Helppo mansikkarahka

Jokin aika sitten sähköpostiini tuli viesti: "Annetaan pois pieni monitoimikone." Soitin saman tien ja kerroin kiinnostuksestani tähän nimenomaiseen laitteeseen. "Joo, se on ihan turhana kaapissa, muutto edessä - hyvä, että joku tarvitsee." Lopuksi sitten tuli kuitenkin varmistus: "Niin, tämähän on sitten keittiökone." Olin hetken aikaa ymmälläni.. khyyllä, mites muuten sitten? No, pari soittoa oli tullut nuoremman polven opiskelijapojilta ja varsinkin sen scannerin ominaisuuksista siitä tulostimesta haluttiin tietää lisää... Kannatan vahvasti Kotitalousopettajien liiton ehdotusta kotitalouden opetuksen vahvemmasta asemasta peruskouluissa..!

Gastromaniat kävi maalla ja sieltähän ei tietenkään palata tyhjin käsin: pieni pakastin on täynnä kesän aikana poimittuja tuliaisia.. Mansikkarahkan teossa pieni monitoimikone on enemmän kuin kätevä mutta sauvasekoitin ajaa varmasti saman asian. Nämä mansikat oli valmiiksi viipaloitu ja sokerissa pakastettu, joten lisäsin vain 2 rkl sokeria mutta varmasti enemmän tarvitaan, jos mansikat ovat sellaisenaan pakastettuja.

Helppo mansikkarahka (4 annosta)

Yksi purkki rahkaa
300-400 g mansikoita
1/2 dl hienoa sokeria

Sekoita ainekset monitoimikoneessa noin minuutin ajan. Kaada tarjoiluastioihin ja koristele esim. mansikkaviipaleilla tai pursota kermavaahtoa päälle.

Nopea valkuaismunakas

Valkuaisia jää aina välillä ruoanlaitossa yli, kuten kävi nyt tehdessäni Wallenbergin pihvejä, eli kolme valkuaista kummitteli kupissa jääkaapissa. Nehän olisivat juuri sopivat kuohkeaan yhden hengen munakkaaseen. Mielenkiintoisen kevyt ja ilmava se olikin rakenteeltaan ilman keltuaisia, ja chilin kanssa mukavan mausteinen. Taas tuli OHO-mauste kehiin kun vähän  humpsahti tuota suolaa liikaa, varsinkin kun söin munakkaan fetajuuston kanssa - suolaa ei itse asiassa tekovaiheessa tarvitsisi lisätä ollenkaan.

Valkuaismunakas (1 hengelle)


3 valkuaista
1/2 dl ruokakermaa
1 tl Sambal Oelek chilitahnaa
1 tl basilikaa
1 maustemitta timjamia
(1 maustemitta suolaa)
1 maustemitta rouhittua mustapippuria
2 cm pala hienonnettua purjoa
n. 1 rkl juoksevaa margariinia paistamiseen

Vatkaa valkuaisista kevyt vaahto. Sekoita muut ainekset erillisessä kupissa keskenään. Leikkaa purjo mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja kuullota paistinpannulla juoksevassa margariinissa noin minuutin ajan.


Sekoita tällä välin maustekermaseos valkuaisvaahtoon varovasti käännellen, jottei vaahtomaisuus kokonaan lässähdä. Kaada vaahto nopeasti purjon päälle ja paista molemmilta puolilta matalalla lämpötilalla parin minuutin ajan, (lyhyempikin aika riittää jos munakas vaikuttaa kypsältä). Vaahtoa oli vaikea "nostella" sivuilta keskelle kuten tavallisessa munakkaassa, joten tyydyin tekemään lastalla keventäviä "viiltoja" ensimmäistä puolta paistaessani.

Wallenbergaria mukaillen

Olin aikaisemmin kokeillut Wallenbergin pihvejä keittotaidon oppaan reseptin mukaan. Tosin tein sen silloin ihan kaupan naudan jauhelihasta ilman mitään vasikan sisäfileen jauhamisia, eikä minulla silloinkaan ollut muskottipähkinää nelimausteen tekemiseen. Mutta siis. Keltuaiset ja kerma saavat pihvitaikinan todella kuohkeaksi - ja erittäin raskaaksi. Mutta herkkua se on jos tykkää jauhelihapihveistä. Metsästin muuten tuon nimen alkuperää ja niinpä päätin luottaa ruotsalaisiin eläkeläisiin (maailman kunnollisinta porukkaa, du ska tro mej). PRO pensionären uskoo, että Marcus Wallenbergin waimo Amalia Hagdahl (kuuluisan  keittokirjakirjailijan C.E.Hagdahlin tytär) olisi tuonut reseptin Wallenbergin perheeseen naimisiin mentyään.

Toinen versio tietää taas kertoa, että Wallenbergin pariskunta oli Pariisissa syönyt "mousselinefärs"-ruokia eli kermaan ja nelimausteeseen sekoitettua vasikan jauhelihaa, ja halunnut "mannermaista" ruokaa myös suosikkiravintolassaan Tukholmassa. Sitähän oli sitten tietysti heille valmistettu, ja apukokki oli oman ravintolan perustettuaan vienyt reseptin mukanaan ja näin tämä ruotsalainen  (ravintola)klassikko olisi siis syntynyt. Tiedä häntä totuutta sitten...

                       (© Matti Heinonmäki)

Wallenbergin pihvit, kevennetty versio. (4-6 pihviä)
400 g jääkaappikylmää naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
1 tl salviaa
1 maustemitta mustapippuria
1 maustemitta valkopippuria
(tai valmista nelimauste tämän ohjeen mukaan ja jätä salvia pois)
3 keltuaista
1 dl ruokakermaa
korppujauhoja leivittämiseen
juoksevaa margariinia ja voita paistamiseen n. 50 g yhteensä (50/50)

Sekoita mausteet ja keltuaiset jauhelihan kanssa tasaiseksi massaksi. Lisää kerma ainakin kahdessa eri erässä nauhana jauhelihamassaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Näin saat massaan kuohkeutta. Muotoile 6   (tai 4 pulleaa) pihviä. Leivitä pihvit kevyesti korppujauhossa ja kääntele niitä pari kertaa käsissäsi saadaksesi ylimääräisen korppujauhon pois. Oikeassa versiossa leivitys tulisi tehdä tuoreesta raastetusta vaaleasta leivässä mutta korppujauho sai tällä kertaa kelvata.

Paista keskilämpöisellä pannulla pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta. Wallenbergin pihvit tulisi olla hieman punertavia sisältä mutta itse paistoin nämä läpikypsiksi. Ja koska "melkein"-teema oli tämän ruoan punainen lanka (oikeasti minulla oli vain kiire) tarjosin pihvit keitettyjen perunoiden  ja Blå Bandin valmiin "klassisen pippurikastikkeen" kera. Amalia Hagdahl varmaan tarjoaisi wallenbergarit  oikeaoppisesti perunamuusin, herneiden ja puolukoiden kanssa. 

Jääkaapin tyhjennystä pizzan päälle

Kauhea nälkä ja jääkaappi tuijottaa puolityhjänä vastaan. Kauppaan ei jaksaisi lähteä mutta syödä pitää. Kuulostaako tutulta? Olen aika hyvä keksimään ruokaa ei-mistään ja pizzapohja yleensä on se, joka nämä ei-mitään-ainekset päällensä saa. Tämä pizza on juuri sellainen: heitin siihen suurin piirtein sen mitä kaapeista löytyi ja kyllä, ihan pätevä versio siitä tuli paprikan, ananaksen ja kapriksen kanssa. Kaadoin joukkoon myös sen raejuustopurkin, minkä päiväys läheni loppuaan ja näin tuli siivottua vähän jääkaappiakin.

Ja toinen asia: mistä on lähtöisin tämä ei-ananasta-pizzan-päälle -liike?? Sehän on mitä oivallisin pizza-aines ja tässäkin pizzassa sopi vallan hyvin yhdeksi maun antajaksi.

         
Jääkaappi-tyhjäksi-pizza. (Pellillinen)

Käytin pizzahetki laiturilla-postauksen ohjetta pohjan tekemiseen.

Täyte:
2 prk tomaattipyrettä
1 prk ananasta
punainen paprika pieninä palasina
kapriksia
1 prk raejuustoa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
runsaasti raastettua juustoa päälle
(kuivattua basilikaa)

Tee erilliseen kuppiin murskattua valkosipulia öljyssä ja paista pizza kuumassa (250 astetta) uunissa vähintään 9-10 minuuttia.

Tv-ruokaohjelmakriitikko. Osa II. Ruokamatka Turkkiin.

Ah. En voi muuta sanoa tälle BBC:n tuottamalle ohjelmalle Ruokamatka Välimerellä, jonka (ikävä kyllä) viimeinen osa näytettiin YLE Teemalta viime lauantaina. Pääsin brittiläisen Rick Steinin Mediterranean escapes -sarjan mukaan vasta viime metreillä, eli Turkissa, joten missasin myös samassa jaksossa näytetyn Marokon matkan. Mutta miten ihana ohjelma! Tyyppi on täysin tohkeissaan ja innoissaan kaikesta näkemästään, spontaani ja huumorintajuinen. Kesken juonnon hän hätistelee kadulla huutelevia lapsia kauemmaksi ja basaarissa maistettu vähän chilisempi paprikatahna saa miehen lähes kyyneliin, mikä taas saa basaarinpitäjät nauramaan. Teeskentelemätöntä ja aidontuntuista reportaasia.

Turkin ruokakulttuuri on mielenkiintoinen sulatusuuni idän Keski-Aasialaisia ja läntisiä välimerellisiä ruokavaikutteita. Matkan edetessä siirrytäänkin koko ajan idemmäksi, missä ruokakin kuulemma on maan parasta. Turkin ruokamekaksi mainitaan kaksi kaupunkia; Välimerellä sijaitseva Mersin ja Gaziantep Syyrian rajalla idässä. Gaziantepissä valmistetaan Steinin mukaan myös Turkin parhaat varraskebabit. Samaisessa kaupungissa tutustutaan myös baklavan tekoon: valtavassa salissa miehet valmistavat ohuen ohutta filotaikinaa jauhot pöllyten ja taikina sekoitetaan yhteen maidon, mannan ja pistaasimurskan kanssa, hunajaisen kuuman sokeriliemen peittäessä koko komeuden. Isossa pyöreässä vuoassa paistettu kakku sitten leikataan pieniksi leivonnaisiksi. Drool.

Steinin toteamus "ruoanlaitossa kaikkeen on syy" on yksinkertaisuudessaan nerokas. Esim. varraskebabit olivat alunperin paimentolaisruokaa, joka polttopuiden vähyyden takia täytyi valmistaa nopeasti pieninä vartaina grillaamalla. Todella herkulliselta näytti myös Tarsuksen kaupungissa valmistettu tahinihummus, joka valmistettiin alusta saakka katukahvilassa odottavalle asiakkaalle. Kikherneet survottiin ja sekaan heitettiin tahinia eli seesaminsiementahnaa. Massaan lisättiin sitruunanmehua ja kiehuvaa vettä sekä öljyssä kiehautettua paprikaa ja murskattua valkosipulia, jotka kaadettiin hummuksen päälle. Tämän päälle lisättiin korianteria, hapanta maustetta nimeltä sumakki sekä juustokuminaa ja koristeeksi kokonaisia keitettyjä kikherneitä. Stein kuvaakin tätä hummusta Pulp Fictionin sanoin: Royale Hummus.

Kotiin päästyään Stein valmisti keittiössään turkkilaista mausteista pitaleipää nimeltä lahmacun. Leivotun ohuen taikinan päälle laitetaan vihannes-lammasjauhelihasekoitusta ja paistetaan kuumassa uunissa. Leipä syödään taitettuna ja uskonpa, että Gastromaniatkin tulee kokeilemaan tuota herkkua. Tässä sen englanninkielinen teko-ohje.

Mahtavaa, että ruoka-ohjelmiin panostetaan tämän ohjelman tavoin. Turkkilainen ruokakulttuurikatsaus oli mielestäni tarpeeksi kattava ja turkkilaisen elämän maku näkyi myös kuvauksessa. Paikallinen tulkki kehottikin kaikkia etsimään "oikeita ihmisiä ja ruokapaikkoja", koska niistä löytyisi se paras turkkilainen ruoka turistirysiä välttäen. "Ruoka on avain uusiin maailmoihin" toteaa Stein lopuksi, enkä voisi olla enemmän samaa mieltä.
 

Lihapata on karnivorin lohturuokaa

Ostin uuden valurautapadan, Seniorin! Kunnon (?) IKEAlainen tuote -  ihanan sininen ja juuri sopivan kokoinen kaikenlaiseen pataruoanvalmistukseen.. Olenkin tämän aamun pähkäillyt suomalaisten pataruokien historiaa. Alunperinhan suomalainen ruokakulttuuri jakautui lännen keittoruokiin, jotka valmistettiin erillisessä rakennuksessa "pakarissa" ja toisaalta idän laatikkoruokiin, jotka taas muhiutuivat ajan kanssa kätevästi tuvan leivinuunissa, lämmittäen samalla koko mökin.

Mihin välimuotoon  pataruoka sitten kuuluu? Ainakin karjalainen uuniruukku muistuttaa muodoltaan perinteistä pataa ja vaativathan lihaisat pataruoat pidemmän valmistusajankin eli se voisi osaltaan tukea idän vaikutusta - toisaalta keittoruoat (liian) kauan kypsyneenä ovat joskus lähempänä pataruokaa.. Yhdestä asiasta voidaan olla kuitenkin varmoja: suomalaiset eivät niitä keksineet - niin monta erilaista pataruokalajia ympäri maailmaa löytyy alkaen aina taginesta gulassiin ja burgundinpataan. Kätevintä pataruoissa on kuitenkin vaivattomuus - ainekset keskenään hoitakoon hommansa antaen kokille oman työrauhan, ainakin teoriassa!

Pehmeä lihapata (4-6 hengelle)

800 g paloiteltua mureaa naudanlihaa
voita paistamiseen
n. 5 dl vettä
lihaliemikuutio
10-15 mustapippuria kokonaisena
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl kuivattua timjamia
1 laakerinlehti
1 rkl soijaa
1 sipuli kuutioituna
2 porkkanaa kuutioituna
(4-5 paloiteltua perunaa)
1 prk 18 % creme fraichea
2 tl hunajadijon sinappia
(1 rkl konjakkia)
suolaa ja rouhittua mustapippuria
Vehnäjauhoja suurustamiseen
päälle: 1/2 dl persiljasilppua

Paloittele huoneenlämpöinen liha "keskikokoisiksi" palasiksi. Ruskista palat nopeasti vähintään kahdessa eri erässä voissa (tai oivariinissa). Yhdistä palaerät ja kaada niiden päälle sen verran vettä, että ne peittyvät. Lisää lihaliemikuutio, mustapippurit, tomaattipyre, laakerinlehti ja soija joukkoon. Anna hautua vähintään 45 minuuttia miedolla lämmöllä.

Heitä kuutioidut sipulit ja porkkanat mukaan ja hauduta jälleen n. 30 minuuttia. Tämän jälkeen sekoita mukaan creme fraiche ja dijonsinappi (ja mahdollisesti konjakkia 1 rkl). Jos haluat perunoita mukaan, lisää ne tässä vaiheessa. Itse jätin tällä kertaa perunat pois ja tarjosin ruoan basmatiriisin kera. Näin "padasta" tuli ehkä enemmän jo "kastike". Anna hautua jälleen n. 20 minuuttia tai kunnes lihapalat ovat varmasti mureita ja perunat kypsiä. Suurusta vesi-vehnäjauhosuuruksella tarvittaessa. Sekoita lopuksi joukkoon persiljasilppu ja anna porista pari minuuttia jälkilämmöllä. Tarkista lopuksi suolan ja mustapippurin määrä.

Jälleen kerran chiliä, silakoissa tällä kertaa.

Ihan ensiksi: silakka on hyvää, halpaa ja helppoa valmistaa. Parhaiten pidän niistä ruisjauhoissa leivitettynä ja  voissa (valurauta)pannulla paistettuna mutta välillä on piristävää kokeilla muitakin tapoja valmistaa tätä monipuolista kalaa. Ostin puolisen kiloa silakkafileitä (vain 5.65 €/kg!) ja hahmottelin jo kaupassa tekeväni uunisilakoita chilin kera. Alan muuten pikkuhiljaa uskoa siihen katkarapupostauksen yhteydessä mainittuun chilin addiktoivaan vaikutukseen kun tuo Sambal Oelek-purkki alkaa olla mukana lähes jokaisen ruokalajin yhteydessä. No, bongasin sitten lopullista reseptiä suunnitellessani/etsiessäni yrtit  - pakkasesta tilliä sekä jääkaapista kirveliä ja persiljaa - ja päätin yhdistää nämä kaikki ihanaksi sekamelskaksi. Eli näinkin luovasti taas kerran valmistui "yrttitäytetyt uunisilakkafileet chilitomaattikastikkeessa". Eli hieman lyhyemmin = Mausteiset chilisilakat.

Mausteiset chilisilakat (4 hengelle)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista noin 2 dl yrttisilppua tuoreista yrteistä. Itse käytin n. 1 dl tilliä, ja puoli desiä sekä persiljaa että korianteria.

Lado silakkafileet ( n. 500 g) nahkapuoli alaspäin voipaperille tai muoviselle leikkuulaudalle tiiviisti toisiinsa kiinni, jotta maustaminen olisi mahdollisimman helppoa. Ripottele silakoiden päälle tasaisesti suolaa, valkopippuria sekä yrttisilppua.

Käännä kalojen reunat takaisin kiinni yrttisilpun jäädessä kalojen sisäpuolelle. Voitele laakea uunivuoka kevyesti juoksevalla margariinilla ja lado silakkafileet limittäin toisiinsa kiinni.

Sekoita chilitomaattikastikeainekset keskenään:

1 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl soijakastiketta
1 tl sokeria

1 tl rouhittua mustapippuria
1 rkl Sambal Oelek chilitahnaa (tai  2tl kuivattua cayannepippuria, tarkista maku)
1 tetra valkosipulista tomaattimurskaa (370 g), myös tavallinen tomaattimurskapurkki käy
1 dl ruokakermaa

Kaada kastike kalojen päälle niitä samalla varovasti nostellen, jotta kastike pääsee koko vuokaan. Laita uuniin n. 35-40 minuutiksi. Revi päälle esim. persiljaa tai tilliä. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa. Maistuvat myös erinomaisesti kylminä sardiinien tapaan esim. leivän päällä kevyenä lounaana. Ja jos chili ei maistu, vaihdetaan chilitahna tavalliseen tomaattipyreeseen, ja avot, taas meillä on uusi kalaherkku..!

Lasagne alla Bolognese

Lasagne on vaan niin hyvää! Alkuperäinen bolognan kastikkeen reseptin sanotaan tulevan Emilia-Romagnan alueelta, jonka pääkaupunki on tietysti Bologna. Tämän jauhelihakastikkeen ohje ei ole yhtä hienostunut kuin ohje keittokirjassa "Klassinen pastakeittokirja" - valkoviini puuttuu täysin, kuten myös "vastaraastettu parmesaani" ja sellerin tilalla on fenkolia...itse asiassa tuo pastakirjan ohje kuulostaa tosi herkulliselta mutta nyt on tyytyminen perusjauhelihakastikkeeseen. No, lasagnen kanssa on aika vaikea epäonnistua, tekipä sitten sen kasvis-, liha- tai kalapohjaisena.

Pieni lasagne (2-3 hengelle)

Jauhelihakastike

3 valkosipulin kynttä murskattuna

1/2 fenkolia pieneksi pilkottuna

3 porkkanaa pieninä palasina
2 rkl rypsiöljyä
250 g jauhelihaa
500 g paseerattua tomaattia
rouhittua mustapippuria
suolaa
1 tl timjamia
Lisäksi: lasagnelevyjä ja n. 2 dl juustoraastetta (+ margariininokareita)

Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia, porkkanoita ja fenkolia muutaman minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Jatka ruskistamalla jauheliha kauttaaltaan, ja lisää jauhelihan ja vihannesten joukkoon paseerattu tomaatti. Murskaa valkosipulit joukkoon ja mausta timjamilla, mustapippurilla sekä suolalla maun mukaan. Anna hautua hiljalleen n.20 minuuttia.

Juustokastike                 
n. 70 gr margariinia
1 dl vehnäjauhoja
6-7 dl maitoa
1,5 dl raastettua juustoa
suolaa ja mustapippuria



Lämmitä maito. Sulata margariini kattilassa ja sekoita rasvan joukkoon vehnäjauhot. Anna jauhojen kypsyä parin minuutin ajan niitä kuitenkaan ruskistamatta. Kaada joukkoon noin puolet maidosta ja sekoita tasaiseksi kuumentaen. Lisää loputkin maidosta ja keitä parin minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja suolalla sekä lisää lopuksi juustoraaste.

Voitele (pienehkö) uunivuoka juoksevalla margariinilla. Kaada vuoan pohjalle jauhelihakastiketta ja levitä päälle lasagnelevyt. Kaada levyjen päälle juusto- ja jauhelihakastiketta ja levitä päälle toinen kerros lasagnelevyjä. Jatka kerroksittain. Omaan vuokaani tuli 3 kerrosta lasagnelevyjä - viimeisten levyjen päälle tulee ainoastaan juustokastiketta sekä -raastetta. Mausta pinta lopuksi rouhitulla mustapippurilla ja muutamalla nokareella margariinia.

Kuumenna 200 asteessa noin 30-40 minuuttia ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Päivällinen 20 minuutissa: Chilinen katkarapukastike pastalle

Vaikka olenkin nykyään niin trendikkään Slow food-ajattelun kannattaja, joskus vain on mukavaa kun ruoka valmistuu nopeasti. Tämä pastakastike on aasialaisvaikutteinen chilin, kookosmaidon sekä wokkikasvisten ja katkarapujen kokonaisuus, joka valmistuu vajaassa 20 minuutissa. Olen viimeisen puolen vuoden ajan täysin hullaantunut tässäkin ruoassa käytettävään indonesialaiseen Sambal Oelek chilitahnaan, joten diabetes ei ainakaan sitten ihan heti iske, mikäli tutkimukseen on uskomista. Chilissä oleva kapsaisiini tuntuu muutenkin olevan mielenkiintoinen kemiallinen yhdiste: sitä käytetään mm. hermovaurioiden hoitoon ja sen sanotaan aiheuttavan riippuvuutta. Ja kannattaa muistaa että chilimausteilla voi päästä eroon myös loisista..

Chilinen katkarapukastike (4 hengelle)

10 cm pala purjoa
1 iso porkkana
puolikas paprika
3 valkosipulin kynttä
1 maustemitallinen chilijauhetta
3 rkl öljyä
400 ml (purkillinen) kookosmaitoa
1 rkl Sambal Oelek chilitahnaa
1 purkki mungpavun ituja
(maizenaa suurustamista varten)
180 g isoja pakastekatkarapuja (1pss)
pari lehteä basilikaa

Leikkaa purjo, porkkana ja paprika n. 5 cm pituisiksi, erittäin ohuiksi suikaleiksi. Kuori valkosipulit ja paina ne veitsen lappeella rikki. (Näin valkosipulin öljy pääsee paremmin esiin.) Laita pastavesi tässä vaiheessa kiehumaan. Varaa kastiketta varten laakea kasari tai esim. pinnoitettu kattila.

Kuumenna öljy ja lisää siihen chilijauhe. Kiehauta mauste nopeasti ja lisää suikaloidut kasvikset. Sekoita ja kääntele kasviksia kolmen minuutin ajan (voit lisätä tarvittaessa öljyä). Lisää kookosmaito ja chilitahna, ja kun kastike jälleen kiehuu, heitä sekaan mungpavun idut. Keitä kastiketta n. 2 minuuttia. Jos haluat kastikkeesta paksumpaa, voit suurustaa sen maizenalla tässä vaiheessa. Lisää lopuksi pakastetut katkaravut ja kiehauta ne kuumiksi, niitä kuitenkaan sen kummemmin keittämättä, etteivät sitkisty.

Hienonna basilikan lehdet pieneksi silpuksi ja ripottele pastan ja kastikkeen päälle.

Makea omenapiirakka

En tiedä miten jauhopeukaluus periytyy mutta minun kohdallani tämä geeni on tainnut olla erityisen resessiivinen. Siitä huolimatta heittäydyn aina silloin tällöin innokkaana jonkin leipomisprojektin pauloihin - onnistuakseni välillä todella hyvin, välillä tulokset ovat vähän vaatimattomampia. Joka tapauksessa kotimaiset syksyomenat huutelivat HeVi-osastolla ja päätin tehdä omenapiirakkaa. Tällä kertaa ohje on Dansukkerin sivuilta hieman sovellettuna: lisäsin mm. omenan määrää ja (vahingossa) keitin omenat sokeri-siirappiliemessä vaikka reseptissä luki vesi-siirappi. Eli en tiedä, onko sisälukutaitoni pahasti rapistumassa vai mistä on kysymys mutta onnistuin peräti kaksi kertaa sekoittamaan ohjeessa annettuja mittoja tai ainesosia, minkään oleellisen (kuten maun) tosin kärsimättä. No, lähipiirini tästä tuskin hämmästyy - onhan yksi mauste keittiössäni OHO! niminen.

Ulkonäöstä tuli tosin hieman hassun pullea - ainoa piirakkavuokani oli mielestäni liian iso taikinamäärään nähden ja tein piirakan pienempään, laakeaan astiaan. No, leivinjauhehan (odotettua enemmän) sitten pullautti piirakan vallan koomisen paksuksi. No, tomusokerillahan se korjaantui, tosin siinäkin onnistuin liioittelemaan...valtava valkoinen tomusokerikerros ei ihan niin herkän koristeelliselta sitten vaikuttanutkaan. Se sisäinen kondiittori minussa siis kamppailee vielä ulostulollaan. Mutta hei, makuhan oli mitä mainioin!

Makea omenapiirakka (n. 8 palaa)

Pohja:
100 g voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria

1 muna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria 

 Täyte:
3-4 hapahkoa omenaa
1/2 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl vettä (minä laitoin sokeria joka toimi mainiosti)



Koristelu:
1 rkl tomusokeria
1 tl jauhettua kanelia

Työohje on suoraan Dansukkerin sivuilta.

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa ne lohkoiksi. Keitä ne lähes kypsiksi siirapissa ja vedessä.
3. Sekoita rasva ja sokeri notkeaksi. Lisää muna.
4. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää voiseokseen.
5. Painele 3/4 taikinasta vuokaan. Laita omenalohkot pohjan päälle. Kaulitse loput taikinasta levyksi ja leikkaa siitä nauhoja, joista tehdään ristikko täytteen päälle.
6. Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita tomusokeri ja kaneli keskenään ja siivilöi piirakan päälle. Tarjoile lisukkeena esim. vaniljajäätelöä tai kevyesti vatkattua kermavaahtoa.

Pizzahetki laiturilla

Tänään taitaa joka puolella Suomea sataa lunta mutta meille tänne rannikolle se tuli tosin vain vetenä. Höh. Niinpä tuntuu haikealta katsella kesän valokuvia vaellus- ja mökkireissuista. Kuvien joukosta löytyi tämä ilta-auringon kruunaama pizzahetki. Minusta on ihana tehdä omia pizzoja ja sama vanha pizzapohjan ohjekin tuntuu seuraavaan vuodesta toiseen. Mutta tätä mökkipizzaa tehdessäni tein täytteen jauhelihakastikkeen tavoin ja annoin sen kehkeytyä kokoon. Tuloksena olikin erityisen mehukas pizza.

                       (© Matti Heinonmäki)

Yrttinen jauhelihapizza (yksi pellillinen)
Pizzapohja:
3 dl vettä
40 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl ruokaöljyä
6-7 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kulhossa kädenlämpöiseen veteen ja lisää suola. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, hyvin sekoittaen. Kun noin puolet jauhoista on jäljellä, sekoita öljy hyvin jauhojen joukkoon. Lisää loput jauhoista. Taikina saa olla "napakan löysää" eli irtoaa hyvin kulhon reunoilta. Työstä taikinaa hetken saadaksesi siitä kimmoisan ja helposti kaulittavan. Kauli taikina leivinpaperin päälle ohueksi pohjaksi. Taikinaa riittää noin pellillisen verran.
Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 250 asteeseen.

Jauhelihakastiketäyte:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl rypsiöljyä
500 g hyvää naudan jauhelihaa
1 prk yrttimausteista tomaattimurskaa (400g)
4-5 aurinkokuivattua tomaattia
n. 2-3 dl vettä
2dl rucolan lehtiä
1 dl basilikaa tuoreena tai 2 tl kuivattuna
3-4 dl juustoraastetta
mustapippuria, suolaa

Leikkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi ja kuullota hetken rypsiöljyssä. Sekoita jauheliha joukkoon ja ruskista koko ajan käännellen. Lisää ruskistettuun jauhelihaan tomaattimurska ja pieniksi paloitellut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää vettä sen verran, että kaikki ainekset peittyvät nesteeseen ja anna kastikkeen kiehua hiljaa kannen alla n. 20 minuttia. Sekoita hienoksi silputut rucolat ja basilikat  mukaan ja hauduta 5 minuuttia lisää - kastikkeen tulisi tässä vaiheessa olla jo kokoon kiehunutta. Kypsennä kastiketta pidempään jos se vaikuttaa kovin vetiseltä; tarkoitus on, että täyte ei "valu" missään vaiheessa pizzapohjan päällä. Mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla ja tarkista maku.

Levitä kastike pizzapohjan päälle ja lisää lopuksi juustoraaste. Anna paistua uunissa n. 10-12 minuuttia. Valkosipulin ystäville voi tässä vaiheessa valmistaa valkosipulia öljyssä eli puristetaan 4-5 valkosipulia 1 desiin rypsiöljyä erilliseen pieneen tarjoilukuppiin. Tarjoa pizza rucola-fetasalaatin ja hyvän punaviinin kanssa. Ja toki: mielellään ilta-auringossa järven rannalla hyvässä seurassa.

Keltainen lohikeitto lämmittää

Ilmojen viilenemisen myötä oli aika tehdä kermaista lohikeittoa. Lehdistössä paljon keskusteltu kalan ja lihan tuoreus tai sen puute oli jättänyt ilmeisesti jälkensä myös minuun sillä kohdistin pyöräni keulan kohti Hakaniemen hallia ja Reitin kalaa, jonka kalojen tuoreuteen vaativampikin voi luottaa. Pienillä yrittäjillä kun ei ole a) varaa töpeksiä ja menettää asiakkaita ja b) tarvetta ottaa sisään valtavia määriä tavaraa, jolloin tuoreuskin säilyy helpommin. Ja tyypillisesti vasta kotona tein lohifileen puolikkaalle vielä aistinvaraista tutkimusta pitikö lehdistön testeissä mainostettu "merellinen tuoksu" kutinsa. Pitihän se!

Päädyin reseptin etsinnän tuloksena Helsingin Sanomien Ruoka.fi:stä löytäämäni hieman erilaiseen, kasvispohjaiseen ja tomaattiseen lohikeittoon. Yleensä kokkaan säveltäen aika huolettomana reseptejä mukaellen mutta tällä kertaa keitto-ohje oli itsessään niin hyvä, etten muuta tehnyt kuin vaihdoin ruokakerman kuohukermaan ja lisäsin tabascoa ja tilliä, sillä kyllähän kalakeittoon nyt tilli kuitenkin kuuluu. Pakastimesta löysin kuukautta aikaisemmin ahvenperkeistä valmistamani kalaliemen, jossa maku oli edelleenkin kohdallaan. Ja jotta vallan mainostamiseksi nyt menisi, niin Vaasan Saaristolaispalat on todella tervetullut uutuus - siinä on jopa aavistus ihan oikean saaristolaisleivän mausta. Sopii tämänkin lohikeiton kanssa todella mainiosti.

Lohikeitto (6 hengelle)

1/2 dl rypsiöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulin kynttä silputtuna
1 purjosipuli suikaloituna
1 fenkoli suikaloituna
1 punainen paprika suikaloituna
2 dl appelsiinituoremehua
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 l kalalientä (tai oma muunnokseni: 8 dl kalalientä ja 2 dl valkoviiniä)
1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
ripaus cayennenpippuria
1 laakerinlehti
800 g lohisuikaleita
2 1/2 dl (ruoka)kermaa
suolaa, mustapippuria, (tabascoa maun mukaan)

Päälle:
1 dl majoneesia
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1/2 punasipulia kuutioituna
tilliä


















1. Kuumenna öljy kasarissa. Lisää ensin sipuli ja valkosipuli ja kääntele hetki. Lisää sitten purjo, fenkoli ja paprika. Paista kasviksia muutama minuutti.
2. Lisää appelsiinituoremehu, tomaattimurska ja kalaliemi.
3. Mausta cayennenpippurilla ja pudota joukkoon laakerinlehti. Anna kiehua kannen alla hiljalleen puolisen tuntia.
4. Nosta laakerinlehti pois keitosta. Soseuta keitto.
5. Lisää lohisuikaleet, kerma ja tilli, keitä viitisen minuuttia. Mausta.
6. Tee keiton päälle lusikoitavaksi seos majoneesista, valkosipulista ja punasipulista.

Leipää eli Naania!

"Naan" tarkoittaa persian kielellä leipää. Naanleipä on kotoisin moguleilta, jotka matkasivat Persiasta Afganistanin kautta Intiaan. Perinteiseen tapaa tehtynä naanleipää ei kaulita vaan taikina taputellaan ja venytetään pisaran muotoisiksi leipäsiksi. Taikinan voi aivan hyvin kuitenkin kaulita pyöreäksi ja muotoilla sitten venyttämällä pisaran muotoon.

Näin opastaa minua jokin aika sitten ostamani "Suuri intialainen keittokirja". Naanleipää olen leiponut muutamia kertoja ja viimeksi tein ne täytettyinä - pullistuvathan ne sopivasti uunissa halkaisemista varten. Naanleivät paistetaan perinteisesti tandooriuunissa mutta ne voi myös leivinuunissa paistamisen jälkeen käyttää hetkeksi grillissä rapeuden saamikseksi. Ja jos ovikello soi ja naapuri pyytää maistiaisia niin antakaa niitä ihmeessä, ettei käy niinkuin tälle tyypille, jolta naanit peräti evättiin!

Leivänteko-ohje on suoraan intialaisesta keittokirjasta. Ohje on kolmelle leivälle mutta itse teen ainakin 6 kpl, ja tosiaankin kauliten.

Naanleivät 3-6 kpl

225 g vehnäjauhoja (reilut 3 desiä)
1/2 tl suolaa
15 g tuoretta hiivaa
4 rkl kädenlämpöistä maitoa
1 rkl kasviöljyä
2 rkl maustamatonta jogurttia (olen käyttänyt myös piimää)
1 kananmuna
2-3 rkl gheetä tai voita valeluun

Työvaiheet:
1. Sihtaa jauhot ja suola isoon kulhoon. Liuota hiiva toisessa kulhossa kädenlämpöiseen maitoon. Anna seistä 15 minuuttia.
2. Lisää jauhoihin hiiva-maitoseos, öljy , jogurtti ja kananmuna. Sekoita ainekset käsin pehmeäksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, sekoita taikinaan vielä tilkka haaleaa vettä.

3. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa 10 minuuttia tai kunnes se tuntuu pehmeältä. Siirrä taikina takaisin kulhoon. Peitä kulho ja kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan tai kunnes taikina on noussut kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni mahdollisimman kuumaksi - lämpötilan tulee olla vähintään 230 astetta.
4. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla vielä 2 minuuttia.
5. Jaa taikina 3-6 yhtä suureen osaan ja kauli taikinat runsaan 1/2 cm:n paksuisiksi pisaroiksi. Kuumenna grilli mahdollisimman kuumaksi. Laita leivät lämmitetylle pellille ja paista uunissa 3-4 minuttia tai kunnes ne ovat pullistuneet.
6. Ota pois uunista ja laita grilliin vielä muutamiksi sekunneiksi niin että niiden pinta ruskistuu kevyesti. Valele voilla ja tarjoa kuumina.

Grillisvastus uunissa ajaa tietenkin saman asian kuin grilli ja tehdessäsi täytettyjä naaneja halkaise leivät saman tien uunista ottaessa. Täytteissä taas vain oma mielikuvitus on rajana: itse täytin leivät paistetulla naudanlihalla, jalapenoilla ja vihanneksilla. Jääkaapista löytyi vielä voileipäpikkelsiä kastikkeeksi, mikä sopikin yllättäen hyvin. Jos tarjoat naanit sellaisenaan, suosittelen puristamaan kuumaan voihin yhden valkosipulin kynnen ja sillä valelemaan leivät - taivaallisen hyvää!

Vatsatautinen tv-ruokaohjelmakriitikko. Osa I.

Ruoka ei maistunut ja olo oli yleisesti kuvottava. Blergh. Jonkin sortin vatsapöpö vaivasi ja pakon sanelemana päätin heittäytyä sohvaperunaksi ja tuijottaa kalpean zombiemaisesti alkuillan ohjelmatarjontaa. Tv ei ole paras kaverini ja ne ainoat sarjatkin mitä jaksan läpi kahlata koostuu lähinnä Simpsoneista ja South Parkista, etenkin, kun Hung kruunattiin Top Chefiksi tämän kevään kaudella. Siinäpä vasta sarja johon jäin pahasti koukkuun, ja ruokaohjelmia tuleekin seurattua aina silloin tällöin. Ja mikäs sen parempaa viihdettä vatsatautiselle olisi kuin katsoa kun muut syövät ruokaa kun itse ei siihen pysty, eli tässäpä kahden kokkisarjan antia näin kotikriitikon silmin.

Boys Weekend eli idioottimaista naureskelua ei-millekään. Kanava: JIM.
1. ohjelma eli tarina siitä kuinka hauskaa kaveriporukalla - varsinkin jos kaikki ovat lahjakkaita kokkeja - saattaa olla! Tämä australialainen sarja Boys weekend (Kokkien viikonloppu) esittelee neljän eri kokin yhteisiä tempauksia pitkin Australiaa. Tapaamme australialaisen pitkälettisen Adrianin, yli-innostuneen ja yli-egoisen espanjalaisen Miguelin, verrri rrraanskalaisen Manun sekä tykkään-ruoasta-ja-annan-sen-näkyä-vyötärölläni Garyn briteistä. Ohjelmaideahan on sinänsä loistavan viihdyttävä ad/hd-läisellä tavalla - mahtavia Australian maisemia, nopeita leikkauksia ja pikaisia ruokaohjeita, jotka tottuneilta kokeilta sujuvat kuin vettä vaan. Kohderyhmäksi arvioisin 25-35-vuotiaat miehet, joita rento ruoanlaitto kiinnostaa.

Ruoanlaiton lomassa pitää välillä pelata rannalla jalkapalloa tai pitää maiden välistä munkkikisailua eli Banana-Rum-Beignet/Churro-with chocolate sauce-maaottelua Manun ja Miguelin välillä. Ja koska niin leikkisiä ollaan, koko maaotteluhan loppuu siihen, että pojat sotkevat toistensa naamoihin suklaakastiketta homoeroottisen viihdyttävästi. Errr.

Onneksi Adrian ja Gary sentään pysyvät miehisillä peruslinjoilla, joten köyhiin ritareihin löytyy reilu liraus rommia ja grillattua pekonia kyytipojaksi. Ohjelmakonseptiin kuuluu myös se, että kokit valmistavat ruokaa vierailemiensa ravintoloiden keittiöissä. Gary valmistikin gorgonzola-hirvenmakkarapizzaa puu-uunissa paikallisessa pizzapaikassa ja sai myös vatsatautiselle veden kielelle. Iltapalaksi laitettiin valkosipuli- ja voitäytteiset sienet uuniin ja haudutettiin ne juuri sopiviksi grillileipien päälle. Toimii! Ruoka on konstailematonta, ja näkemässäni jaksossa ainakin näennäisen helppoa valmistettavaa. Kaikkia ruokaohjeita ei ohjelman esittelysivuilta löydy - ehkä tarkoituksena onkin tarjota pelkkää lifestyle-tvtä, jossa yhdessäolo ja aivoton keskinäinen naureskelu sekä jokin mukava toiminta (ruoanlaitto/nikkarointi/puutarhanhoito) kätevällä tavalla yhdistetään. Katsoisinko vielä toisenkin jakson? Hyvien ruokaideoiden takia kyllä, viihtymisen vuoksi en. Liikaa sälää ja huutoa.

Anna - "kanapeet syödään yhdellä haukkauksella" - Olson. Kanava: Liv.
2. ohjelma: Fresh with Anna Olson eli Annan mehukas keittiö. Aina silloin tällöin eksyn Liv-kanavalle ihmettelemään enkö todellakaan löydä sieltä mitään itselleni sopivaa. Ei, en ole menossa yammy-mammy-rasvaimuun tai remontoimassa eteistäni uusin pikantein värein. Annan keittiö on ehkä näistä, useimmiten kanadalaista tuotantoa olevista ohjelmista, eniten siedettävä ja katsottava. Ja jos lempisarjoihini kuuluu South Park, lienee helppo ymmärtää miksi Liv-lifestylekanavan tarjonta ei minua välttämättä saa vakuuttuneeksi.

Rempseän poikien viikonlopun jälkeen vaihdettiin kokonaan tyyliä. Anna Olson on kanadalainen lähiruoan puolestapuhuja ja jokaisessa ohjelmassa laitetaan kolme ruokalajia. Ainakin yhden pääruoka-aineen Anna hakee lähistöltä olevalta tilalta. Hyvä ajatus aktivoitua lähiruoan puolesta. Tällä kertaa juhlistetaan uuden liikkeen avajaisia ja laitetaan erilaisia alkupaloja tarjolle.

Annan mehukas keittiö tarjoaa erittäin perinteiseen tyyliin ruoanlaittoa kotikeittiössä. Äärettömän rasittavan taustamusiikin siivittämänä ruokalaji toisensa jälkeen valmistetaan ja esitellään erittäin perinpohjaisesti, kuitenkin tarpeeksi nopeasti leikattuna, jottei katsoja pääse vaihtamaan kanavaa. Annan keittiössä "valkuainen vatkataan vatkaimella" (kamera näyttää vatkainta vatkaamassa valkuaista kulhossa), mutta! "kerman kuitenkin vatkaan käsin" (kamera näyttää kuinka Anna vatkaa kermaa käsin). Siis haloo! Huomasin yhtäkkiä kaipaavani Viikonloppupojan Miguelin idioottimaista bullshittia keventämään koko ruoanlaittotapahtumaa - voisiko jonkinlaista välimuotoa löytyä? Siis aivottoman + äijämäisen ja opettavan + tätimäisen väliltä? "Haahhahahaha... vatkataan.. hahahahaha.. siivilöidään.." Enpä tiedä sittenkään.

Annan alkuruoista kaksi inspiroivat minua: savutaimenmoussea miniblinien päällä sekä valkoinen pizza, jossa yllätys yllätys oli valkosipulissa ja voissa paistettuja sieniä, aivan kuten Garyn iltaleipienkin päällä. Pohjan päällä oli tomaattikastikkeen tilalla mielenkiintoisesti kermaviili ("don't use lowfat sour cream, it will get watery") -pestosekoitetta ja juustona ihanasti parmesaania. Kolmanteen eli valkopapusalaatilla täytettyihin minikurpitsoihin (patty pan squash) en saanut "ah-tuota-pitää-kokeilla"-tuntemusta. Annan keittiön reseptit löytyvät kyllä foodnetworkin sivuilta, jos jaksaa käyttää vähän vaivaa ja muistaa mm. mihin juhlaan ruokia laitettiin. Annan keittiö saa saman tuomion kuin Kokkien viikonloppukin. Mielenkiintoisen oloisia ruokaohjeita mutta puuduttavaa katsottavaa visuaalisesti. Jäänkin siis etsimään sitä välimaaston ohjelmaa.

Kansa vaatii piirakkaa!

Minulla ja keittiön ikivanhalla kaasuliedellä oli ikimuistoinen ensitapaaminen kolmisen vuotta sitten. Koko ikäni sähköliedellä leikkineenä en voinut tajuta, että uusi tuttavuuteni Rouva Kaasu-Uuni oli herkkä kapine (=rakkine), ja että leipomistapahtumat tulisivat joka kerta olemaan yhtä jännittävää spektaakkelia. Niinpä se ensimmäinen pizza ei ollutkaan rapea, vaan täysin kivikova pohjaltaan. Mitä tapahtui?! Olinhan käyttänyt samaa pizzapohjareseptiä iät ja ajat.. Yritä siinä nyt sitten löytää tietä miehen sydämeen vatsan kautta, kun apurina oli  näinkin ailahtelevainen kodinkone...


Aloin pikkuhiljaa tottua uunini tapoihin: 1) koska taka-osa lämpenee nopeammin ja enemmän kuin etuosa, on hyvä käydä välillä kääntämässä peltiä, 2) leivonnaiset jäävät ikävän kalpeiksi, joten ne on hyvä "viimeistellä" grillivastuksella parin minuutin ajan, 3) erilaiset pohjat tulevat helposti koviksi, joten eri ruokaohjeiden lämpötiloja on suotavaa alentaa tai yksinkertaisesti kokeilla yrityksen ja erehdyksen kautta, 4) tottua siihen, ettei mikään edellisistä toimenpiteistä välttämättä pelasta uunissa tehtyä leivonnaista.

Piirakat ovat kuitenkin onnistuneet suhteellisen hyvin, pieniä värillisiä epätasaisuuksia lukuunottamatta, ja päätinkin kokeilla kylmäsavulohipiirakkaa. Jos tämä ohje onnistuisi, tietäisin mitä ottaa vappumenyyseen mukaan. Ja onnistuihan se eli tässäpä vappuisen kylmäsavulohi-katkarapupiirakan ohje.

Kylmäsavulohi-katkarapupiirakka

Pohja:
150 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1/4 tl suolaa

Nypi margariini ja vehnäjauhot tasarakeiseksi seokseksi. Lisää vesi ja suola ja sekoita taikina tiiviiksi massaksi. Itse kaulitsin taikinan tässä vaiheessa ohueksi levyksi mutta taikinan voi antaa levätä ja kovettua jääkaapissa esim. puolen tunnin ajan ja vasta sitten kaulita. Piirakkavuokani on n. 28 cm halkaisijaltaan, joten pohja oli todella ohut. Siirrä kaulimasi taikinalevy piirakkavuoan päälle ja muotoile taikinaa siten, että se peittää kokonaan myös vuoan reunat. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumisen ajan.

Täyte:
180 g ( 1 pakastepussi) kuorittuja isoja katkarapuja (anna sulaa ennen valmistamista)
150 g kylmäsavulohta
1 sipuli
1 valkosipuli
1 rkl ruokaöljyä
200 g (1 prk) 12% craime fraichea
2 maustemitallista valkopippuria
1 maustemitta mustapippuria
2 dl tuoretta tilliä
2 kananmunaa
3 dl juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Paloittele kylmäsavulohi ja osa katkaravuista pieniksi palasiksi ja lisää kulhoon. Jos haluat koristella piirakan, ota pieni palanen kylmäsavulohta sivuun. Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli hyvin pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita parin minuutin ajan koko ajan sekoittaen.

Lisää sipulit kulhoon yhdessä craime fraichen ja mausteiden kanssa. Hakkaa tilli hyvin pieneksi pilkoksi ja sekoita massaan yhdessä kananmunien kanssa. Lisää lopuksi 2 dl juustoraastetta ja sekoita kaikki ainekset sileäksi, tasaiseksi massaksi. Kaada täyte pohjan päälle, lisää loput juustoraasteesta ja laita uuniin noin 30-40 minuutiksi, kunnes piirakka on kypsä ja saanut tarpeeksi väriä. Omani sai tällä kertaa väriä keskikohdalle, mistä olemme kiitollisia.

Koristele kylmäsavulohiruusulla ja tillillä.

Talonpojalle lihaisaa kastiketta

Olen jo pitkään yrittänyt vaihdella jauhelihakastikereseptejä ja kokeilla uusia makuja. Välillä nimittäin tuntuu, että laittaa aina sitä samaa ja variaatio on tietysti tervetullutta ruokapöydässäkin. Mikä tästä jauhelihakastikkeesta sitten tekee niin talonpoikamaisen saatatte kysyä.. Pekoni tietysti! Tässä maanläheisessä savun makuisessa kastikkeessa on myös sopivasti vihanneksia keventämässä muuten aika tuhtia kastiketta.

Talonpojan jauhelihakastike (4 hengelle)

1 pieni sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
kukkakaalia noin 1,5 dl (n. 1/4 osa kokonaisesta)
kolmasosa pienestä kesäkurpitsasta ( n. 1 dl kuutioina)
2 rkl öljyä
1 tl mustapippuria
3 maustemitallista chilijauhetta
400 grammaa vähärasvaista naudan jauhelihaa
1 rkl tomaattipyrettä
4-5 viipaletta amerikan pekonia (n. 80 grammaa)
3 dl vettä
2-3 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
1 tl basilikaa
3 rkl basilika-tomaattituorejuustoa (viola)

Hienonna sipuli ja valkosipuli pieniksi palasiksi. Ota kukkakaalista sekä isoja että pieniä kukintoja. Paloittele kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi (1cm x 1 cm). Kuumenna kasarissa tai syväreunaisella paistinpannulla öljy kuumaksi ja lisää mustapippuri ja 2 maustemitallista chilijauhetta. Kiehauta mausteita hetki ja lisää paloitellut kasvikset öljyyn. Sekoita koko ajan ja vältä valkosipulin palamista. Lisää tässä vaiheessa jauheliha ja ruskista se koko ajan sekoittaen.
Kun jauheliha on ruskistunut lisää tomaattipyre sekävesi ja anna kiehahtaa. Anna kastikkeen hautua n. 5 minuuttia ja leikkaa tällä välin pekoni ja aurinkokuivattu tomaatti pieniksi palasiksi ja sekoita kastikkeen joukkoon. Lisää myös kuivat yrttimausteet ja tuorejuusto sekä 1 maustemitallinen chilijauhetta. Anna hautua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia tai kunnes kukkakaalit ovat sopivan kovia, älä ylihauduta vihanneksia mössöksi! Tarkista suolaisuus - itse en lisännyt tähän lainkaan suolaa pekonin suolaisuuden takia. Tarjoa perunamuusin ja vihersalaatin kanssa.

Kotisipsei

Sipsinhimo iski ja eikun kotiperunalastuja väkertämään. Lopputulos oli ihan kohtalainen - mitä nyt rapeutta jäin kaipaamaan, olivat vähän "raskaita". Kuulinkin sitten myöhemmin vinkin, että perunaviipaleet voidaan kastaa ensin kiehuvassa vedessä (mielellään yksitellen, etteivät tartu toisiinsa mössöksi), kuivata ja vasta sen jälkeen uppopaistaa öljyssä. Täytynee kokeilla tätä tapaa seuraavalla kerralla rapeuden saamikseksi!

Perunalastut

Kuori ja leikkaa perunat mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna kasviöljy (esim. rypsiöljy) kattilassa kiehuvaksi ja lisää perunaviipaleet vähitellen öljyyn. Kun perunaviipaleet ovat kauniin vaalean ruskeita, nosta ne reikäkauhalla talouspaperin päälle. Voit lisätä vielä toisenkin paperin päälle, jotta liika rasva imeytyisi pois mahdollisimman hyvin. Lisää vain suola ja helppo (mutta rasvainen) herkku on valmis.

"Cantaloupe on kurkkuihin kuuluva kasvi."

Vieraita oli tulossa ja ruoanlaitto-/jälkiruokastressiä pukkasi. Piti kehittää nopea jälkiruoka ja tämä cantaloupeherkku osoittautuikin todella hyväksi vaihtoehdoksi, etenkin kun pakastimesta löytyi valmiiksi viipaloituja mansikoita. Tarjoa lusikan kera.

Cantaloupe-mansikkaherkku (4 hengelle)

2 cantaloupemelonia
4 dl paloiteltuja tai viipaloituja mansikoita (mielellään sokeroituja)
2 dl vaahdotettua kuohukermaa (+ 1 tl vaniljasokeria)
esim. basilikan lehtiä koristeluun

Paloittele melonit kahtia. Tasoita melonin puolikkaan alapohja keikkumisen estämiseksi. Koverra melonin sisältä pieniä palasia irti terävällä veitsellä jättäen palaset "kupin" pohjimmaiseksi. Älä koverra liian syvältä tai reunoilta. Kaada mansikan palaset melonien päälle ja lisää lopuksi kermavaahto. Koristele vaahto esim. basilikan lehdellä.

Tarjoamme tänään valkosipulista bataattivuokaa

Kehittelin tätä ohjetta pariinkiin otteeseen, sillä tavoitteenani oli saada maistuva suolaton kasvisruoka. Haasteellista! Tästä kasvisvuoasta tulikin sitten vaihtoehto niin gluteenittomaan, munattomaan, laktovegetaariseen kuin siis suolattomaankin ruokavalioon. Eikä näihin ton-päättyviin sanoihin tällä kertaa tarvinnut yhdistää sanaa "mauton". Suolattomasta ruoasta saa ylläri-pylläri myös maistuvaa jos ainesosat ja mausteet täydentävät hyvin toisiaan. Vegaaniversion tästä saa vaihtamalla ruokakerman esim. porkkanamehuun. Itse en sitä ole käytännössä kokeillut mutta luulisin sen toimivan.

Ikäloppu kaasu-uunini ei millään uskonut, että tämä ruoka oli tarkoitus saada valmiiksi saman päivän aikana, joten uunissaoloaika ohjeessa on perin viitteellinen. Minä haudutin vuokaa lähemmäs 2 h mutta tehokkaammilla wateilla varmaan lyhyempikin aika riittää.

Valkosipulinen bataattikasvisvuoka (4 annosta, 250 g annos)

Ja ei, en ole unileverin uusin tuote-esittelija mutta etsiessäni täysin natriumitonta ruokakermaa löysin lähikaupastani vain 7% Floraa. Varmasti muitakin on.

2-3 bataattia
1 punainen paprika
puolikas kukkakaali
ruukku tuoretta persiljaa
5 isoa valkosipulin kynttä murskattuna
0,5 dl rypsiöljyä
1 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl valkosipulista yrttimausteseosta
1 rkl rypsiöljyä
2 dl 7% ruokakermaa (tarkista: natrium= 0 g)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paloittele bataatti, paprika ja kukkakaali suikaleiksi ja sekoita kulhossa. Lisää hienonnettu persilja. Sekoita keskenään murskatut valkosipulit, mustapippuri, oregano ja yrttimauste öljyyn erillisessä astiassa. Lisää öljy-mausteseos kasvisten joukkoon hyvin sekoittaen. Voitele uunivuoka rypsiöljyllä ja lisää kasvikset ja ruokakerma vuokaan. Kypsennä uunissa n. 1-1,5 h kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Anna vetäytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoa esim. uunilohen lisukkeena tai vihersalaatin kera.

Tomaattikeitosta se lähtee!

Testing testing. Tervetuloa Gastromaaniseen blogiini. Mikään ruoka ei täällä ole inhimillisesti vierasta ja kohdallani maanista ruoanlaittotahtoa taitaa välillä olla huomattavasti enemmän kuin taitoa. Seksiä kuulemma ajatellaan vähintään kerran minuutissa ja 59 sekuntia kuluukin sitten ruoan ajattelemiseen ja näin taitaa olla myös minun kohdallani. Onnekseni ihminen tarvitsee joka päivä ruokaa, joten kävipä minulla TUURI kun yksi intohimon kohteistani on ruoka..

Pulinat sikseen ja asiaan, tarjotaan alkukevään kunniaksi sileää tomaattikeittoa.

Tomaattikeitto (4 hengelle)

Tarjosin tätä keittoa vierailleni alkuruoaksi ja tarkoituksena oli saada niin pehmeä ja sileä rakenne kuin mahdollista. Tabasco ja sokeri tasapainottavat toisiaan ja antavat sopivasti hieman makean mutta kuitenkin mausteisen säväyksen. Käytän itse todella harvoin kuohukermaa ruoanlaitossa mutta tähän keittoon se kuitenkin hyvin sopii. Tarvittaessa pienempikin rasva% riittää. Sherry lopuksi lisättynä pyöristää makua sopivasti.

2 pientä sipulia
1-2 sellerin vartta
1 porkkana
2-3 valkosipulin kynttä
(peruna)
6-7 dl kasvislientä kuutiosta
pieni purkki tomaattipyrettä
n. 2- 3 dl murskattua tomaattia (esim. 1 tetra tomaattimurskaa)
1 tl sokeria
1 tl tabascoa
2 dl kuohukermaa
basilikaa (tuoretta n. puoli desiä, pari ruokalusikallista kuivattuna)
nokare voita
suolaa, mustapippuria
(sherryä 1 rkl)

Paloittele juurekset ja sipulit pieniksi palasiksi ja kuullota kattilassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää kasvisliemi. Keitä n. 15 minuuttia kunnes juurekset ovat pehmeitä. Lisää tomaattipyre, murskatut tomaatit, sokeri, tabasco, suola, pippuri (ja kuiva basilika). Anna hautua hiljalleen n.20 minuuttia (pitempäänkin jos on aikaa). Sekoita kaikki ainekset hienoksi soseeksi esim. sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. (Voit tarvittaessa myös paseerata soseen tämän jälkeen siivilän läpi.) Kiehauta uudelleen ja lisää kuohukerma sekä voi ja anna hautua hiljaa vielä n. 5-10 minuuttia. Jos ”vetisen oloinen” anna hautua pidempään.

Tarkista suolaisuus sekä pippurin ja tabascon määrä, lisää tarvittaessa sokeria tasapainottamaan tabascon makua. Jos käytät tuoretta basilikaa, lisää se vasta viimeisen kiehautuksen aikana. Tässä vaiheessa kokille lasi viiniä ja keitolle ruokalusikallinen sherryä.. Koristele keitto esim. smetananokareen ja basilikan lehden kanssa ja tarjoa kuuman valkosipulipatongin kanssa.