Lasagne alla Bolognese

Lasagne on vaan niin hyvää! Alkuperäinen bolognan kastikkeen reseptin sanotaan tulevan Emilia-Romagnan alueelta, jonka pääkaupunki on tietysti Bologna. Tämän jauhelihakastikkeen ohje ei ole yhtä hienostunut kuin ohje keittokirjassa "Klassinen pastakeittokirja" - valkoviini puuttuu täysin, kuten myös "vastaraastettu parmesaani" ja sellerin tilalla on fenkolia...itse asiassa tuo pastakirjan ohje kuulostaa tosi herkulliselta mutta nyt on tyytyminen perusjauhelihakastikkeeseen. No, lasagnen kanssa on aika vaikea epäonnistua, tekipä sitten sen kasvis-, liha- tai kalapohjaisena.

Pieni lasagne (2-3 hengelle)

Jauhelihakastike

3 valkosipulin kynttä murskattuna

1/2 fenkolia pieneksi pilkottuna

3 porkkanaa pieninä palasina
2 rkl rypsiöljyä
250 g jauhelihaa
500 g paseerattua tomaattia
rouhittua mustapippuria
suolaa
1 tl timjamia
Lisäksi: lasagnelevyjä ja n. 2 dl juustoraastetta (+ margariininokareita)

Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia, porkkanoita ja fenkolia muutaman minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Jatka ruskistamalla jauheliha kauttaaltaan, ja lisää jauhelihan ja vihannesten joukkoon paseerattu tomaatti. Murskaa valkosipulit joukkoon ja mausta timjamilla, mustapippurilla sekä suolalla maun mukaan. Anna hautua hiljalleen n.20 minuuttia.

Juustokastike                 
n. 70 gr margariinia
1 dl vehnäjauhoja
6-7 dl maitoa
1,5 dl raastettua juustoa
suolaa ja mustapippuria



Lämmitä maito. Sulata margariini kattilassa ja sekoita rasvan joukkoon vehnäjauhot. Anna jauhojen kypsyä parin minuutin ajan niitä kuitenkaan ruskistamatta. Kaada joukkoon noin puolet maidosta ja sekoita tasaiseksi kuumentaen. Lisää loputkin maidosta ja keitä parin minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja suolalla sekä lisää lopuksi juustoraaste.

Voitele (pienehkö) uunivuoka juoksevalla margariinilla. Kaada vuoan pohjalle jauhelihakastiketta ja levitä päälle lasagnelevyt. Kaada levyjen päälle juusto- ja jauhelihakastiketta ja levitä päälle toinen kerros lasagnelevyjä. Jatka kerroksittain. Omaan vuokaani tuli 3 kerrosta lasagnelevyjä - viimeisten levyjen päälle tulee ainoastaan juustokastiketta sekä -raastetta. Mausta pinta lopuksi rouhitulla mustapippurilla ja muutamalla nokareella margariinia.

Kuumenna 200 asteessa noin 30-40 minuuttia ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Päivällinen 20 minuutissa: Chilinen katkarapukastike pastalle

Vaikka olenkin nykyään niin trendikkään Slow food-ajattelun kannattaja, joskus vain on mukavaa kun ruoka valmistuu nopeasti. Tämä pastakastike on aasialaisvaikutteinen chilin, kookosmaidon sekä wokkikasvisten ja katkarapujen kokonaisuus, joka valmistuu vajaassa 20 minuutissa. Olen viimeisen puolen vuoden ajan täysin hullaantunut tässäkin ruoassa käytettävään indonesialaiseen Sambal Oelek chilitahnaan, joten diabetes ei ainakaan sitten ihan heti iske, mikäli tutkimukseen on uskomista. Chilissä oleva kapsaisiini tuntuu muutenkin olevan mielenkiintoinen kemiallinen yhdiste: sitä käytetään mm. hermovaurioiden hoitoon ja sen sanotaan aiheuttavan riippuvuutta. Ja kannattaa muistaa että chilimausteilla voi päästä eroon myös loisista..

Chilinen katkarapukastike (4 hengelle)

10 cm pala purjoa
1 iso porkkana
puolikas paprika
3 valkosipulin kynttä
1 maustemitallinen chilijauhetta
3 rkl öljyä
400 ml (purkillinen) kookosmaitoa
1 rkl Sambal Oelek chilitahnaa
1 purkki mungpavun ituja
(maizenaa suurustamista varten)
180 g isoja pakastekatkarapuja (1pss)
pari lehteä basilikaa

Leikkaa purjo, porkkana ja paprika n. 5 cm pituisiksi, erittäin ohuiksi suikaleiksi. Kuori valkosipulit ja paina ne veitsen lappeella rikki. (Näin valkosipulin öljy pääsee paremmin esiin.) Laita pastavesi tässä vaiheessa kiehumaan. Varaa kastiketta varten laakea kasari tai esim. pinnoitettu kattila.

Kuumenna öljy ja lisää siihen chilijauhe. Kiehauta mauste nopeasti ja lisää suikaloidut kasvikset. Sekoita ja kääntele kasviksia kolmen minuutin ajan (voit lisätä tarvittaessa öljyä). Lisää kookosmaito ja chilitahna, ja kun kastike jälleen kiehuu, heitä sekaan mungpavun idut. Keitä kastiketta n. 2 minuuttia. Jos haluat kastikkeesta paksumpaa, voit suurustaa sen maizenalla tässä vaiheessa. Lisää lopuksi pakastetut katkaravut ja kiehauta ne kuumiksi, niitä kuitenkaan sen kummemmin keittämättä, etteivät sitkisty.

Hienonna basilikan lehdet pieneksi silpuksi ja ripottele pastan ja kastikkeen päälle.

Makea omenapiirakka

En tiedä miten jauhopeukaluus periytyy mutta minun kohdallani tämä geeni on tainnut olla erityisen resessiivinen. Siitä huolimatta heittäydyn aina silloin tällöin innokkaana jonkin leipomisprojektin pauloihin - onnistuakseni välillä todella hyvin, välillä tulokset ovat vähän vaatimattomampia. Joka tapauksessa kotimaiset syksyomenat huutelivat HeVi-osastolla ja päätin tehdä omenapiirakkaa. Tällä kertaa ohje on Dansukkerin sivuilta hieman sovellettuna: lisäsin mm. omenan määrää ja (vahingossa) keitin omenat sokeri-siirappiliemessä vaikka reseptissä luki vesi-siirappi. Eli en tiedä, onko sisälukutaitoni pahasti rapistumassa vai mistä on kysymys mutta onnistuin peräti kaksi kertaa sekoittamaan ohjeessa annettuja mittoja tai ainesosia, minkään oleellisen (kuten maun) tosin kärsimättä. No, lähipiirini tästä tuskin hämmästyy - onhan yksi mauste keittiössäni OHO! niminen.

Ulkonäöstä tuli tosin hieman hassun pullea - ainoa piirakkavuokani oli mielestäni liian iso taikinamäärään nähden ja tein piirakan pienempään, laakeaan astiaan. No, leivinjauhehan (odotettua enemmän) sitten pullautti piirakan vallan koomisen paksuksi. No, tomusokerillahan se korjaantui, tosin siinäkin onnistuin liioittelemaan...valtava valkoinen tomusokerikerros ei ihan niin herkän koristeelliselta sitten vaikuttanutkaan. Se sisäinen kondiittori minussa siis kamppailee vielä ulostulollaan. Mutta hei, makuhan oli mitä mainioin!

Makea omenapiirakka (n. 8 palaa)

Pohja:
100 g voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria

1 muna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria 

 Täyte:
3-4 hapahkoa omenaa
1/2 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl vettä (minä laitoin sokeria joka toimi mainiosti)



Koristelu:
1 rkl tomusokeria
1 tl jauhettua kanelia

Työohje on suoraan Dansukkerin sivuilta.

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa ne lohkoiksi. Keitä ne lähes kypsiksi siirapissa ja vedessä.
3. Sekoita rasva ja sokeri notkeaksi. Lisää muna.
4. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää voiseokseen.
5. Painele 3/4 taikinasta vuokaan. Laita omenalohkot pohjan päälle. Kaulitse loput taikinasta levyksi ja leikkaa siitä nauhoja, joista tehdään ristikko täytteen päälle.
6. Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita tomusokeri ja kaneli keskenään ja siivilöi piirakan päälle. Tarjoile lisukkeena esim. vaniljajäätelöä tai kevyesti vatkattua kermavaahtoa.

Pizzahetki laiturilla

Tänään taitaa joka puolella Suomea sataa lunta mutta meille tänne rannikolle se tuli tosin vain vetenä. Höh. Niinpä tuntuu haikealta katsella kesän valokuvia vaellus- ja mökkireissuista. Kuvien joukosta löytyi tämä ilta-auringon kruunaama pizzahetki. Minusta on ihana tehdä omia pizzoja ja sama vanha pizzapohjan ohjekin tuntuu seuraavaan vuodesta toiseen. Mutta tätä mökkipizzaa tehdessäni tein täytteen jauhelihakastikkeen tavoin ja annoin sen kehkeytyä kokoon. Tuloksena olikin erityisen mehukas pizza.

                       (© Matti Heinonmäki)

Yrttinen jauhelihapizza (yksi pellillinen)
Pizzapohja:
3 dl vettä
40 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl ruokaöljyä
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kulhossa kädenlämpöiseen veteen ja lisää suola. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, hyvin sekoittaen. Kun noin puolet jauhoista on jäljellä, sekoita öljy hyvin jauhojen joukkoon. Lisää loput jauhoista. Taikina saa olla "napakan löysää" eli irtoaa hyvin kulhon reunoilta. Työstä taikinaa hetken saadaksesi siitä kimmoisan ja helposti kaulittavan. Kauli taikina leivinpaperin päälle ohueksi pohjaksi. Taikinaa riittää noin pellillisen verran.
Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 250 asteeseen.

Jauhelihakastiketäyte:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl rypsiöljyä
500 g hyvää naudan jauhelihaa
1 prk yrttimausteista tomaattimurskaa (400g)
4-5 aurinkokuivattua tomaattia
n. 2-3 dl vettä
2dl rucolan lehtiä
1 dl basilikaa tuoreena tai 2 tl kuivattuna
3-4 dl juustoraastetta
mustapippuria, suolaa

Leikkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi ja kuullota hetken rypsiöljyssä. Sekoita jauheliha joukkoon ja ruskista koko ajan käännellen. Lisää ruskistettuun jauhelihaan tomaattimurska ja pieniksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät nesteeseen ja anna kastikkeen kiehua hiljaa kannen alla n. 20 minuttia. Sekoita hienoksi silputut rucolat ja basilikat  mukaan ja hauduta 5 minuuttia lisää - kastikkeen tulisi tässä vaiheessa olla jo kokoon kiehunutta. Kypsennä kastiketta pidempään jos se vaikuttaa kovin vetiseltä; tarkoitus on, että täyte ei "valu" missään vaiheessa pizzapohjan päällä. Mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla ja tarkista maku.

Levitä kastike pizzapohjan päälle ja lisää lopuksi juustoraaste. Anna paistua uunissa n. 10-12 minuuttia. Valkosipulin ystäville voi tässä vaiheessa valmistaa valkosipulia öljyssä eli puristetaan 4-5 valkosipulia 1 desiin rypsiöljyä erilliseen pieneen tarjoilukuppiin. Tarjoa pizza rucola-fetasalaatin ja hyvän punaviinin kanssa. Ja toki: mielellään ilta-auringossa järven rannalla hyvässä seurassa.

Keltainen lohikeitto lämmittää

Ilmojen viilenemisen myötä oli aika tehdä kermaista lohikeittoa. Lehdistössä paljon keskusteltu kalan ja lihan tuoreus tai sen puute oli jättänyt ilmeisesti jälkensä myös minuun sillä kohdistin pyöräni keulan kohti Hakaniemen hallia ja Reitin kalaa, jonka kalojen tuoreuteen vaativampikin voi luottaa. Pienillä yrittäjillä kun ei ole a) varaa töpeksiä ja menettää asiakkaita ja b) tarvetta ottaa sisään valtavia määriä tavaraa, jolloin tuoreuskin säilyy helpommin. Ja tyypillisesti vasta kotona tein lohifileen puolikkaalle vielä aistinvaraista tutkimusta pitikö lehdistön testeissä mainostettu "merellinen tuoksu" kutinsa. Pitihän se!

Päädyin reseptin etsinnän tuloksena Helsingin Sanomien Ruoka.fi:stä löytäämäni hieman erilaiseen, kasvispohjaiseen ja tomaattiseen lohikeittoon. Yleensä kokkaan säveltäen aika huolettomana reseptejä mukaellen mutta tällä kertaa keitto-ohje oli itsessään niin hyvä, etten muuta tehnyt kuin vaihdoin ruokakerman kuohukermaan ja lisäsin tabascoa ja tilliä, sillä kyllähän kalakeittoon nyt tilli kuitenkin kuuluu. Pakastimesta löysin kuukautta aikaisemmin ahvenperkeistä valmistamani kalaliemen, jossa maku oli edelleenkin kohdallaan. Ja jotta vallan mainostamiseksi nyt menisi, niin Vaasan Saaristolaispalat on todella tervetullut uutuus - siinä on jopa aavistus ihan oikean saaristolaisleivän mausta. Sopii tämänkin lohikeiton kanssa todella mainiosti.

Lohikeitto (6 hengelle)

1/2 dl rypsiöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulin kynttä silputtuna
1 purjosipuli suikaloituna
1 fenkoli suikaloituna
1 punainen paprika suikaloituna
2 dl appelsiinituoremehua
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 l kalalientä (tai oma muunnokseni: 8 dl kalalientä ja 2 dl valkoviiniä)
1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
ripaus cayennenpippuria
1 laakerinlehti
800 g lohisuikaleita
2 1/2 dl (ruoka)kermaa
suolaa, mustapippuria, (tabascoa maun mukaan)

Päälle:
1 dl majoneesia
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1/2 punasipulia kuutioituna
tilliä


















1. Kuumenna öljy kasarissa. Lisää ensin sipuli ja valkosipuli ja kääntele hetki. Lisää sitten purjo, fenkoli ja paprika. Paista kasviksia muutama minuutti.
2. Lisää appelsiinituoremehu, tomaattimurska ja kalaliemi.
3. Mausta cayennenpippurilla ja pudota joukkoon laakerinlehti. Anna kiehua kannen alla hiljalleen puolisen tuntia.
4. Nosta laakerinlehti pois keitosta. Soseuta keitto.
5. Lisää lohisuikaleet, kerma ja tilli, keitä viitisen minuuttia. Mausta.
6. Tee keiton päälle lusikoitavaksi seos majoneesista, valkosipulista ja punasipulista.

Leipää eli Naania!

"Naan" tarkoittaa persian kielellä leipää. Naanleipä on kotoisin moguleilta, jotka matkasivat Persiasta Afganistanin kautta Intiaan. Perinteiseen tapaa tehtynä naanleipää ei kaulita vaan taikina taputellaan ja venytetään pisaran muotoisiksi leipäsiksi. Taikinan voi aivan hyvin kuitenkin kaulita pyöreäksi ja muotoilla sitten venyttämällä pisaran muotoon.

Näin opastaa minua jokin aika sitten ostamani "Suuri intialainen keittokirja". Naanleipää olen leiponut muutamia kertoja ja viimeksi tein ne täytettyinä - pullistuvathan ne sopivasti uunissa halkaisemista varten. Naanleivät paistetaan perinteisesti tandooriuunissa mutta ne voi myös leivinuunissa paistamisen jälkeen käyttää hetkeksi grillissä rapeuden saamikseksi. Ja jos ovikello soi ja naapuri pyytää maistiaisia niin antakaa niitä ihmeessä, ettei käy niinkuin tälle tyypille, jolta naanit peräti evättiin!

Leivänteko-ohje on suoraan intialaisesta keittokirjasta. Ohje on kolmelle leivälle mutta itse teen ainakin 6 kpl, ja tosiaankin kauliten.

Naanleivät 3-6 kpl

225 g vehnäjauhoja (reilut 3 desiä)
1/2 tl suolaa
15 g tuoretta hiivaa
4 rkl kädenlämpöistä maitoa
1 rkl kasviöljyä
2 rkl maustamatonta jogurttia (olen käyttänyt myös piimää)
1 kananmuna
2-3 rkl gheetä tai voita valeluun

Työvaiheet:
1. Sihtaa jauhot ja suola isoon kulhoon. Liuota hiiva toisessa kulhossa kädenlämpöiseen maitoon. Anna seistä 15 minuuttia.
2. Lisää jauhoihin hiiva-maitoseos, öljy , jogurtti ja kananmuna. Sekoita ainekset käsin pehmeäksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, sekoita taikinaan vielä tilkka haaleaa vettä.

3. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa 10 minuuttia tai kunnes se tuntuu pehmeältä. Siirrä taikina takaisin kulhoon. Peitä kulho ja kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan tai kunnes taikina on noussut kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi - lämpötilan tulee olla vähintään 230 astetta.
4. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla vielä 2 minuuttia.
5. Jaa taikina 3-6 yhtä suureen osaan ja kauli taikinat runsaan 1/2 cm:n paksuisiksi pisaroiksi. Kuumenna grilli mahdollisimman kuumaksi. Laita leivät lämmitetylle pellille ja paista uunissa 3-4 minuttia tai kunnes ne ovat pullistuneet.
6. Ota pois uunista ja laita grilliin vielä muutamiksi sekunneiksi niin että niiden pinta ruskistuu kevyesti. Valele voilla ja tarjoa kuumina.

Grillisvastus uunissa ajaa tietenkin saman asian kuin grilli ja tehdessäsi täytettyjä naaneja halkaise leivät saman tien uunista ottaessa. Täytteissä taas vain oma mielikuvitus on rajana: itse täytin leivät paistetulla naudanlihalla, jalapenoilla ja vihanneksilla. Jääkaapista löytyi vielä voileipäpikkelsiä kastikkeeksi, mikä sopikin yllättäen hyvin. Jos tarjoat naanit sellaisenaan, suosittelen puristamaan kuumaan voihin yhden valkosipulin kynnen ja sillä valelemaan leivät - taivaallisen hyvää!

Vatsatautinen tv-ruokaohjelmakriitikko. Osa I.

Ruoka ei maistunut ja olo oli yleisesti kuvottava. Blergh. Jonkin sortin vatsapöpö vaivasi ja pakon sanelemana päätin heittäytyä sohvaperunaksi ja tuijottaa kalpean zombiemaisesti alkuillan ohjelmatarjontaa. Tv ei ole paras kaverini ja ne ainoat sarjatkin mitä jaksan läpi kahlata koostuu lähinnä Simpsoneista ja South Parkista, etenkin, kun Hung kruunattiin Top Chefiksi tämän kevään kaudella. Siinäpä vasta sarja johon jäin pahasti koukkuun, ja ruokaohjelmia tuleekin seurattua aina silloin tällöin. Ja mikäs sen parempaa viihdettä vatsatautiselle olisi kuin katsoa kun muut syövät ruokaa kun itse ei siihen pysty, eli tässäpä kahden kokkisarjan antia näin kotikriitikon silmin.

Boys Weekend eli idioottimaista naureskelua ei-millekään. Kanava: JIM.
1. ohjelma eli tarina siitä kuinka hauskaa kaveriporukalla - varsinkin jos kaikki ovat lahjakkaita kokkeja - saattaa olla! Tämä australialainen sarja Boys weekend (Kokkien viikonloppu) esittelee neljän eri kokin yhteisiä tempauksia pitkin Australiaa. Tapaamme australialaisen pitkälettisen Adrianin, yli-innostuneen ja yli-egoisen espanjalaisen Miguelin, verrri rrraanskalaisen Manun sekä tykkään-ruoasta-ja-annan-sen-näkyä-vyötärölläni Garyn briteistä. Ohjelmaideahan on sinänsä loistavan viihdyttävä ad/hd-läisellä tavalla - mahtavia Australian maisemia, nopeita leikkauksia ja pikaisia ruokaohjeita, jotka tottuneilta kokeilta sujuvat kuin vettä vaan. Kohderyhmäksi arvioisin 25-35-vuotiaat miehet, joita rento ruoanlaitto kiinnostaa.

Ruoanlaiton lomassa pitää välillä pelata rannalla jalkapalloa tai pitää maiden välistä munkkikisailua eli Banana-Rum-Beignet/Churro-with chocolate sauce-maaottelua Manun ja Miguelin välillä. Ja koska niin leikkisiä ollaan, koko maaotteluhan loppuu siihen, että pojat sotkevat toistensa naamoihin suklaakastiketta homoeroottisen viihdyttävästi. Errr.

Onneksi Adrian ja Gary sentään pysyvät miehisillä peruslinjoilla, joten köyhiin ritareihin löytyy reilu liraus rommia ja grillattua pekonia kyytipojaksi. Ohjelmakonseptiin kuuluu myös se, että kokit valmistavat ruokaa vierailemiensa ravintoloiden keittiöissä. Gary valmistikin gorgonzola-hirvenmakkarapizzaa puu-uunissa paikallisessa pizzapaikassa ja sai myös vatsatautiselle veden kielelle. Iltapalaksi laitettiin valkosipuli- ja voitäytteiset sienet uuniin ja haudutettiin ne juuri sopiviksi grillileipien päälle. Toimii! Ruoka on konstailematonta, ja näkemässäni jaksossa ainakin näennäisen helppoa valmistettavaa. Kaikkia ruokaohjeita ei ohjelman esittelysivuilta löydy - ehkä tarkoituksena onkin tarjota pelkkää lifestyle-tvtä, jossa yhdessäolo ja aivoton keskinäinen naureskelu sekä jokin mukava toiminta (ruoanlaitto/nikkarointi/puutarhanhoito) kätevällä tavalla yhdistetään. Katsoisinko vielä toisenkin jakson? Hyvien ruokaideoiden takia kyllä, viihtymisen vuoksi en. Liikaa sälää ja huutoa.

Anna - "kanapeet syödään yhdellä haukkauksella" - Olson. Kanava: Liv.
2. ohjelma: Fresh with Anna Olson eli Annan mehukas keittiö. Aina silloin tällöin eksyn Liv-kanavalle ihmettelemään enkö todellakaan löydä sieltä mitään itselleni sopivaa. Ei, en ole menossa yammy-mammy-rasvaimuun tai remontoimassa eteistäni uusin pikantein värein. Annan keittiö on ehkä näistä, useimmiten kanadalaista tuotantoa olevista ohjelmista, eniten siedettävä ja katsottava. Ja jos lempisarjoihini kuuluu South Park, lienee helppo ymmärtää miksi Liv-lifestylekanavan tarjonta ei minua välttämättä saa vakuuttuneeksi.

Rempseän poikien viikonlopun jälkeen vaihdettiin kokonaan tyyliä. Anna Olson on kanadalainen lähiruoan puolestapuhuja ja jokaisessa ohjelmassa laitetaan kolme ruokalajia. Ainakin yhden pääruoka-aineen Anna hakee lähistöltä olevalta tilalta. Hyvä ajatus aktivoitua lähiruoan puolesta. Tällä kertaa juhlistetaan uuden liikkeen avajaisia ja laitetaan erilaisia alkupaloja tarjolle.

Annan mehukas keittiö tarjoaa erittäin perinteiseen tyyliin ruoanlaittoa kotikeittiössä. Äärettömän rasittavan taustamusiikin siivittämänä ruokalaji toisensa jälkeen valmistetaan ja esitellään erittäin perinpohjaisesti, kuitenkin tarpeeksi nopeasti leikattuna, jottei katsoja pääse vaihtamaan kanavaa. Annan keittiössä "valkuainen vatkataan vatkaimella" (kamera näyttää vatkainta vatkaamassa valkuaista kulhossa), mutta! "kerman kuitenkin vatkaan käsin" (kamera näyttää kuinka Anna vatkaa kermaa käsin). Siis haloo! Huomasin yhtäkkiä kaipaavani Viikonloppupojan Miguelin idioottimaista bullshittia keventämään koko ruoanlaittotapahtumaa - voisiko jonkinlaista välimuotoa löytyä? Siis aivottoman + äijämäisen ja opettavan + tätimäisen väliltä? "Haahhahahaha... vatkataan.. hahahahaha.. siivilöidään.." Enpä tiedä sittenkään.

Annan alkuruoista kaksi inspiroivat minua: savutaimenmoussea miniblinien päällä sekä valkoinen pizza, jossa yllätys yllätys oli valkosipulissa ja voissa paistettuja sieniä, aivan kuten Garyn iltaleipienkin päällä. Pohjan päällä oli tomaattikastikkeen tilalla mielenkiintoisesti kermaviili ("don't use lowfat sour cream, it will get watery") -pestosekoitetta ja juustona ihanasti parmesaania. Kolmanteen eli valkopapusalaatilla täytettyihin minikurpitsoihin (patty pan squash) en saanut "ah-tuota-pitää-kokeilla"-tuntemusta. Annan keittiön reseptit löytyvät kyllä foodnetworkin sivuilta, jos jaksaa käyttää vähän vaivaa ja muistaa mm. mihin juhlaan ruokia laitettiin. Annan keittiö saa saman tuomion kuin Kokkien viikonloppukin. Mielenkiintoisen oloisia ruokaohjeita mutta puuduttavaa katsottavaa visuaalisesti. Jäänkin siis etsimään sitä välimaaston ohjelmaa.