maanantai 11. toukokuuta 2009

Vatsatautinen tv-ruokaohjelmakriitikko. Osa I.

Ruoka ei maistunut ja olo oli yleisesti kuvottava. Blergh. Jonkin sortin vatsapöpö vaivasi ja pakon sanelemana päätin heittäytyä sohvaperunaksi ja tuijottaa kalpean zombiemaisesti alkuillan ohjelmatarjontaa. Tv ei ole paras kaverini ja ne ainoat sarjatkin mitä jaksan läpi kahlata koostuu lähinnä Simpsoneista ja South Parkista, etenkin, kun Hung kruunattiin Top Chefiksi tämän kevään kaudella. Siinäpä vasta sarja johon jäin pahasti koukkuun, ja ruokaohjelmia tuleekin seurattua aina silloin tällöin. Ja mikäs sen parempaa viihdettä vatsatautiselle olisi kuin katsoa kun muut syövät ruokaa kun itse ei siihen pysty, eli tässäpä kahden kokkisarjan antia näin kotikriitikon silmin.

Boys Weekend eli idioottimaista naureskelua ei-millekään. Kanava: JIM.
1. ohjelma eli tarina siitä kuinka hauskaa kaveriporukalla - varsinkin jos kaikki ovat lahjakkaita kokkeja - saattaa olla! Tämä australialainen sarja Boys weekend (Kokkien viikonloppu) esittelee neljän eri kokin yhteisiä tempauksia pitkin Australiaa. Tapaamme australialaisen pitkälettisen Adrianin, yli-innostuneen ja yli-egoisen espanjalaisen Miguelin, verrri rrraanskalaisen Manun sekä tykkään-ruoasta-ja-annan-sen-näkyä-vyötärölläni Garyn briteistä. Ohjelmaideahan on sinänsä loistavan viihdyttävä ad/hd-läisellä tavalla - mahtavia Australian maisemia, nopeita leikkauksia ja pikaisia ruokaohjeita, jotka tottuneilta kokeilta sujuvat kuin vettä vaan. Kohderyhmäksi arvioisin 25-35-vuotiaat miehet, joita rento ruoanlaitto kiinnostaa.

Ruoanlaiton lomassa pitää välillä pelata rannalla jalkapalloa tai pitää maiden välistä munkkikisailua eli Banana-Rum-Beignet/Churro-with chocolate sauce-maaottelua Manun ja Miguelin välillä. Ja koska niin leikkisiä ollaan, koko maaotteluhan loppuu siihen, että pojat sotkevat toistensa naamoihin suklaakastiketta homoeroottisen viihdyttävästi. Errr.

Onneksi Adrian ja Gary sentään pysyvät miehisillä peruslinjoilla, joten köyhiin ritareihin löytyy reilu liraus rommia ja grillattua pekonia kyytipojaksi. Ohjelmakonseptiin kuuluu myös se, että kokit valmistavat ruokaa vierailemiensa ravintoloiden keittiöissä. Gary valmistikin gorgonzola-hirvenmakkarapizzaa puu-uunissa paikallisessa pizzapaikassa ja sai myös vatsatautiselle veden kielelle. Iltapalaksi laitettiin valkosipuli- ja voitäytteiset sienet uuniin ja haudutettiin ne juuri sopiviksi grillileipien päälle. Toimii! Ruoka on konstailematonta, ja näkemässäni jaksossa ainakin näennäisen helppoa valmistettavaa. Kaikkia ruokaohjeita ei ohjelman esittelysivuilta löydy - ehkä tarkoituksena onkin tarjota pelkkää lifestyle-tvtä, jossa yhdessäolo ja aivoton keskinäinen naureskelu sekä jokin mukava toiminta (ruoanlaitto/nikkarointi/puutarhanhoito) kätevällä tavalla yhdistetään. Katsoisinko vielä toisenkin jakson? Hyvien ruokaideoiden takia kyllä, viihtymisen vuoksi en. Liikaa sälää ja huutoa.

Anna - "kanapeet syödään yhdellä haukkauksella" - Olson. Kanava: Liv.
2. ohjelma: Fresh with Anna Olson eli Annan mehukas keittiö. Aina silloin tällöin eksyn Liv-kanavalle ihmettelemään enkö todellakaan löydä sieltä mitään itselleni sopivaa. Ei, en ole menossa yammy-mammy-rasvaimuun tai remontoimassa eteistäni uusin pikantein värein. Annan keittiö on ehkä näistä, useimmiten kanadalaista tuotantoa olevista ohjelmista, eniten siedettävä ja katsottava. Ja jos lempisarjoihini kuuluu South Park, lienee helppo ymmärtää miksi Liv-lifestylekanavan tarjonta ei minua välttämättä saa vakuuttuneeksi.

Rempseän poikien viikonlopun jälkeen vaihdettiin kokonaan tyyliä. Anna Olson on kanadalainen lähiruoan puolestapuhuja ja jokaisessa ohjelmassa laitetaan kolme ruokalajia. Ainakin yhden pääruoka-aineen Anna hakee lähistöltä olevalta tilalta. Hyvä ajatus aktivoitua lähiruoan puolesta. Tällä kertaa juhlistetaan uuden liikkeen avajaisia ja laitetaan erilaisia alkupaloja tarjolle.

Annan mehukas keittiö tarjoaa erittäin perinteiseen tyyliin ruoanlaittoa kotikeittiössä. Äärettömän rasittavan taustamusiikin siivittämänä ruokalaji toisensa jälkeen valmistetaan ja esitellään erittäin perinpohjaisesti, kuitenkin tarpeeksi nopeasti leikattuna, jottei katsoja pääse vaihtamaan kanavaa. Annan keittiössä "valkuainen vatkataan vatkaimella" (kamera näyttää vatkainta vatkaamassa valkuaista kulhossa), mutta! "kerman kuitenkin vatkaan käsin" (kamera näyttää kuinka Anna vatkaa kermaa käsin). Siis haloo! Huomasin yhtäkkiä kaipaavani Viikonloppupojan Miguelin idioottimaista bullshittia keventämään koko ruoanlaittotapahtumaa - voisiko jonkinlaista välimuotoa löytyä? Siis aivottoman + äijämäisen ja opettavan + tätimäisen väliltä? "Haahhahahaha... vatkataan.. hahahahaha.. siivilöidään.." Enpä tiedä sittenkään.

Annan alkuruoista kaksi inspiroivat minua: savutaimenmoussea miniblinien päällä sekä valkoinen pizza, jossa yllätys yllätys oli valkosipulissa ja voissa paistettuja sieniä, aivan kuten Garyn iltaleipienkin päällä. Pohjan päällä oli tomaattikastikkeen tilalla mielenkiintoisesti kermaviili ("don't use lowfat sour cream, it will get watery") -pestosekoitetta ja juustona ihanasti parmesaania. Kolmanteen eli valkopapusalaatilla täytettyihin minikurpitsoihin (patty pan squash) en saanut "ah-tuota-pitää-kokeilla"-tuntemusta. Annan keittiön reseptit löytyvät kyllä foodnetworkin sivuilta, jos jaksaa käyttää vähän vaivaa ja muistaa mm. mihin juhlaan ruokia laitettiin. Annan keittiö saa saman tuomion kuin Kokkien viikonloppukin. Mielenkiintoisen oloisia ruokaohjeita mutta puuduttavaa katsottavaa visuaalisesti. Jäänkin siis etsimään sitä välimaaston ohjelmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...