maanantai 31. lokakuuta 2011

Hei me keskustellaan!

No huh huh. Ajattelin, etten koske karppauskeskusteluun pitkällä tikullakaan, mutta tämän päivän Hesarin pääkirjoituksesta virinnyt keskustelu ja kommentit saivat päässäni aikaan aivomyrskyn vailla vertaa. En edelleenkään ota kantaa karppauksen puolesta tai vastaan: lähinnä ihmettelen tätä aggressiivisuuden määrää, mitä periaatteessa niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen ihmisten keskusteluissa saa aikaan.


Ihan aluksi: en ole koskaan eläissäni tietoisesti seurannut tiettyä ruokavaliota tai dieettiä. Löytyisihän syömälleni ruokavaliolle varmasti nimikin, mutta haluan pitää ruoan ruokana, enkä jonain Fennojuures-Balticpesce-lakto-ovo-wannabe-kyyttöilijä-hässäkkänä, mitä ruokani ehkä eniten muistuttaa. Termeillä brändätään omaa olemista hienosti, enkä koe sitä tarpeellisena.

Toiseksi: jos joku saa tietystä ruokavaliosta hyvän olon, mikäpä minä olen siihen puuttumaan? Jos paino laskee, hyvä niin (jos siihen on pyrkinyt)! Mutta tätä mentaliteettia en ymmärrä, mistä Fogelholm kertoo. Miksi ruokakeskustelu on yksisuuntainen tie - natsikortit esiin, jos toisen asiantuntijuus tai mielipide ei miellytä!??  Niin monta kertaa kahvipöytäkeskustelu kääntyy juuri tähän, poteroihin ja mielipiteiden asemasotaan. Fundamentalismia ei muuta mitkään syyt - eikä toisen päätä käännetä, jos oma uskonto/poliittinen kanta/ruokavalio on ainut oikea, oli se sitten mikä tahansa.

Aivomyrskyni lopputulos: Vastuunotto omasta  itsestä on jees, muiden parjaaminen sen kustannuksella not. Peace, man.

torstai 13. lokakuuta 2011

Kurkkurelissi

Jotenkin pääsi livahtamaan ohi tämän kurkkurelissin postaus silloin, kun avomaakurkkujen aika oli parhaimmillaan ja Kulinaarimurujen Jaanan tavoin pohdin tohtiiko epäajankohtaisista asioista enää edes kirjoittaa? Päätin, että kyllä tohtii jos hauskaa ja hyvää on tehty, niin jaetaan se kaikelle kansalle! :) Viimeisin innovaatio muuten oli laittaa tätä etikkaisen makeaa relissiä lämpimien juusto-kinkku-sipuli-ruisleipien päälle. Hyvää! 


Kurkkurelissi (n. 6 dl) (ohje mukailtuna Dan Sukkerin reseptistä)
500 g avomaankurkkuja pieninä kuutioina
100 g sipulia pienenä hakkeena
puolikas paprika pienenä hakkeena
kaksi valkosipulin kynttä hakkeena
1 dl vettä
1 dl etikkaa
2 rkl karkeaa suolaa
10 sinapinsiementä
3 dl hillosokeria
1/2 dl tilliä

Silppua sipuli, valkosipulit, paprika ja kurkut pieniksi paloiksi. Kiehauta vesi ja etikka sekä mausteet kattilassa (älä käytä alumiinista). Anna maustua n. 15 minuuttia. Siivilöi liemi ja lisää sipulisilppu, paprika ja kurkku liemeen. Sekoita hillosokeri joukkoon, kiehauta ja keitä pari minuuttia. Lisää joukkoon tilli. Anna jäähtyä ja säilö puhdistetuissa purkeissa. Säilytä jääkaapissa.

Ps. Itse pesin ja liotin kurkkuja yön yli kylmässä vedessä erään säilöntäkirjan ohjeen mukaan. Yritin selvittää miksi näin tehdään ("ruoanlaitossa kaikkeen on syy") ja Emännän Tietokirja vuodelta 1957 ainakin suolakurkkuja säilöessä laittaa kurkut vuorokaudeksi miedonlaiseen suolaveteen, "jonka jälkeen vialliset erotetaan tarkoin pois", eli olisiko vedellä pilaantuneita kurkkuja nostattava vaikutus?

Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kurkkuin kohtaloita huokailen.. ;)) 

tiistai 11. lokakuuta 2011

Suppilovahverohilloke

Valtavan hyvä suppisvuosi, ainakin viime viikkojen bloggauksista päätellen. Pääsin minäkin mukaan suppisten poimintaan ja kotiin vietävänä oli n. 7 litraa ruskeaa metsän herkkua. On se vaan ihana tunne: omat sienet odottamassa ehtoisen emännän/isännän valmistusta. Piirakan, kastikkeen ja pakastamisen lisäksi tein lopusta kahdesta litrasta suppilovahverohilloketta, jota voi käyttää esimerkiksi hirvipadan tai muiden tummien liharuokien lisäkkeenä. 


Ohje on mukaelma Kotilieden ohjeesta. Puolitin ohjeen ja lisäsin ohuen ohuita sipulirenkaita pienen sipulin verran. Huom! En "huuhdellut" sieniä paistamisen jälkeen, kuten Kotilieden ohjeessa neuvotaan, minusta se on täysin turhaa. Rosepippurit olivat päässeet loppumaan, ja korvasin ne muutamilla viherpippureilla. Maulle tällä tuskin oli merkitystä, enemmänkin tässä maistuvat kaneli ja maustepippurit sokerisen etikkaisesti  - aavistuksen verran liiankin voimakkaasti, joten lisäisin ehkä vesimäärää hieman seuraavalla kerralla tai vastaavasti vähentäisin etikkaa aavistuksen. Matkaa anoppini herkulliseen suppischutneyyn on siis vielä! :)

Hillosokeri tosiaan "hillottaa" tehokkaasti, joten kannattanee malttaa mieli sen lisäämisessä, tarvitaanhan hillosokeria vähemmän kuin tavallista sokeria. Käytin Dan Sukkerin hillosokeria, jossa hilloamisominaisuudet tulevat lisätystä pektiinistä sekä kaliumsorbaatista.


Suppilovahverohilloke (n. 3,5 dl)

2 l tuoreita suppilovahveroita
1 dl vettä
1/2 dl etikkaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
0,25 tl suolaa
2,5 dl sokeria tai 2 dl hillosokeria
n. 6 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
puoli rkl rosepippureita
n. 10 maustepippuria
sipulirenkaita pienestä sipulista

Pilko suppilovahverot pienemmiksi ja paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut. Sekoita nesteet, sokeri sekä mausteet kattilassa ja kiehauta. Lisää sienet sekä sipulirenkaat. Keitä matalalla lämmöllä noin 15 minuuttia välillä sekoittaen. Kaada sisältö puhdistettuun lasipurkkiin ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa. (Täältä löytyy Kotilieden hyviä ohjeita säilöntään ja purkkien käsittelyyn ennen säilömistä.)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...