Hyvää uutta vuotta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikelle kansalle. Joulu oli ja meni, ja uusi vuosikin siinä sivussa. Välillä harmittaa, kun nuo kaksi juhlaa ovat niin lähekkäin; ainakin minulle tulee "juhlaähky" viimeistään loppiaisen jälkeen, jolloin viimeisetkin herkut syödään pois. Ajattelinkin, että tässä kuussa voitaisiin syödä vähän enemmän kala- ja kasvispainotteisesti, ja aloitan tämän teeman todella helpolla mutta maistuvalla piparjuurisilakkaohjeella. Tämä oli viemisiäni joulupöytään ja kovasti siitä tunnuttiinkin tykkäävän. Ohje on Kotilieden sivustolta.

Marinoidut piparjuurisilakat
500 g silakkafileitä

Mausteliemi:
4 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 rkl karkeaa suolaa
1 rkl sokeria

Marinadi:
2 dl ranskankermaa
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl raastettua piparjuurta tai wasabitahnaa
1 rkl Dijon-sinappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria

Joko koristeeksi tai mukaan purkkiin (oma valintani) tilliä ja punasipulisilppua .

1. Sekoita liemen ainekset ja liota silakkafileitä jääkaapissa neljä tuntia. Valuta silakat. Irrota nahka fileen leveästä päästä ja vedä se irti. Leikkaa nahattomat fileet kahtia. Itse pidin silakoita mausteliemessä seuraavaan päivään ja silakat "leikkautuivat" kahtia jo nahkaa irrottaessa.

2. Sekoita marinadiainekset ja lisää joukkoon silakkafileet. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. Tarjoa alkupalaksi, keitettyjen perunoiden kanssa tai leivän päällä.

Helppo mansikkarahka

Jokin aika sitten sähköpostiini tuli viesti: "Annetaan pois pieni monitoimikone." Soitin saman tien ja kerroin kiinnostuksestani tähän nimenomaiseen laitteeseen. "Joo, se on ihan turhana kaapissa, muutto edessä - hyvä, että joku tarvitsee." Lopuksi sitten tuli kuitenkin varmistus: "Niin, tämähän on sitten keittiökone." Olin hetken aikaa ymmälläni.. khyyllä, mites muuten sitten? No, pari soittoa oli tullut nuoremman polven opiskelijapojilta ja varsinkin sen scannerin ominaisuuksista siitä tulostimesta haluttiin tietää lisää... Kannatan vahvasti Kotitalousopettajien liiton ehdotusta kotitalouden opetuksen vahvemmasta asemasta peruskouluissa..!

Gastromaniat kävi maalla ja sieltähän ei tietenkään palata tyhjin käsin: pieni pakastin on täynnä kesän aikana poimittuja tuliaisia.. Mansikkarahkan teossa pieni monitoimikone on enemmän kuin kätevä mutta sauvasekoitin ajaa varmasti saman asian. Nämä mansikat oli valmiiksi viipaloitu ja sokerissa pakastettu, joten lisäsin vain 2 rkl sokeria mutta varmasti enemmän tarvitaan, jos mansikat ovat sellaisenaan pakastettuja.

Helppo mansikkarahka (4 annosta)

Yksi purkki rahkaa
300-400 g mansikoita
1/2 dl hienoa sokeria

Sekoita ainekset monitoimikoneessa noin minuutin ajan. Kaada tarjoiluastioihin ja koristele esim. mansikkaviipaleilla tai pursota kermavaahtoa päälle.

Nopea valkuaismunakas

Valkuaisia jää aina välillä ruoanlaitossa yli, kuten kävi nyt tehdessäni Wallenbergin pihvejä, eli kolme valkuaista kummitteli kupissa jääkaapissa. Nehän olisivat juuri sopivat kuohkeaan yhden hengen munakkaaseen. Mielenkiintoisen kevyt ja ilmava se olikin rakenteeltaan ilman keltuaisia, ja chilin kanssa mukavan mausteinen. Taas tuli OHO-mauste kehiin kun vähän  humpsahti tuota suolaa liikaa, varsinkin kun söin munakkaan fetajuuston kanssa - suolaa ei itse asiassa tekovaiheessa tarvitsisi lisätä ollenkaan.

Valkuaismunakas (1 hengelle)


3 valkuaista
1/2 dl ruokakermaa
1 tl Sambal Oelek chilitahnaa
1 tl basilikaa
1 maustemitta timjamia
(1 maustemitta suolaa)
1 maustemitta rouhittua mustapippuria
2 cm pala hienonnettua purjoa
n. 1 rkl juoksevaa margariinia paistamiseen

Vatkaa valkuaisista kevyt vaahto. Sekoita muut ainekset erillisessä kupissa keskenään. Leikkaa purjo mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja kuullota paistinpannulla juoksevassa margariinissa noin minuutin ajan.


Sekoita tällä välin maustekermaseos valkuaisvaahtoon varovasti käännellen, jottei vaahtomaisuus kokonaan lässähdä. Kaada vaahto nopeasti purjon päälle ja paista molemmilta puolilta matalalla lämpötilalla parin minuutin ajan, (lyhyempikin aika riittää jos munakas vaikuttaa kypsältä). Vaahtoa oli vaikea "nostella" sivuilta keskelle kuten tavallisessa munakkaassa, joten tyydyin tekemään lastalla keventäviä "viiltoja" ensimmäistä puolta paistaessani.

Wallenbergaria mukaillen

Olin aikaisemmin kokeillut Wallenbergin pihvejä keittotaidon oppaan reseptin mukaan. Tosin tein sen silloin ihan kaupan naudan jauhelihasta ilman mitään vasikan sisäfileen jauhamisia, eikä minulla silloinkaan ollut muskottipähkinää nelimausteen tekemiseen. Mutta siis. Keltuaiset ja kerma saavat pihvitaikinan todella kuohkeaksi - ja erittäin raskaaksi. Mutta herkkua se on jos tykkää jauhelihapihveistä. Metsästin muuten tuon nimen alkuperää ja niinpä päätin luottaa ruotsalaisiin eläkeläisiin (maailman kunnollisinta porukkaa, du ska tro mej). PRO pensionären uskoo, että Marcus Wallenbergin waimo Amalia Hagdahl (kuuluisan  keittokirjakirjailijan C.E.Hagdahlin tytär) olisi tuonut reseptin Wallenbergin perheeseen naimisiin mentyään.

Toinen versio tietää taas kertoa, että Wallenbergin pariskunta oli Pariisissa syönyt "mousselinefärs"-ruokia eli kermaan ja nelimausteeseen sekoitettua vasikan jauhelihaa, ja halunnut "mannermaista" ruokaa myös suosikkiravintolassaan Tukholmassa. Sitähän oli sitten tietysti heille valmistettu, ja apukokki oli oman ravintolan perustettuaan vienyt reseptin mukanaan ja näin tämä ruotsalainen  (ravintola)klassikko olisi siis syntynyt. Tiedä häntä totuutta sitten...

                       (© Matti Heinonmäki)

Wallenbergin pihvit, kevennetty versio. (4-6 pihviä)
400 g jääkaappikylmää naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
1 tl salviaa
1 maustemitta mustapippuria
1 maustemitta valkopippuria
(tai valmista nelimauste tämän ohjeen mukaan ja jätä salvia pois)
3 keltuaista
1 dl ruokakermaa
korppujauhoja leivittämiseen
juoksevaa margariinia ja voita paistamiseen n. 50 g yhteensä (50/50)

Sekoita mausteet ja keltuaiset jauhelihan kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää kerma ainakin kahdessa eri erässä nauhana jauhelihamassaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Näin saat massaan kuohkeutta. Muotoile 6   (tai 4 pulleaa) pihviä. Leivitä pihvit kevyesti korppujauhossa ja kääntele niitä pari kertaa käsissäsi saadaksesi ylimääräisen korppujauhon pois. Oikeassa versiossa leivitys tulisi tehdä tuoreesta raastetusta vaaleasta leivässä mutta korppujauho sai tällä kertaa kelvata.

Paista keskilämpöisellä pannulla pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta. Wallenbergin pihvit tulisi olla hieman punertavia sisältä mutta itse paistoin nämä läpikypsiksi. Ja koska "melkein"-teema oli tämän ruoan punainen lanka (oikeasti minulla oli vain kiire) tarjosin pihvit keitettyjen perunoiden  ja Blå Bandin valmiin "klassisen pippurikastikkeen" kera. Amalia Hagdahl varmaan tarjoaisi wallenbergarit  oikeaoppisesti perunamuusin, herneiden ja puolukoiden kanssa. 

Jääkaapin tyhjennystä pizzan päälle

Kauhea nälkä ja jääkaappi tuijottaa puolityhjänä vastaan. Kauppaan ei jaksaisi lähteä mutta syödä pitää. Kuulostaako tutulta? Olen aika hyvä keksimään ruokaa ei-mistään ja pizzapohja yleensä on se, joka nämä ei-mitään-ainekset päällensä saa. Tämä pizza on juuri sellainen: heitin siihen suurin piirtein sen mitä kaapeista löytyi ja kyllä, ihan pätevä versio siitä tuli paprikan, ananaksen ja kapriksen kanssa. Kaadoin joukkoon myös sen raejuustopurkin, minkä päiväys läheni loppuaan ja näin tuli siivottua vähän jääkaappiakin.

Ja toinen asia: mistä on lähtöisin tämä ei-ananasta-pizzan-päälle -liike?? Sehän on mitä oivallisin pizza-aines ja tässäkin pizzassa sopi vallan hyvin yhdeksi maun antajaksi.

         
Jääkaappi-tyhjäksi-pizza. (Pellillinen)

Käytin pizzahetki laiturilla-postauksen ohjetta pohjan tekemiseen.

Täyte:
2 prk tomaattipyrettä
1 prk ananasta
punainen paprika pieninä palasina
kapriksia
1 prk raejuustoa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
runsaasti raastettua juustoa päälle
(kuivattua basilikaa)

Tee erilliseen kuppiin murskattua valkosipulia öljyssä ja paista pizza kuumassa (250 astetta) uunissa vähintään 9-10 minuuttia.

Tv-ruokaohjelmakriitikko. Osa II. Ruokamatka Turkkiin.

Ah. En voi muuta sanoa tälle BBC:n tuottamalle ohjelmalle Ruokamatka Välimerellä, jonka (ikävä kyllä) viimeinen osa näytettiin YLE Teemalta viime lauantaina. Pääsin brittiläisen Rick Steinin Mediterranean escapes -sarjan mukaan vasta viime metreillä, eli Turkissa, joten missasin myös samassa jaksossa näytetyn Marokon matkan. Mutta miten ihana ohjelma! Tyyppi on täysin tohkeissaan ja innoissaan kaikesta näkemästään, spontaani ja huumorintajuinen. Kesken juonnon hän hätistelee kadulla huutelevia lapsia kauemmaksi ja basaarissa maistettu vähän chilisempi paprikatahna saa miehen lähes kyyneliin, mikä taas saa basaarinpitäjät nauramaan. Teeskentelemätöntä ja aidontuntuista reportaasia.

Turkin ruokakulttuuri on mielenkiintoinen sulatusuuni idän Keski-Aasialaisia ja läntisiä välimerellisiä ruokavaikutteita. Matkan edetessä siirrytäänkin koko ajan idemmäksi, missä ruokakin kuulemma on maan parasta. Turkin ruokamekaksi mainitaan kaksi kaupunkia; Välimerellä sijaitseva Mersin ja Gaziantep Syyrian rajalla idässä. Gaziantepissä valmistetaan Steinin mukaan myös Turkin parhaat varraskebabit. Samaisessa kaupungissa tutustutaan myös baklavan tekoon: valtavassa salissa miehet valmistavat ohuen ohutta filotaikinaa jauhot pöllyten ja taikina sekoitetaan yhteen maidon, mannan ja pistaasimurskan kanssa, hunajaisen kuuman sokeriliemen peittäessä koko komeuden. Isossa pyöreässä vuoassa paistettu kakku sitten leikataan pieniksi leivonnaisiksi. Drool.

Steinin toteamus "ruoanlaitossa kaikkeen on syy" on yksinkertaisuudessaan nerokas. Esim. varraskebabit olivat alunperin paimentolaisruokaa, joka polttopuiden vähyyden takia täytyi valmistaa nopeasti pieninä vartaina grillaamalla. Todella herkulliselta näytti myös Tarsuksen kaupungissa valmistettu tahinihummus, joka valmistettiin alusta saakka katukahvilassa odottavalle asiakkaalle. Kikherneet survottiin ja sekaan heitettiin tahinia eli seesaminsiementahnaa. Massaan lisättiin sitruunanmehua ja kiehuvaa vettä sekä öljyssä kiehautettua paprikaa ja murskattua valkosipulia, jotka kaadettiin hummuksen päälle. Tämän päälle lisättiin korianteria, hapanta maustetta nimeltä sumakki sekä juustokuminaa ja koristeeksi kokonaisia keitettyjä kikherneitä. Stein kuvaakin tätä hummusta Pulp Fictionin sanoin: Royale Hummus.

Kotiin päästyään Stein valmisti keittiössään turkkilaista mausteista pitaleipää nimeltä lahmacun. Leivotun ohuen taikinan päälle laitetaan vihannes-lammasjauhelihasekoitusta ja paistetaan kuumassa uunissa. Leipä syödään taitettuna ja uskonpa, että Gastromaniatkin tulee kokeilemaan tuota herkkua. Tässä sen englanninkielinen teko-ohje.

Mahtavaa, että ruoka-ohjelmiin panostetaan tämän ohjelman tavoin. Turkkilainen ruokakulttuurikatsaus oli mielestäni tarpeeksi kattava ja turkkilaisen elämän maku näkyi myös kuvauksessa. Paikallinen tulkki kehottikin kaikkia etsimään "oikeita ihmisiä ja ruokapaikkoja", koska niistä löytyisi se paras turkkilainen ruoka turistirysiä välttäen. "Ruoka on avain uusiin maailmoihin" toteaa Stein lopuksi, enkä voisi olla enemmän samaa mieltä.
 

Lihapata on karnivorin lohturuokaa

Ostin uuden valurautapadan, Seniorin! Kunnon (?) IKEAlainen tuote -  ihanan sininen ja juuri sopivan kokoinen kaikenlaiseen pataruoanvalmistukseen.. Olenkin tämän aamun pähkäillyt suomalaisten pataruokien historiaa. Alunperinhan suomalainen ruokakulttuuri jakautui lännen keittoruokiin, jotka valmistettiin erillisessä rakennuksessa "pakarissa" ja toisaalta idän laatikkoruokiin, jotka taas muhiutuivat ajan kanssa kätevästi tuvan leivinuunissa, lämmittäen samalla koko mökin.

Mihin välimuotoon  pataruoka sitten kuuluu? Ainakin karjalainen uuniruukku muistuttaa muodoltaan perinteistä pataa ja vaativathan lihaisat pataruoat pidemmän valmistusajankin eli se voisi osaltaan tukea idän vaikutusta - toisaalta keittoruoat (liian) kauan kypsyneenä ovat joskus lähempänä pataruokaa.. Yhdestä asiasta voidaan olla kuitenkin varmoja: suomalaiset eivät niitä keksineet - niin monta erilaista pataruokalajia ympäri maailmaa löytyy alkaen aina taginesta gulassiin ja burgundinpataan. Kätevintä pataruoissa on kuitenkin vaivattomuus - ainekset keskenään hoitakoon hommansa antaen kokille oman työrauhan, ainakin teoriassa!

Pehmeä lihapata (4-6 hengelle)

800 g paloiteltua mureaa naudanlihaa
voita paistamiseen
n. 5 dl vettä
lihaliemikuutio
10-15 mustapippuria kokonaisena
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl kuivattua timjamia
1 laakerinlehti
1 rkl soijaa
1 sipuli kuutioituna
2 porkkanaa kuutioituna
(4-5 paloiteltua perunaa)
1 prk 18 % creme fraichea
2 tl hunajadijon sinappia
(1 rkl konjakkia)
suolaa ja rouhittua mustapippuria
Vehnäjauhoja suurustamiseen
päälle: 1/2 dl persiljasilppua

Paloittele huoneenlämpöinen liha "keskikokoisiksi" palasiksi. Ruskista palat nopeasti vähintään kahdessa eri erässä voissa (tai oivariinissa). Yhdistä palaerät ja kaada niiden päälle sen verran vettä, että ne peittyvät. Lisää lihaliemikuutio, mustapippurit, tomaattipyre, laakerinlehti ja soija joukkoon. Anna hautua vähintään 45 minuuttia miedolla lämmöllä.

Heitä kuutioidut sipulit ja porkkanat mukaan ja hauduta jälleen n. 30 minuuttia. Tämän jälkeen sekoita mukaan creme fraiche ja dijonsinappi (ja mahdollisesti konjakkia 1 rkl). Jos haluat perunoita mukaan, lisää ne tässä vaiheessa. Itse jätin tällä kertaa perunat pois ja tarjosin ruoan basmatiriisin kera. Näin "padasta" tuli ehkä enemmän jo "kastike". Anna hautua jälleen n. 20 minuuttia tai kunnes lihapalat ovat varmasti mureita ja perunat kypsiä. Suurusta vesi-vehnäjauhosuuruksella tarvittaessa. Sekoita lopuksi joukkoon persiljasilppu ja anna porista pari minuuttia jälkilämmöllä. Tarkista lopuksi suolan ja mustapippurin määrä.