Kahdet hampurilaiset

Viikonloppuna tuli syötyä hampurilaisia. Perjantaina valmistin hampurilaispihvit jauhelihasta ja sunnuntaiksi olivat vuorossa kasvisburgerit. Käytin Hattingin valmiita hampurilaissämpylöitä ja Felixin valmista hampurilaiskastiketta. Sämpylät kuivuivat vähän turhan nopeasti grillissä, joten merkki menee vaihtoon. Ja seuraavalla kerralla aion kokeilla itsetehtyä chilimajoneesia kastikkeeksi, kunhan sopiva ohje tulee vastaan. (Itse asiassa tuli, mutten tullut nauhoittaneeksi ko. tv-ohjelmaa, joten muisteluksi menee).

 Jauhelihaburgerit (2 kpl)

Jauhelihapihvit (4 pientä tai 3 isoa pihviä)

400 g naudan jauhelihaa
2 tl worchesterkastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1 tl sambal oelek- chilitahnaa
1 tl valkosipulijauhetta (tai 3 puristettua kynttä)
mustapippuria myllystä
1 kananmuna

Sekoita jauheliha, kananmuna sekä mausteet, ja pyörittele pyöreitä, tasaisia pihvejä. Paista voissa molemmilta puolilta n. 3-4 minuuttia, kunnes pihvit ovat kypsiä. Varo polttamasta pihvin pintaa (kuten itselleni kävi parin pihvin osalta)..!

Muut ainekset:
1 cheddarviipale/pihvi
1 paksu sipuliviipale/pihvi
salaattia (esim. provencen salaattisekoitus)
tomaattia viipaleina
hampurilaiskastiketta
mustapippuria
paahdettua sipulirouhetta
hampurilaissämpylöitä

Tässä vaiheessa olin hieman kahden vaiheilla miten toimia cheddarin kanssa. Päädyin seuraavaan ratkaisuun: kun pihvit olivat valmiit, laitoin sämpylät grilliin lämpenemään. Tässä vaihessa laitoin jokaisen (edelleen paistinpannulla olevien ) pihvien päälle yhden paksun sipuliviipaleen ja sen päälle cheddarviipaleen. 

Paistoin pihvejä mahdollisimman miedolla lämmöllä kannen alla. Näin juusto ehti sulaa sipulin päälle juuri sopivasti, kunnes sämpylät ovat lämmenneet.

Kokoa ainekset oman mielen mukaan. Itse laitoin provencen salaattisekoitusta ja kastiketta pohjimmaiseksi, siihen päälle yhden pihvin ja lopuksi tomaattia ja sipulirouhetta sekä mustapippuria. Jos haluat reilun pihvin, kannattaa valmistaa vain 3 kpl, neljästä tuli vähän turhankin pieniä. 

Kasvisburgerit

Juurespihvitaikinan voi tehdä luultavasti paaaljon helpommin mutta tein tämän nyt monen mutkan kautta - lähinnä siksi, että saisin pehmeän taikinan. Niinpä esikeitin juureksia mikrossa ja raastoin SEKÄ hienonsin ne monitoimikoneessa. Pieni monitoimikoneeni on niin reipas tapaus, että välillä senkin täytyy päästä ulkoilemaan. Tavallinen raastinrauta ja raa'at kasvikset ovat myös ok,  mutta vaatinevat vain pitemmän kypsennysajan. Ja: kaasuliekki + valurautapannu = helposti palanut pinta eli yritin minimoida pihvien paistoajan.

Juurespihvit (n. 8 kpl pieniä pihvejä lettupannulla)
3 punajuurta
2-3 perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
1 muna
1/2 tl suolaa
2 tl yrttitarhan sekoitusta (tai omia yrttisuosikkeja)
1 tl valkosipulijauhetta
1/2- 1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl sambal oelek- chilitahnaa
2 aurinkokuivattua tomaattia pieninä palasina
1 tl hunajaa
3 rkl korppujauhoa
Paistamiseen voita

Kypsennä kuorittuja punajuuria, perunoita sekä porkkanoita mikrossa  4 minuuttia (tai 8 minuuttia kattilassa). Muista myös mikrokuumennuksessa vesi astian pohjalle! Raasta kypsennetyt kasvikset sekä raaka sipuli hienoksi. Lisää mausteet, muna, hunaja ja aurinkokuivatut tomaatit sekä korppujauho.

Jos massa vaikuttaa kovin löysältä, lisää korppujauhoja lisää. (Itse paistoin ensimmäisen satsin "liian löysänä", ja tuloksena  oli epätasaisia/hajoavia pihvejä). Pihvejä tulee pystyä muotoilemaan hyvin käsissä ilman, että ne hajoavat. Jos olet esikeittänyt kasvikset, riittää  paistoajaksi paistin-/lettupannulla n. 4 minuuttia/puoli.

Tällä kertaa päätin toimia cheddarin kanssa toisin. Eli laitoin cheddarviipaleen sulamaan hampurilaissämpylän "ylempään" osaan lämmittäessä niitä grillissä, jolloin kootessa se olisi sulaneena heti pihvin päällä... Muuten laitoin samat lisukkeet kuin jauhelihaburgereissa eli pohjalle provencen salaattisekoitusta, hampurilaiskastiketta ja tomaattia. Koska pihveistä tuli pieniä, yhteen hampurilaiseen meni aina kaksi kasvispihviä. Ja oma suosikkini näistä kahdesta eri hampurilaisversiosta oli kyllä kasvisburgeri, sen verran pihveistä löytyi mausteista potkua.

Ruokaa vai eineksiä?

Jos eläisimme ideaaliyhteiskunnassa, meillä jokaisella olisi 1) vähintään keittiömestarin koulutus, 2) rajattomasti aikaa laittaa ruokaa, 3) oma pieni puutarhapalsta, josta hakea kasviksia ja yrttejä joka lähtööön ja 4) naapurissa luomulähitila, joka täyttäisi muut raaka-ainetarpeemme. Citymarkettien muovitetut lihapaketit olisi sakon uhalla kielletty ja einesten salakauppa kannattavaa bisnestä. Mutta. Sattumalta taitaa olla kuitenkin niin, että välillä ruokaa tulee tehtyä jotenkuten; milloin kiireen, milloin minkäkin omituisen mättöhimon takia. Eikä se aina täytä niitä ns. kunnollisia ravitsemuksellisiakaan tarpeita. On liikaa suolaa, liikaa rasvaa, liikaa.. no kaikkea.

Mistäkö moinen purkaus? Jotenkin keittiömestari Henri Alénin yleisönosastokirjoitus Hesarissa (29.1) varsinaisen "ruoan" ja "einesten" luokkajaosta (eineksiä ei saisi kutsua ruoaksi) sai minussa aikaan ihmeellisen reaktion. Kyllä, olen samaa mieltä, ettei lisäaineita täynnä olevat einekset ole välttämättä tarpeeksi laadukasta ravintoa mutta että ihanko ettei ruokaa? Que?! Yöpöydälläni on Alénin Sydän lautasella- keittokirja, joten ihan vieras hänen ajattelutapansa ei minulle ole. Siellä on ihania reseptejä  ja olen samaa mieltä, että jokaisen tulisi saada mahdollisuus nauttia hyvistä raaka-aineista laitetusta ruoasta. Mutta on vain se yksi asia - se, mitä kutsutaan todellisuudeksi. Minusta ihmisiä syyllistetään muutenkin liikaa ruokiin liittyvissä asioissa. Ruoka on myös aika henkilökohtainen juttu - itse asiassa yksi niistä harvoista asioista, joihin voimme jota kuinkin vielä itse vaikuttaa. Kuten kaikki tiedämme, ruoka kun saa muitakin arvoja - oli se sitten kehon hallinnan keino tai ideologinen symboli, ihan tuon perusaineenvaihdunnan ylläpitämisen lisäksi..

Ei, en ole einesten ystävä, minäkään. Mutta välillä tulee satunnainen valmislaatikko tai puolivalmiste kauppakoriin mukaan siitä huolimatta. Minusta hyvän ja laadukkaan ruoan puolesta tulee puhua, mutta paluuta siihen, että kaikki valmistaisivat ruoat alusta saakka kotona, ei tule luultavasti ikinä olemaan. Toivottavasti kenenkään vanhemman ei kuitenkaan tarvitsisi kuulla lapsiltaan pitkän työpäivän jälkeen: "Voi äiti/isi, miksei meillä koskaan ole ruokaa, aina vain eineksiä!"

Jos jotakin kiinnostaa tulevaisuuden ruokailun visiot, tässä mielenkiintoinen raportti: Syödään leväpullia pimeässä.