin kynttä palasina
1 rkl ruokaöljyä
n. 500 g kurpitsasosetta
5 dl vettä
10 mustapippuria kokonaisena
4 neilikkaa kokonaisena
1/2 tl suolaa
2 dl kermaa
1 mm korianteria
1 mm kanelia
1 mm muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
1 rkl balsamicoa
1/2 tl sokeria
cayennepippuria
(nokare voita)

(pieniä kukintoja parsakaalia)

Kuumenna ruokaöljy kattilassa. Lisää sipulit ja bataattipalaset kuumaan öljyyn ja kuullota muutaman minuutin ajan. Lisää kurpitsasose, vesi, mustapippurit sekä neilikat joukkoon. Keitä noin 15 minuuttia keskiteholla kannen alla ja poista neilikat ja pippurit. Soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää suola, kerma ja loput mausteet ja anna hautua noin 10 minuuttia. Tarkista maku. Itse leikin Top chefiä ja lisäilin ensin balsamicoa  - "tämä kaipaa hieman hapokkuutta" - joten jouduin tasaamaan sitä "hieman sokerilla". Tarkista siis maku vielä kerran! Tästä sosekeitosta todettiin sen maistuvan jouluisen mausteiselta. Ennen tarjoilua voit halutessasi valmistaa pienet voissa nopeasti kuullotetut parsakaalin kukinnot keiton päälle. Ripottele cayennepippuria kevyesti keiton pinnalle (keitto jo lautasilla) juuri ennen ruokailua ja lisää lopuksi parsakaalit mukaan.

Makkarakastike osa 2 eli Chilinen nakkisoosi

Huolimatta meneillään olevista Helsingin vuotuisista silakkamarkkinoista jatketaan makkaraisella aiheella. Tässä nimittäin toinen nopea makkarakastike esim. pastalle. Pääasia, että makkara tai nakit ovat lihaisia - jauhoja voi lisätä sitten ihan omasta takaa, jos niitä haluaa mukaan. Olen aikaisemmin mainitun soija-allergian takia joutunut tarkistamaan tuoteselosteita tosi tarkkaan ja ei liene yllätys, että halvemmista b-luokan makkaroista löytyy lähes aina soijaproteiinia. Maksan mielelläni lisää niin luomumakkarasta kuin esim. tähän kastikkeeseen käyttämästä "Wigrenin herkkunakista" koska maku ja rakenne ovat paljon b-luokan veljiä paremmat.

Chilinen nakkikastike (3-4 hengelle)

6-8 lihaisaa nakkia pieninä palasina
1 porkkana kuutioituna
2 salottisipulia hienonnettuna
1/2 omena pieninä palasina
2 valkosipulia pienenä silppuna
2 rkl rypsiöljyä
1 tl salviaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna
2 rkl vehnäjauhoja (tai maizenaa)
500 g tomaattimurskaa
3-4 dl vettä
1 tl chilitahnaa
1 tl mustapippuria
suolaa maun mukaan

Kuumenna öljy kattilassa tai kasarissa. Lisää paloitellut nakit, porkkana, sipulit, omena sekä valkosipuli öljyn joukkoon ja kuullota n. 5-6 minuuttia sekoittaen välillä. Sekoita mukaan salvia, persilja sekä vehnäjauhot. Lisää joukkoon tomaattimurska ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi.

Kun kastike kiehuu, sekoita mukaan chilitahna ja mustapippuri. Hauduta hiljalleen n. 15-20 minuuttia. Sekoita välillä. Tarkista kastikkeen paksuus ja suurusta tarvittaessa vehnäjauholla. Mausta suolalla ja kiehauta kuumaksi. Kastikkeen maun tulisi olla  chilisen "salvinen" (Is that a word?). Koristele persiljalla  ja tarjoa pastan kanssa.

Lopuksi mielenkiintoinen radiovihje: Yle Areenan Taustapeili-ohjelmassa ovat vieraina professori Päivi Palojoki Helsingin yliopiston Kotitaloustieteen laitokselta sekä kokki Sami Garam. Aiheena on erittäin ajankohtaista keskustelua ruoasta ja mm. siitä, miksi oikein syömme nykyisin "ravintoaineita" maun sijaan?! Suosittelen lämpimästi. 

Köyhän miehen pata eli makkarastroganov

Hesarin ruokatorstaissa oli mielenkiintoinen artikkeli eri ruokalajien nimistä. Stroganovin padan nimi on artikkelin mukaan lähtöisin venäjällä vaikuttaneen varakkaan kauppiassuvun nimestä. Perheen kotiin palkattu ranskalainen kokki olisi nimennyt lihapadan isäntiensä mukaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tietää myös kertoa toisen mahdollisen alkuperän nimelle: venäjän kielen sana strogat merkitsee vuolemista ja höyläämistä. Tämän version mukaan joku suvun keittiömestareista olisi Siperiassa joutunut vuolemaan jäätynyttä lihaa. Oli miten oli, tämä stroganovin pata tehdään makkarasta eli valmistetaan köyhän miehen nopea ja superhelppo makkarastroganov ja maistuva sellainen! 

Makkarastroganov (3-4 hengelle)
400 g a-luokan lihaisaa makkaraa
2 kpl sipulia pienenä silppuna
1 rkl margariinia tai voita
1 prk (25 g) tomaattipyrettä
2 rkl margariinia tai voita
3 rkl vehnäjauhoja
(lihaliemikuutio)
4-5 dl vettä
1 maustekurkku pieninä kuutioina
1 tl rouhittua mustapippuria
1 prk smetanaa
(suolaa)

Sulata rasva kasarissa ja lisää makkarat sekä sipuli. Ruskista koko ajan sekoittaen parin kolmen minuutin ajan täydellä teholla ja kaada seos kasarista syrjään lautaselle. Pyyhi pohja paperilla. Sulata seuraava erä margariinia tai voita kirkkaan keltaiseksi ja lisää vehnäjauhot. Ruskista sekoittaen kunnes myös jauhot ovat saaneet väriä. Sekoita joukkoon nopeasti vielä tomaattipyre.

Lisää tomaattipyreen ja rasvatahnan joukkoon ensin puolet vedestä koko ajan sekoittaen. Voit halutessasi lisätä lihaliemikuution murentaen joukkoon tässä vaiheessa (itse lisäsin enemmän vain mustapippuria makua antamaan). Kun seos on paksua, lisää loput vedestä. Sekoita jälleen koko ajan kunnes kastike on tasainen. Anna hautua hiljaa n. 10 minuuttia.

Kaada lopuksi makkarasipuliseos takaisin kasariin kastikkeen joukkoon. Lisää kuutioidut suolakurkut mukaan. Mausta rouhitulla mustapippurilla maun mukaan. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista lopuksi maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa smetanan ja perunamuusin kanssa.

Rasvaista sotaa

Rasvasota tuntuu leviävän kulovalkean lailla maahamme. Tyydyttymätöntä, tyydyttynyttä, vähärasvaista, vähäkalorista, vähähiilihydraattista. MOT -ohjelma maanantaina 13.9. laittoi myös kauhansa rasvaiseen soppaan, jossa puitiin mm. sitä, onko Suomen THL:n ravitsemussuositukset sittenkin olleet väärässä, all along. Tämän ohjelman voi nähdä YLE Areenassa vielä kuuden päivän ajan. MTV 3 uutisoi myös samasta aiheesta: "Ravintosuosituksiin tulossa korjausliike: eläinrasvoja moitittu liikaa." Hmm. Tämähän suorastaan vaatii kommentointia! Annetaan luonnon kuitenkin laskea verenpainetta hieman ennen sitä: Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksomaisemaa.

Mikä tässä keskustelussa minua eniten häiritsee, on sama, mikä niin monessa vastakkainasettelussa aina on olemassa eli ei nähdä metsää puilta. Missä on kokonaisuus? En ole koskaan ollut minkään erityisen ismin kannattaja, oli kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa ravinnosta. Tietoa tulee koko ajan lisää ja jonkinlaisen lähdekritiikin ylläpitäminen tuntuu olevan enemmän kuin vaikeaa, etenkin, jos saatu tieto on hyvin poliittisesti tai ajatusmaailmallisesti värittynyttä. 

Yksinkertaisten johtopäätösten tekeminen on aina helppoa, vaikeampaa taas myöntää, että kenties uskomani asiat eivät ehkä ihan täysin pitäneetkään paikkaansa. MTV 3 on nostanut  tämän lauseen lyhyeen uutiseensa: "Meidän tapa, joka on nostanut eläinrasvat ainoaksi pahaksi pojaksi, ei ole ollut oikea, Fogelholm myöntää. Mutta mikään tutkimus ei ole kyllä osoittanut, että eläinrasvat olisivat terveellisiä, Fogelholm lisää." Ja jatkaa: "Jos meidän ruokavaliossamme pitäisi muuttaa jotakin, niin meidän pitäisi saada alemmaksi huonojen hiilihydraattien määrää. Se on suomalaisen ruokavalion vielä eläinrasvojakin suurempi ongelma, Fogelholm arvioi." Tätä lausetta tultaneen siteraamaan vielä lukuisia kertoja. Minusta tässä lyhyessä artikkelissa tulee hyvin esille se, kuinka vaikeata on saada tutkimustietoa kaikki tekijät huomioon ottavasti.

Minun verenpainettani taas nosti tämä kuva, myös Hiidenportista. Liekö karhun tai ahman kynsiä kutittanut? 

Pähkäilin siis tätä rasvakeskustelua ja tulin siihen samaan tulokseen mihin aikaisemminkin: kohtuus kaikessa. Rasvakeskustelussa (jos sitä nyt haluaa siis käydä) voitaisiin puhua myös kokonaisrasvan saannin määrästä, liikunnan vaikutuksesta insuliinin tuotantoon ja elintapojen sekä kohtuuden merkityksestä kokonaishyvinvointiin. Pelkkä stressikin muuttaa ihmisen hormonitasapainoa.

En siis kuulu niihin, jotka uskovat, että Heikkilää seuraten ja voita ja silavaa palvoen löytyy oikotie onneen, tai siihen, että pelkällä kasvisravinnolla ja happo-emäs tasapainolla elimistöni olisi maksimaalisessa hyvinvoinnin tilassa. Voihan se näin ollakin. Kauhean paljon vaikeampaa on olla tämmönen - tavallinen. Päätin pohdiskeluni lopuksi uskoa siis johonkin, minäkin. Päätinkin lähteä dosentti, LKT, Heikki S. Vuorisen linjalle. Minulla oli nimittäin ilo viime vuonna kuunnella hänen luentoaan ihmisen ruokavalion historiasta, ja kysyessäni hänen mahdollista mieliruokavaliota, hän totesi hunajalla olevan todettu sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttivat hänestä hyviltä. Eli uskon parsakaalin, tomaatin ja mustikan lisäksi jatkossa myös hunajaan! Eläköön makea elämä!

Sämpylöitä syksyyn

Omia sämpylöitä ei voita mikään, niin se vain on. Ulkona saa sataa ja tuulla sekä nurkissa vetää - kuten gastromanioitten kodin vanhoista ikkunoista aika usein talvisin tekee - mutta vastaleivotut, kuumat sämpylät sulavan voin kanssa pelastavat päivän kuin päivän. Sämpyläohjeita on maailma pullollaan: tässä yksi erittäin helppo ja takuuvarma porkkana-sellainen. 

Sämpylät (16-20 kpl)
5 dl rasvatonta maitoa (tai vettä)
50 g hiivaa
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 tl suolaa
1 dl porkkanaraastetta
1 dl juustoraastetta
1 dl maissijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
n. 9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Kuumenna neste kädenlämpöiseksi ja anna hiivan liueta kokonaan nesteeseen. Lisää hunaja ja suola. (Sokeri nopeuttaa hiivan toimintaa.) Lisää porkkana- ja juustoraaste mukaan. Sekoita myös joukkoon kaurahiutaleet ja maissijauhot. Mittaa ja sekoita noin puolet sämpyläjauhoista koko ajan vatkaten. Lisää loput jauhoista vähitellen, koko ajan alustaen. Alusta taikina kimmoisaksi ja lisää öljy. Jatka alustamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja tuntuu napakalta. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 225 asteeseen. Peitä taikina leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Sirottele vähän jauhoja leivinpöydälle. Vaivaa kohonnut taikina leivinpöydällä ja leivo siitä pitkä tanko. Leikkaa tangosta yhtä suuria palasia 16-20 kpl. Muotoile paloista pyöreitä sämpylöitä.

Aseta palaset kahdelle pellillle leivinpaperille tasaisin välein, jätä kohoamisvaraa. Peitä sämpylät leivinliinalla ja anna jälleen kohota n. 15 minuuttia. Paista sämpylöitä kuumassa uunissa keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Anna sämpylöiden jäähtyä liinan alla 5-10 minuuttia. Herkuttele voin kanssa.

Oodi parsakaalille!

Uskon parsakaalin voimaan! Noin, nyt se on sanottu. Pidän parsakaalia tämän hetkisen tietämykseni mukaan yhtenä suurena luonnon oman lääkekaapin valmisteista eikä siinä vielä kaikki: samaan hintaan saatte monipuolisen ja maistuvan kasviksen, joka oikeasti sopii lähes kaikkiin ruokalajeihin, keitoista gratiineihin. Parsakaali valittiiin vuoden vihannekseksi 2006, ja kasvismaailmassahan tämä on suuri arvonanto. Niitä muita luonnon lääkekaapin hyviä valmisteita ovat mielestäni tomaatti kaikissa eri muodoissa, mustikka ja punaviini.

Tämä juustoinen  kasvislisuke oli kokeilua puhtaimmillaan "Mitähän jääkaapista oikein löytyy"-tyyliin. Ja lopputulos oli tässä: 

Juustoinen kasvishöyste (3-4 hengelle) 
1 litra vettä
1 tl suolaa
3 kpl porkkanoita
1 kokonainen parsakaali
2 kpl kesäsipulia tai 10 cm palanen purjoa suikaleina
5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja pieninä palasina
1 dl juustoraastetta (mielellään parmesaania)
1 maustemitta rouhittua mustapippuria
1-2 rkl sitruunalla maustettua oliiviöljyä
ripaus suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat n. 3 cm pituisiksi ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta vesi ja suola kattilassa ja keitä porkkanoita n. 5 minuuttia keskilämmöllä. Kun porkkanat kiehuvat, irrota parsakaalista pieniä kukintoja ja leikkaa kesäsipuli pieneksi silpuksi (tai purjo suikaleiksi).

Lisää vihannekset porkkanoiden joukkoon ja keitä noin 3-4 minuuttia. Parsakaalin tulisi olla loppuvaiheessa puolikovaa. Kaada vesi pois ja sekoita vihannekset kulhossa. Lisää pieniksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit ja juustoraaste vihannesten sekaan. Sekoita ja anna juustoraasteen sulaa.

Mausta pippurilla ja suolalla sekä sitruunalla maustetulla oliiviöljyllä. Myös aurinkokuivattujen tomaattien säilytysöljy käy. Sekoita kevyesti ja tarjoa lisukkeena. Voit valmistaa tämän myös ilman porkkanoita, kuten kuvassa oleva höystö on tehty.

Oho, mihinkäs tuo puoli vuotta hurahti..?!

Tervehdys jälleen, pitkä olikin tuo taukoni bloggauksen ihmemaailmassa eli anteeksi äkkinäinen katoamiseni! Ajattelin kesällä, että olisikohan Gastromaniat tullut tiensä päähän - olisivathan ne harvat mahdolliset lukijani jo aikaa sitten unohtaneet tämän blogin, missä mitään uutta ei näy tapahtuvan. Mutta nyt vaelluslomalta palattuani uutta intoa tuntuu taas olevan eli kokeillaan vielä, syksyhän on uuden alkua ja näin myös tässäkin tapauksessa.

Olen kirjoittanut kesän aikana työharjoittelussa aika paljon ruokaohjeita mutta joutunut jättämään täysin pois ruokaan liittyvät muut pohdinnat terveysnäkökohtia lukuunottamatta, ja nyt olisi paljon pohdittua asiaa tällä muulla saralla pääkopassa - voi siis olla, että paatoksellista puhetta tulee jatkossa näkymään myös täällä. 

Hämmentävä löydös terveyden/sairauden saralta löytyi keväällä: sain diagnoosiksi soija-allergian kummallisiin iho-/silmäoireisiin. Tämä ei ollut lainkaan tervetullut uutinen, joudunhan siis jättämään kaikki soijaproteiinituotteet pois ruokavaliosta. Pahimmat oireet ovat poistuneet kotiruoan ja ahkeran tuoteselosteiden lukemisen avulla, tosin täysin ei ole selvää onko kyseessä pelkkä soijaproteiini vai myös lesitiini, jota todellakin laitetaan ihan joka paikkaan. Tätäkin kirjoittaessani silmäluomi on somasti turvonnut ja mietin, oliko se pari päivää sitten syömä hampurilainen vai se toffeejäätelö, joka tämän aiheutti..Tylsä juttu joka tapauksessa. 

 

Onneksi peruskasvisruokaa voi laittaa ihan ilman soijaakin ja laitan näin syksyn aloittajaisiksi tähän maistuvan juustopiirakan ohjeen. 

Suolainen juustopiirakka (1 vuoka, läpimitta 28 cm) 

Piirakkapohja:
200 g leivontamargariinia palasina
4-5 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl vettä
1/2 tl suolaa

Voitele piirakkavuoka margariinilla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Nypi margariini ja vehnäjauhot tasarakeiseksi seokseksi. Lisää vesi ja suola, ja sekoita taikina tiiviiksi massaksi mutta älä vaivaa. Lisää vesi vähitellen - riippuu näköjään myös jauhojen koostumuksesta tarvitaanko 2 vai 3 rkl vettä. Laita lepäämään jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi. (Tai 10-15  minuutiksi pakastimeen).

Täyte:
1 kpl sipulia hienonnettuna
3 kpl valkosipulin kynttä palasina 
1 parsakaali pieninä palasina
250 g pakastettuja kasvisuikaleita
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
1 prk yrttituorejuustoa (100 g)
1 dl kasvirasvapohjaista ruokakermaa (esim. 7 % Flora)
1 kpl munia
3 dl vahva-aromisempaa juustoa (esim. mustaleima Emmental)
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl rakuunaa 
1 tl suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli pieniksi palasiksi. Nypi parsakaalista kukintoja tai leikkaa se reilusti pieniksi palasiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita ja parsakaalia muutaman minuutin ajan. Lisää pakastekasvikset joukkoon ja kuullota keskilämmöllä noin 5- 7 minuutin ajan. Sekoita ja kaada kulhoon. 

Raasta juusto ja sekoita yhdessä tuorejuuston, ruokakerman sekä munan kanssa kasvisten joukkoon. Lisää lopuksi suola, mustapippuri ja rakuuna. Sekoita kevyesti ja tarkista maku. Lisää mausteita tarvittaessa. 

Kaulitse taikina ja levitä vuoalle, tai vaihtoehtoisesti taputtele tasaisesti piirakkavuoalle. Pistele pohjaa haarukalla.  Levitä täyte piirakkapohjan päälle tasaiseksi massaksi ja paista kuumassa uunissa keskitasolla n. 40 minuuttia. Itse olen tehnyt tämän sekä kaasu-uunilla (jolloin valmistuminen oli nopeampaa) että sähköuunissa, jolloin esipaistamista olisi melkein tarvinnut, niin viittä vaille raa'aksi pohja jäi. (Eli voit myös esipaistaa pohjaa n. 10 minuuttia.) Tämä kesä on taas antanut esimerkkiä siitä, että erilaiset uunit ovat yksilöllisiä ja koskaan täysin ehdotonta paistolämpötilaa/-aikaa ei näköjään voi antaa - niin eri tavalla kaasu-uuni ja sähköuuni tekeleitäni on kohdellut. 

Ps. Yläkuva on Korouoman luonnonsuojelualueelta, Posiolta. Maisemat olivat  tosi palkitsevat, kunhan ensin oli kiivennyt 361 porrasta ylöspäin jyrkkää rinnettä pitkin! Voin kertoa, että tulin pitäneeksi tauon jos toisenkin tuossa nousussa.. :)