Rasvaista sotaa

Rasvasota tuntuu leviävän kulovalkean lailla maahamme. Tyydyttymätöntä, tyydyttynyttä, vähärasvaista, vähäkalorista, vähähiilihydraattista. MOT -ohjelma maanantaina 13.9. laittoi myös kauhansa rasvaiseen soppaan, jossa puitiin mm. sitä, onko Suomen THL:n ravitsemussuositukset sittenkin olleet väärässä, all along. Tämän ohjelman voi nähdä YLE Areenassa vielä kuuden päivän ajan. MTV 3 uutisoi myös samasta aiheesta: "Ravintosuosituksiin tulossa korjausliike: eläinrasvoja moitittu liikaa." Hmm. Tämähän suorastaan vaatii kommentointia! Annetaan luonnon kuitenkin laskea verenpainetta hieman ennen sitä: Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksomaisemaa.

Mikä tässä keskustelussa minua eniten häiritsee, on sama, mikä niin monessa vastakkainasettelussa aina on olemassa eli ei nähdä metsää puilta. Missä on kokonaisuus? En ole koskaan ollut minkään erityisen ismin kannattaja, oli kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa ravinnosta. Tietoa tulee koko ajan lisää ja jonkinlaisen lähdekritiikin ylläpitäminen tuntuu olevan enemmän kuin vaikeaa, etenkin, jos saatu tieto on hyvin poliittisesti tai ajatusmaailmallisesti värittynyttä. 

Yksinkertaisten johtopäätösten tekeminen on aina helppoa, vaikeampaa taas myöntää, että kenties uskomani asiat eivät ehkä ihan täysin pitäneetkään paikkaansa. MTV 3 on nostanut  tämän lauseen lyhyeen uutiseensa: "Meidän tapa, joka on nostanut eläinrasvat ainoaksi pahaksi pojaksi, ei ole ollut oikea, Fogelholm myöntää. Mutta mikään tutkimus ei ole kyllä osoittanut, että eläinrasvat olisivat terveellisiä, Fogelholm lisää." Ja jatkaa: "Jos meidän ruokavaliossamme pitäisi muuttaa jotakin, niin meidän pitäisi saada alemmaksi huonojen hiilihydraattien määrää. Se on suomalaisen ruokavalion vielä eläinrasvojakin suurempi ongelma, Fogelholm arvioi." Tätä lausetta tultaneen siteraamaan vielä lukuisia kertoja. Minusta tässä lyhyessä artikkelissa tulee hyvin esille se, kuinka vaikeata on saada tutkimustietoa kaikki tekijät huomioon ottavasti.

Minun verenpainettani taas nosti tämä kuva, myös Hiidenportista. Liekö karhun tai ahman kynsiä kutittanut? 

Pähkäilin siis tätä rasvakeskustelua ja tulin siihen samaan tulokseen mihin aikaisemminkin: kohtuus kaikessa. Rasvakeskustelussa (jos sitä nyt haluaa siis käydä) voitaisiin puhua myös kokonaisrasvan saannin määrästä, liikunnan vaikutuksesta insuliinin tuotantoon ja elintapojen sekä kohtuuden merkityksestä kokonaishyvinvointiin. Pelkkä stressikin muuttaa ihmisen hormonitasapainoa.

En siis kuulu niihin, jotka uskovat, että Heikkilää seuraten ja voita ja silavaa palvoen löytyy oikotie onneen, tai siihen, että pelkällä kasvisravinnolla ja happo-emäs tasapainolla elimistöni olisi maksimaalisessa hyvinvoinnin tilassa. Voihan se näin ollakin. Kauhean paljon vaikeampaa on olla tämmönen - tavallinen. Päätin pohdiskeluni lopuksi uskoa siis johonkin, minäkin. Päätinkin lähteä dosentti, LKT, Heikki S. Vuorisen linjalle. Minulla oli nimittäin ilo viime vuonna kuunnella hänen luentoaan ihmisen ruokavalion historiasta, ja kysyessäni hänen mahdollista mieliruokavaliota, hän totesi hunajalla olevan todettu sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttivat hänestä hyviltä. Eli uskon parsakaalin, tomaatin ja mustikan lisäksi jatkossa myös hunajaan! Eläköön makea elämä!

Sämpylöitä syksyyn

Omia sämpylöitä ei voita mikään, niin se vain on. Ulkona saa sataa ja tuulla sekä nurkissa vetää - kuten gastromanioitten kodin vanhoista ikkunoista aika usein talvisin tekee - mutta vastaleivotut, kuumat sämpylät sulavan voin kanssa pelastavat päivän kuin päivän. Sämpyläohjeita on maailma pullollaan: tässä yksi erittäin helppo ja takuuvarma porkkana-sellainen. 

Sämpylät (16-20 kpl)
5 dl rasvatonta maitoa (tai vettä)
50 g hiivaa
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 tl suolaa
1 dl porkkanaraastetta
1 dl juustoraastetta
1 dl maissijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
n. 9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Kuumenna neste kädenlämpöiseksi ja anna hiivan liueta kokonaan nesteeseen. Lisää hunaja ja suola. (Sokeri nopeuttaa hiivan toimintaa.) Lisää porkkana- ja juustoraaste mukaan. Sekoita myös joukkoon kaurahiutaleet ja maissijauhot. Mittaa ja sekoita noin puolet sämpyläjauhoista koko ajan vatkaten. Lisää loput jauhoista vähitellen, koko ajan alustaen. Alusta taikina kimmoisaksi ja lisää öljy. Jatka alustamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja tuntuu napakalta. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 225 asteeseen. Peitä taikina leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Sirottele vähän jauhoja leivinpöydälle. Vaivaa kohonnut taikina leivinpöydällä ja leivo siitä pitkä tanko. Leikkaa tangosta yhtä suuria palasia 16-20 kpl. Muotoile paloista pyöreitä sämpylöitä.

Aseta palaset kahdelle pellillle leivinpaperille tasaisin välein, jätä kohoamisvaraa. Peitä sämpylät leivinliinalla ja anna jälleen kohota n. 15 minuuttia. Paista sämpylöitä kuumassa uunissa keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Anna sämpylöiden jäähtyä liinan alla 5-10 minuuttia. Herkuttele voin kanssa.

Oodi parsakaalille!

Uskon parsakaalin voimaan! Noin, nyt se on sanottu. Pidän parsakaalia tämän hetkisen tietämykseni mukaan yhtenä suurena luonnon oman lääkekaapin valmisteista eikä siinä vielä kaikki: samaan hintaan saatte monipuolisen ja maistuvan kasviksen, joka oikeasti sopii lähes kaikkiin ruokalajeihin, keitoista gratiineihin. Parsakaali valittiiin vuoden vihannekseksi 2006, ja kasvismaailmassahan tämä on suuri arvonanto. Niitä muita luonnon lääkekaapin hyviä valmisteita ovat mielestäni tomaatti kaikissa eri muodoissa, mustikka ja punaviini.

Tämä juustoinen  kasvislisuke oli kokeilua puhtaimmillaan "Mitähän jääkaapista oikein löytyy"-tyyliin. Ja lopputulos oli tässä: 

Juustoinen kasvishöyste (3-4 hengelle) 
1 litra vettä
1 tl suolaa
3 kpl porkkanoita
1 kokonainen parsakaali
2 kpl kesäsipulia tai 10 cm palanen purjoa suikaleina
5 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja pieninä palasina
1 dl juustoraastetta (mielellään parmesaania)
1 maustemitta rouhittua mustapippuria
1-2 rkl sitruunalla maustettua oliiviöljyä
ripaus suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat n. 3 cm pituisiksi ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta vesi ja suola kattilassa ja keitä porkkanoita n. 5 minuuttia keskilämmöllä. Kun porkkanat kiehuvat, irrota parsakaalista pieniä kukintoja ja leikkaa kesäsipuli pieneksi silpuksi (tai purjo suikaleiksi).

Lisää vihannekset porkkanoiden joukkoon ja keitä noin 3-4 minuuttia. Parsakaalin tulisi olla loppuvaiheessa puolikovaa. Kaada vesi pois ja sekoita vihannekset kulhossa. Lisää pieniksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit ja juustoraaste vihannesten sekaan. Sekoita ja anna juustoraasteen sulaa.

Mausta pippurilla ja suolalla sekä sitruunalla maustetulla oliiviöljyllä. Myös aurinkokuivattujen tomaattien säilytysöljy käy. Sekoita kevyesti ja tarjoa lisukkeena. Voit valmistaa tämän myös ilman porkkanoita, kuten kuvassa oleva höystö on tehty.

Oho, mihinkäs tuo puoli vuotta hurahti..?!

Tervehdys jälleen, pitkä olikin tuo taukoni bloggauksen ihmemaailmassa eli anteeksi äkkinäinen katoamiseni! Ajattelin kesällä, että olisikohan Gastromaniat tullut tiensä päähän - olisivathan ne harvat mahdolliset lukijani jo aikaa sitten unohtaneet tämän blogin, missä mitään uutta ei näy tapahtuvan. Mutta nyt vaelluslomalta palattuani uutta intoa tuntuu taas olevan eli kokeillaan vielä, syksyhän on uuden alkua ja näin myös tässäkin tapauksessa.

Olen kirjoittanut kesän aikana työharjoittelussa aika paljon ruokaohjeita mutta joutunut jättämään täysin pois ruokaan liittyvät muut pohdinnat terveysnäkökohtia lukuunottamatta, ja nyt olisi paljon pohdittua asiaa tällä muulla saralla pääkopassa - voi siis olla, että paatoksellista puhetta tulee jatkossa näkymään myös täällä. 

Hämmentävä löydös terveyden/sairauden saralta löytyi keväällä: sain diagnoosiksi soija-allergian kummallisiin iho-/silmäoireisiin. Tämä ei ollut lainkaan tervetullut uutinen, joudunhan siis jättämään kaikki soijaproteiinituotteet pois ruokavaliosta. Pahimmat oireet ovat poistuneet kotiruoan ja ahkeran tuoteselosteiden lukemisen avulla, tosin täysin ei ole selvää onko kyseessä pelkkä soijaproteiini vai myös lesitiini, jota todellakin laitetaan ihan joka paikkaan. Tätäkin kirjoittaessani silmäluomi on somasti turvonnut ja mietin, oliko se pari päivää sitten syömä hampurilainen vai se toffeejäätelö, joka tämän aiheutti..Tylsä juttu joka tapauksessa. 

 

Onneksi peruskasvisruokaa voi laittaa ihan ilman soijaakin ja laitan näin syksyn aloittajaisiksi tähän maistuvan juustopiirakan ohjeen. 

Suolainen juustopiirakka (1 vuoka, läpimitta 28 cm) 

Piirakkapohja:
200 g leivontamargariinia palasina
4-5 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl vettä
1/2 tl suolaa

Voitele piirakkavuoka margariinilla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Nypi margariini ja vehnäjauhot tasarakeiseksi seokseksi. Lisää vesi ja suola, ja sekoita taikina tiiviiksi massaksi mutta älä vaivaa. Lisää vesi vähitellen - riippuu näköjään myös jauhojen koostumuksesta tarvitaanko 2 vai 3 rkl vettä. Laita lepäämään jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi. (Tai 10-15  minuutiksi pakastimeen).

Täyte:
1 kpl sipulia hienonnettuna
3 kpl valkosipulin kynttä palasina 
1 parsakaali pieninä palasina
250 g pakastettuja kasvisuikaleita
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
1 prk yrttituorejuustoa (100 g)
1 dl kasvirasvapohjaista ruokakermaa (esim. 7 % Flora)
1 kpl munia
3 dl vahva-aromisempaa juustoa (esim. mustaleima Emmental)
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl rakuunaa 
1 tl suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli pieniksi palasiksi. Nypi parsakaalista kukintoja tai leikkaa se reilusti pieniksi palasiksi. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita ja parsakaalia muutaman minuutin ajan. Lisää pakastekasvikset joukkoon ja kuullota keskilämmöllä noin 5- 7 minuutin ajan. Sekoita ja kaada kulhoon. 

Raasta juusto ja sekoita yhdessä tuorejuuston, ruokakerman sekä munan kanssa kasvisten joukkoon. Lisää lopuksi suola, mustapippuri ja rakuuna. Sekoita kevyesti ja tarkista maku. Lisää mausteita tarvittaessa. 

Kaulitse taikina ja levitä vuoalle, tai vaihtoehtoisesti taputtele tasaisesti piirakkavuoalle. Pistele pohjaa haarukalla.  Levitä täyte piirakkapohjan päälle tasaiseksi massaksi ja paista kuumassa uunissa keskitasolla n. 40 minuuttia. Itse olen tehnyt tämän sekä kaasu-uunilla (jolloin valmistuminen oli nopeampaa) että sähköuunissa, jolloin esipaistamista olisi melkein tarvinnut, niin viittä vaille raa'aksi pohja jäi. (Eli voit myös esipaistaa pohjaa n. 10 minuuttia.) Tämä kesä on taas antanut esimerkkiä siitä, että erilaiset uunit ovat yksilöllisiä ja koskaan täysin ehdotonta paistolämpötilaa/-aikaa ei näköjään voi antaa - niin eri tavalla kaasu-uuni ja sähköuuni tekeleitäni on kohdellut. 

Ps. Yläkuva on Korouoman luonnonsuojelualueelta, Posiolta. Maisemat olivat  tosi palkitsevat, kunhan ensin oli kiivennyt 361 porrasta ylöspäin jyrkkää rinnettä pitkin! Voin kertoa, että tulin pitäneeksi tauon jos toisenkin tuossa nousussa.. :)

Kahdet hampurilaiset

Viikonloppuna tuli syötyä hampurilaisia. Perjantaina valmistin hampurilaispihvit jauhelihasta ja sunnuntaiksi olivat vuorossa kasvisburgerit. Käytin Hattingin valmiita hampurilaissämpylöitä ja Felixin valmista hampurilaiskastiketta. Sämpylät kuivuivat vähän turhan nopeasti grillissä, joten merkki menee vaihtoon. Ja seuraavalla kerralla aion kokeilla itsetehtyä chilimajoneesia kastikkeeksi, kunhan sopiva ohje tulee vastaan. (Itse asiassa tuli, mutten tullut nauhoittaneeksi ko. tv-ohjelmaa, joten muisteluksi menee).

 Jauhelihaburgerit (2 kpl)

Jauhelihapihvit (4 pientä tai 3 isoa pihviä)

400 g naudan jauhelihaa
2 tl worchesterkastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl valkosipulijauhetta (tai 3 puristettua kynttä)
mustapippuria myllystä
1 kananmuna

Sekoita jauheliha, kananmuna sekä mausteet, ja pyörittele pyöreitä, tasaisia pihvejä. Paista voissa molemmilta puolilta n. 3-4 minuuttia, kunnes pihvit ovat kypsiä. Varo polttamasta pihvin pintaa (kuten itselleni kävi parin pihvin osalta)..!

Muut ainekset:
1 cheddarviipale/pihvi
1 paksu sipuliviipale/pihvi
salaattia (esim. provencen salaattisekoitus)
tomaattia viipaleina
hampurilaiskastiketta
mustapippuria
paahdettua sipulirouhetta
hampurilaissämpylöitä

Tässä vaiheessa olin hieman kahden vaiheilla miten toimia cheddarin kanssa. Päädyin seuraavaan ratkaisuun: kun pihvit olivat valmiit, laitoin sämpylät grilliin lämpenemään. Tässä vaihessa laitoin jokaisen (edelleen paistinpannulla olevien ) pihvien päälle yhden paksun sipuliviipaleen ja sen päälle cheddarviipaleen. 

Paistoin pihvejä mahdollisimman miedolla lämmöllä kannen alla. Näin juusto ehti sulaa sipulin päälle juuri sopivasti, kunnes sämpylät ovat lämmenneet.

Kokoa ainekset oman mielen mukaan. Itse laitoin provencen salaattisekoitusta ja kastiketta pohjimmaiseksi, siihen päälle yhden pihvin ja lopuksi tomaattia ja sipulirouhetta sekä mustapippuria. Jos haluat reilun pihvin, kannattaa valmistaa vain 3 kpl, neljästä tuli vähän turhankin pieniä. 

Kasvisburgerit

Juurespihvitaikinan voi tehdä luultavasti paaaljon helpommin mutta tein tämän nyt monen mutkan kautta - lähinnä siksi, että saisin pehmeän taikinan. Niinpä esikeitin juureksia mikrossa ja raastoin SEKÄ hienonsin ne monitoimikoneessa. Pieni monitoimikoneeni on niin reipas tapaus, että välillä senkin täytyy päästä ulkoilemaan. Tavallinen raastinrauta ja raa'at kasvikset ovat myös ok,  mutta vaatinevat vain pitemmän kypsennysajan. Ja: kaasuliekki + valurautapannu = helposti palanut pinta eli yritin minimoida pihvien paistoajan.

Juurespihvit (n. 8 kpl pieniä pihvejä lettupannulla)
3 punajuurta
2-3 perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
1 muna
1/2 tl suolaa
2 tl yrttitarhan sekoitusta (tai omia yrttisuosikkeja)
1 tl valkosipulijauhetta
1/2- 1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl sambal oelek- chilitahnaa
2 aurinkokuivattua tomaattia pieninä palasina
1 tl hunajaa
3 rkl korppujauhoa
Paistamiseen voita

Kypsennä kuorittuja punajuuria, perunoita sekä porkkanoita mikrossa  4 minuuttia (tai 8 minuuttia kattilassa). Muista myös mikrokuumennuksessa vesi astian pohjalle! Raasta kypsennetyt kasvikset sekä raaka sipuli hienoksi. Lisää mausteet, muna, hunaja ja aurinkokuivatut tomaatit sekä korppujauho.

Jos massa vaikuttaa kovin löysältä, lisää korppujauhoja lisää. (Itse paistoin ensimmäisen satsin "liian löysänä", ja tuloksena  oli epätasaisia/hajoavia pihvejä). Pihvejä tulee pystyä muotoilemaan hyvin käsissä ilman, että ne hajoavat. Jos olet esikeittänyt kasvikset, riittää  paistoajaksi paistin-/lettupannulla n. 4 minuuttia/puoli.

Tällä kertaa päätin toimia cheddarin kanssa toisin. Eli laitoin cheddarviipaleen sulamaan hampurilaissämpylän "ylempään" osaan lämmittäessä niitä grillissä, jolloin kootessa se olisi sulaneena heti pihvin päällä... Muuten laitoin samat lisukkeet kuin jauhelihaburgereissa eli pohjalle provencen salaattisekoitusta, hampurilaiskastiketta ja tomaattia. Koska pihveistä tuli pieniä, yhteen hampurilaiseen meni aina kaksi kasvispihviä. Ja oma suosikkini näistä kahdesta eri hampurilaisversiosta oli kyllä kasvisburgeri, sen verran pihveistä löytyi mausteista potkua.

Ruokaa vai eineksiä?

Jos eläisimme ideaaliyhteiskunnassa, meillä jokaisella olisi 1) vähintään keittiömestarin koulutus, 2) rajattomasti aikaa laittaa ruokaa, 3) oma pieni puutarhapalsta, josta hakea kasviksia ja yrttejä joka lähtööön ja 4) naapurissa luomulähitila, joka täyttäisi muut raaka-ainetarpeemme. Citymarkettien muovitetut lihapaketit olisi sakon uhalla kielletty ja einesten salakauppa kannattavaa bisnestä. Mutta. Sattumalta taitaa olla kuitenkin niin, että välillä ruokaa tulee tehtyä jotenkuten; milloin kiireen, milloin minkäkin omituisen mättöhimon takia. Eikä se aina täytä niitä ns. kunnollisia ravitsemuksellisiakaan tarpeita. On liikaa suolaa, liikaa rasvaa, liikaa.. no kaikkea.

Mistäkö moinen purkaus? Jotenkin keittiömestari Henri Alénin yleisönosastokirjoitus Hesarissa (29.1) varsinaisen "ruoan" ja "einesten" luokkajaosta (eineksiä ei saisi kutsua ruoaksi) sai minussa aikaan ihmeellisen reaktion. Kyllä, olen samaa mieltä, ettei lisäaineita täynnä olevat einekset ole välttämättä tarpeeksi laadukasta ravintoa mutta että ihanko ettei ruokaa? Que?! Yöpöydälläni on Alénin Sydän lautasella- keittokirja, joten ihan vieras hänen ajattelutapansa ei minulle ole. Siellä on ihania reseptejä  ja olen samaa mieltä, että jokaisen tulisi saada mahdollisuus nauttia hyvistä raaka-aineista laitetusta ruoasta. Mutta on vain se yksi asia - se, mitä kutsutaan todellisuudeksi. Minusta ihmisiä syyllistetään muutenkin liikaa ruokiin liittyvissä asioissa. Ruoka on myös aika henkilökohtainen juttu - itse asiassa yksi niistä harvoista asioista, joihin voimme jota kuinkin vielä itse vaikuttaa. Kuten kaikki tiedämme, ruoka kun saa muitakin arvoja - oli se sitten kehon hallinnan keino tai ideologinen symboli, ihan tuon perusaineenvaihdunnan ylläpitämisen lisäksi..

Ei, en ole einesten ystävä, minäkään. Mutta välillä tulee satunnainen valmislaatikko tai puolivalmiste kauppakoriin mukaan siitä huolimatta. Minusta hyvän ja laadukkaan ruoan puolesta tulee puhua, mutta paluuta siihen, että kaikki valmistaisivat ruoat alusta saakka kotona, ei tule luultavasti ikinä olemaan. Toivottavasti kenenkään vanhemman ei kuitenkaan tarvitsisi kuulla lapsiltaan pitkän työpäivän jälkeen: "Voi äiti/isi, miksei meillä koskaan ole ruokaa, aina vain eineksiä!"

Jos jotakin kiinnostaa tulevaisuuden ruokailun visiot, tässä mielenkiintoinen raportti: Syödään leväpullia pimeässä.

Kasviskastike kookosmaidossa

Kuten jo Kasvissyöjän makkaraperunapostauksen yhteydessä kerroin, olen lisännyt soijan käyttöä viimeaikaisessa ruoanlaitossani. Minulla _ei_ ole mitään erityistä ruokaan liittyvää ideologiaa: syön pari kertaa vuodessa hyvän pihvin suuresti nauttien ja rasva suupielestä valuen; toisaalta laitan mielelläni kasvisruokaa, koska pidän keveyden tunteesta, minkä kasvispohjaisesta ruoasta saan.  Eläinperäisen proteiinintarpeeni voisin hyvin tyydyttää pelkästään kalalla. Uskoisin, että kalasta luopuminen olisi paljon suurempi kynnyskysymys kuin lihan jättäminen pois ruokavaliosta. Pääasiallinen ruokamottoni onkin vanha kunnon kohtuus kaikessa.

Tämä ruokavaliopohdinta ansaitsee ihan oman postauksensa, joten sitä odotellessa keskitytään toistaiseksi nauttimaan soijapaloista tehdystä kookosmaitokasviskastikkeesta (huh mikä yhdyssanahirviö!). Soijapalojen marinointiin käytin lähes samaa ohjetta kuin bataattien marinointiin em. "makkaraperunoissa". Lisukkeena valmistin couscousia ja curry-juureksia porkkanasta ja lantusta. Nopea ja erinomainen lisukeherkku, jota voisin syödä melkein ruoan kuin ruoan yhteydessä.

Kookosmaito-kasviskastike (2-3 hengelle)
2 dl kuivia soijapaloja
4 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
Lisää soijapalat kiehuvaan veteen yhdessä kasvisliemikuution kanssa. Keitä n. 10 minuuttia ja siivilöi vesi pois.

Marinadi:
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl ketsuppia
1 rkl soijakastiketta
1 tl basilikaa
1 rkl hunajaa
1 maustemitta mustapippuria
1 tl paahdettua sipulirouhetta
1 maustemitta currya

Sekoita marinadiainekset keskenään ja lisää soijapalojen joukkoon.

Valmista loput kastikkeesta seuraavasti:

2 rkl rypsiöljyä
10 cm purjoa ohuina suikaleina
2 porkkanaa pieninä paloina
1 kookosmaitopurkki (400 ml)

Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota purjosuikaleita ja paloiteltuja porkkanoita pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää marinoidut soijapalaset ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lopuksi kookosmaito ja anna hautua matalalla lämpötilalla n. 20 minuuttia. Voit tällä välin valmistaa curry-juurekset ja couscousin pakkauksen ohjeen mukaan. Tarjoa välittömästi lisukkeiden valmistuttua.

Ps. Viikon jekkuvinkki (sori, ei jägermeisteraiheinen juomaohje): Voit tarjota tätä "koehenkilöille" broilerikastikkeena - uskoisin, että vain harvat huomaavat eron, niin samantapainen purutuntuma sekä soijapaloilla että -suikaleilla on.