keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Terveisiä matkamessuilta!

Saatiin lahjaksi liput matkamessuille ja eikun sinne sitten. Siellä oli muutama muukin ja päätettiin katsastaa lähinnä kotimaan osaston Pohjois-Suomen tarjontaa, ensi syksyn mahdollista vaellusmatkaa varten.  Utsjoki-Kevo kiinnostaisi mutta on se kaukana - tästä perspektiivistä. Varoitus! Seuraavat kappaleet sisältävät tuotesijoittelua ja mainoksia.

                                            Hans Petter-juusto Kiuruvedeltä

Maamme on todella mielenkiintoisia matkakohteita täynnä. Maailman pohjoisin ja Suomen ensimmäinen Geopark löytyy Rokualta ja on siis osa Unescon suojeluksessa toimivaa maailmanlaajuista Geopark-verkostoa. Verkostossa on 77 geologialtaan ainutlaatuista matkailualuetta. Rokualta löytyy mm. Rokua health & spa, jossa esitteen mukaan kaikki ruoat on valmistettu puhtaista raaka-aineista, paikallisuutta kunnioittaen.


Matkamessuilla oli myös paikallistuottajia esittelemässä herkkujaan. Kiuruveden kareliatuotteet Oy:n maistiaisjuustot olivat sen verran hyviä, että pankkiautomaatille oli pakko mennä jonottamaan ja cashia hakemaan, kun korttia ei standilla voinut vinguttaa. Myyjä totesi takaisin tullessamme, että palaava asiakas palkitaan aina ja antoi himoitsemalleni täysrasvaiselle, 4 kk kypsytetylle Hans Petter-palalle oivan alennuksen kunnon messumyyjän tyyliin. Toinen ostamamme palanen oli Savujussia, myöskin täysrasvainen ja vähintään 2, 5 kk kypsytetty. Tilsit-tyyppinen Hans Petter oli kuulemma ollut Linnan juhlien jälkiruokajuustona 4 vuotta sitten ja päätynyt sinne makutestin perusteella. Hyvä Kiuruvesi! Olin ajatellut etsiä hyvän jälkiruokakastikkeen ohjeen Hansin seuraksi mutta kuin huomaamatta söin lähes puolet juustosta ruisleivän ja mietojen pepperonien kanssa yhden ainoan illan kuluessa. Herrrkkua. Ja ähkyistä.



Alkuperäisenä tavoitteena oli kylmänviileästi ohittaa kaikki houkutukset. Väärin meni, ainakin siinä vaiheessa kun ohitin Marttiinin uskomattomat veitsitarjoukset. Lopputuloksena poistuin, en vain yhden, vaan kolmen fileerausveitsen, timanttiteroittimen ja puukon kanssa hämmentyneenä mutta onnellisena. Veitset ovat heikko kohtani, kyllähän se oli tiedossa. Ja nyt: omalla nimellä kaiverrettuna. Onnenkyynel. ;)


Kaverit olivat bonganneet messuilta myös karhumetukkaa. Argh. *Iso Kade* Oli kuulemma aika autenttisen makuista, jos lihansyöjiltä kysytään. Paikallisruokien mukana olo messuilla tuo paikkakuntien matkailutarjontaankin ihan uutta ulottuvuutta ja näkyvyyttä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...