Hyvää ja rauhallista joulua!

Joulu lähestyy ja monet kodit täyttyvät ihanista jouluisista tuoksuista ja mauista. Jouluruokien tekoon liittyy rituaalinomaisia ja perinteitä säilyttäviä piirteitä - itsekin tein viime vuonna ensimmäistä kertaa lanttulaatikkoa toisella kuin äitini vanhalla reseptillä. Ja kyllä, tunsin piston rinnassani. Tänä vuonna jouluruokatohotus osaltani on jäänyt todella vähäiseksi, osittain viime kuukauden kiireiden takia ja osittain siitä syystä, että lähdemme huomenna viettämään joulua ns. valmiiseen (ja erittäin notkuvaan) pöytään maalle. Mutta en malttanut kuitenkaan mieltäni. Joulutorttujen valmistamisen jälkeen oli aivan pakko kokeilla pitkään pöydällä lojunutta suklaa-punajuurikakkuohjetta. Se saisi toimia vaihtoehtoisena joulukakkuna. (Ja jos tänään löydän vielä silakoita jostain, niin onhan pakko tehdä  tuliaisiksi vielä näitä parina vuotena valmistettuja silakoita. Kolmas vuosi tekee jo perinteen..)  

Suklaa-punajuurikakun ohje on "Niklaksen keittiössä"-ohjelmasta. Niklas e' så söt! Kakku oli maultaan mielenkiintoinen - punajuuri tuntui no.. juurevana, suklaaseen sopivana ja mielestäni aavistuksen tunkkaisena. Makuraati totesi jäätelön (tai mahdollisesti vaniljakastikkeen) olevan erittäin hyvä lisä ja tuovan kakkuun tarvittavaa raikkautta. Tässä alkuperäinen Niklas mat- ohje.

Suklaa-punajuurikakku (8 pientä kakkua tai yksi iso)

2 isoa punajuurta raastettuna
100 g tummaa suklaata (esim. Fazerin)
4 dl vehnäjauhoja
3 dl fariinisokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 muna
50 g sulatettua voita
2 dl maitoa

Lisäksi tarvitset sokeria tai korppujauhoja sekä voita: pieniin kakkuihin vuoat voideltuina ja sokeroituina, iso vuoka voideltuna ja jauhotettuna (itse tein niin). Koristeluun tomusokeria ja jäätelöä. Niklas laittoi myös pienet keitetyt punajuuret kakkujen päälle mutta jätin tämän vaiheen väliin.

Kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Paloittele suklaa pieniksi lastuiksi. Tämä käy kätevästi jos pidät suklaata "pystyssä" ja veistät reunaa pitkin ylhäältä alas hyvin terävällä veitsellä n. puolen sentin levyisesti. Sekoita vehnäjauhot, fariinisokeri, kaakaojauho sekä leivinjauhe keskenään isossa kulhossa. Lisää mukaan suklaahake. Sulata voi (mikroaaltouunissa n. 15-20 sekuntia). Vispaa kananmuna kuohkeaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Lisää munavaahtoon sulatettu voi sekä maito. Sekoita mukaan lopuksi punajuuriraaste. Sekoita märät ja kuivat aineet huolellisesti keskenään. Katso, ettei jauhoa jää taikinan sisään kuiviksi keitaiksi.

Jos käytät pieniä kakkumuotteja, voitele ne voilla ja sokeroi lopuksi. Itse käytin tavallista irtopohjaista kakkuvuokaa ja voitelin sekä korppujauhotin sen. Nostele taikina vuokiin lusikalla tai pienellä kauhalla. Uunilämpötila pienille vuoille on Niklaksen ohjeen mukaan 200 astetta ja n. 12 minuuttia. Itse pidin isoa kakkua noin 175-200 asteessa n. 30 minuuttia. Leikkaa annospaloiksi ja tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Lopuksi haluan toivottaa oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoilleni. Pitäkää huolta toisistanne!  :)

Hei me leivotaan! Porkkanaleivokset!

Kaikkihan porkkanaleivoksia ovat tehneet - jo silloin ekoilla kotitaloustunneilla, right? No, not me. Koskaan. Meidän tunneilla tehtiin mokkapaloja eikä porkkanoita syöty kuin korkeintaan raasteena. Olen aina rakastanut porkkanaleivoksia ja tässä yhtenä päivänä lamppu päähäni sitten syttyikin: AHAA! Niitä voi tehdä ihan itsekin!? OOH! Nojoo, on varmaan tullutkin mainittua, etten ole mikään suuren suuri leipoja - minäkuva, joka vain vahvistui pari viikkoa sitten hieman kärähtäneen kakkupohjan muodossa. (Unohdin jälleen, ettei "paista uunin alaosassa" saa ikinä, koskaan, missään olosuhteissa tarkoittaa meidän kaasu-uuniamme, liian kuuma ja epätasainen lämpö.) Mutta tekemäni porkkanaleivokset maistuivat kertakaikkiaan onnistuneilta ja tässäpä tämä Ruutukokista hieman mukailtu ohje niihin.

Porkkanaleivokset (n. 12-15 kpl)

Kakkupohja:
n. 4 dl porkkanaraastetta
50 g sulatettua voita
1 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
4 kpl munia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kanelia

Kuorrutus:
50 voita huoneenlämpöisenä.
200 maustamatonta tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
2 dl tomusokeria
1/2 sitruunan kuoriraaste

Tee esivalmistelut: laita uuni kuumenemaan n. 175-200 asteeseen, raasta porkkanat ja sulata rasva (esim. mikroaaltouunissa parin minuutin ajan). Rasvaa ja korppujauhota 25 x 30 cm:n uunivuoka (omani oli n. 20 x 30 cm). Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä kaneli keskenään omassa astiassaan.

Vatkaa munat ja sokeri kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon porkkanaraaste sekä rasva. Sekoita jauhoseos vähitellen siivilän avulla varovasti kääntäen mukaan taikinaan, älä turhaan sekoittele. Levitä taikina tasaisesti uunivuokaan ja kypsennä uunin keskitasolla vajaa puoli tuntia. Ruutukokin kypsennysohje oli vain 15 minuuttia (!), mikä oli aivan liian vähäinen aika tälle pohjalle, joka oli valmis n. 25 minuutissa Jos käytät esim. kakkuvuokaa, voi kypsennysaika olla pitempikin. Kun pinta on kauniin ruskea, pitäisi taikinankin olla valmis. Kumoa pohja leivinpaperin päälle ja jäähdytä. Itse laitoin parvekkeelle jäähtymään liinan alle noin puoleksi tunniksi (tämä ennen pakkasia).

Valmista kuorrutus. Pese ja harjaa sitruuna esim. juuresharjalla huolellisesti kuuman veden alla. Raasta noin puolet kuoresta. Sekoita huoneenlämpöiset voi ja tuorejuusto notkeaksi seokseksi ja lisää lopuksi tomusokeri ja sitruunaraaste.

Aloita (halutessasi) kuorruttaminen leikkaamalla kakun reunat pois ohuesti.

Kun ohjeessa sanotaan "levitä kuorrutus kakulle", kuulostaa se aina yhtä yksinkertaiselta. Siinä ei kerrota "hanki noin 40 sentin pituinen tasainen kaikkien-kondiittoreiden-omistama-härpäke, jolla saadaan supersileä pinta, kun levität kuorrutetta kakun pinnalle". Tarinamme sankari käytti leveintä ja terävintä veistään, ja varmasti on joku idiottivarma keino saada se sileän tasaiseksi muullakin kuin tuolla em. härpäkkeellä, mutten ehtinyt sitä tietoa mistään  siihen hätään hankkia. Niinpä kakkumme oli kovin raidallinen ja raidallisemmaksi se vain muuttui, kun kaunista pintalevitystä tehtiin kerta toisensa jälkeen.;)

Vaan 3-vuotiaan sukulaispojan sanoin: "Ei haittaa!" Kakkuhan leikataan pienemmiksi leivospaloiksi, jolloin pienet epätasaisuudet vain korostavat leivosten autenttisuutta..

Makuraadille maistui kovastikin ja itselleni myös. Suosittelen!

Kurpitsakeiton neitsytmatka

Joskus iskee epätoivo. Tv:stä pulppuaa - etenkin maanantaisin - toinen toistaan parempia kokkeja omine ohjelmineen ja jokaisella on omat hienot visionsa miltä maistuu/näyttää/tuntuu se "oikea" ruoka. IIK! Satunnainen ruoanlaittaja saa harmaita hiuksia vähemmästäkin. Australian Masterchef -ohjelmassa tuomari totesi: "This is one of the big five no-no's in the restaurant world" (raaka kana). No sen minäkin tiesin. Mutta mitä ovat ne neljä muuta? Miltä oikean kurpitsakeiton kuuluu maistua? Ja miksei kukaan koskaan leivitä silakoita kananmunalla missään ohjeessa (niinkuin itse tein tänään)? Saako niin tehdä? Oi voi, yhtäkkiä ruoanlaitto tuntui tosiaan rakettitieteeltä, jonka vain harvat ja valitut hallitsivat. Helpottaisiko tunne, jos vain tekisi jotain ihan uutta ja se saisi mennä ihan rauhassa (pieleen) minun kaavojen mukaan, rehellisenä noviisina laitettuna ilman hifistelyä? Sitähän gastromaniat-kokkaus joka tapauksessa on.. :)

Päätin siis heittäytyä tämän uuden haasteen eteen ja tehdä kurpitsakeittoa ensimmäistä kertaa elämässäni.  Ystäväni Janne oli lahjoittanut minulle purkillisen tekemäänsä kurpitsasosetta ja halusin sen vihdoinkin käyttää pakkasesta johonkin. Olen joskus historiassa kurpitsakeittoa maistanut mutten todellakaan muista/tiedä miltä sen kuuluu maistua...oikeasti. Onko sellaista asiaa edes olemassa kuin The Ultimate Truth of Food? Kävin joka tapauksessa katsomassa ns. anglosaksisia ohjeita netistä, etenkin maustamisen osalta. Tämä oli ihan hyvää kyllä, ja siitä kai ruoanlaitossa loppujen lopuksi on kysymys, hyvän makuisesta lopputuloksesta?  Bataattia oli kyllä lähes yhtä paljon kuin kurpitsasosetta, joten aika kaukana varmaan on alkuperäisestä mutta  joo... joka tapauksessa Hyvää Halloweenia kaikille!

Kurpitsakeitto (4 hengelle)

600 g bataattia paloina
1 sipuli pilkottuna
3 valkosipulin kynttä palasina
1 rkl ruokaöljyä
n. 500 g kurpitsasosetta
5 dl vettä
10 mustapippuria kokonaisena
4 neilikkaa kokonaisena
1/2 tl suolaa
2 dl kermaa
1 mm korianteria
1 mm kanelia
1 mm muskottipähkinää
mustapippuria myllystä
1 rkl balsamicoa
1/2 tl sokeria
cayennepippuria
(nokare voita)

(pieniä kukintoja parsakaalia)

Kuumenna ruokaöljy kattilassa. Lisää sipulit ja bataattipalaset kuumaan öljyyn ja kuullota muutaman minuutin ajan. Lisää kurpitsasose, vesi, mustapippurit sekä neilikat joukkoon. Keitä noin 15 minuuttia keskiteholla kannen alla ja poista neilikat ja pippurit. Soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää suola, kerma ja loput mausteet ja anna hautua noin 10 minuuttia. Tarkista maku. Itse leikin Top chefiä ja lisäilin ensin balsamicoa  - "tämä kaipaa hieman hapokkuutta" - joten jouduin tasaamaan sitä "hieman sokerilla". Tarkista siis maku vielä kerran! Tästä sosekeitosta todettiin sen maistuvan jouluisen mausteiselta. Ennen tarjoilua voit halutessasi valmistaa pienet voissa nopeasti kuullotetut parsakaalin kukinnot keiton päälle. Ripottele cayennepippuria kevyesti keiton pinnalle (keitto jo lautasilla) juuri ennen ruokailua ja lisää lopuksi parsakaalit mukaan.

Makkarakastike osa 2 eli Chilinen nakkisoosi

Huolimatta meneillään olevista Helsingin vuotuisista silakkamarkkinoista jatketaan makkaraisella aiheella. Tässä nimittäin toinen nopea makkarakastike esim. pastalle. Pääasia, että makkara tai nakit ovat lihaisia - jauhoja voi lisätä sitten ihan omasta takaa, jos niitä haluaa mukaan. Olen aikaisemmin mainitun soija-allergian takia joutunut tarkistamaan tuoteselosteita tosi tarkkaan ja ei liene yllätys, että halvemmista b-luokan makkaroista löytyy lähes aina soijaproteiinia. Maksan mielelläni lisää niin luomumakkarasta kuin esim. tähän kastikkeeseen käyttämästä "Wigrenin herkkunakista" koska maku ja rakenne ovat paljon b-luokan veljiä paremmat.

Chilinen nakkikastike (3-4 hengelle)

6-8 lihaisaa nakkia pieninä palasina
1 porkkana kuutioituna
2 salottisipulia hienonnettuna
1/2 omena pieninä palasina
2 valkosipulia pienenä silppuna
2 rkl rypsiöljyä
1 tl salviaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna
2 rkl vehnäjauhoja (tai maizenaa)
500 g tomaattimurskaa
3-4 dl vettä
1 tl chilitahnaa
1 tl mustapippuria
suolaa maun mukaan

Kuumenna öljy kattilassa tai kasarissa. Lisää paloitellut nakit, porkkana, sipulit, omena sekä valkosipuli öljyn joukkoon ja kuullota n. 5-6 minuuttia sekoittaen välillä. Sekoita mukaan salvia, persilja sekä vehnäjauhot. Lisää joukkoon tomaattimurska ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi.

Kun kastike kiehuu, sekoita mukaan chilitahna ja mustapippuri. Hauduta hiljalleen n. 15-20 minuuttia. Sekoita välillä. Tarkista kastikkeen paksuus ja suurusta tarvittaessa vehnäjauholla. Mausta suolalla ja kiehauta kuumaksi. Kastikkeen maun tulisi olla  chilisen "salvinen" (Is that a word?). Koristele persiljalla  ja tarjoa pastan kanssa.

Lopuksi mielenkiintoinen radiovihje: Yle Areenan Taustapeili-ohjelmassa ovat vieraina professori Päivi Palojoki Helsingin yliopiston Kotitaloustieteen laitokselta sekä kokki Sami Garam. Aiheena on erittäin ajankohtaista keskustelua ruoasta ja mm. siitä, miksi oikein syömme nykyisin "ravintoaineita" maun sijaan?! Suosittelen lämpimästi. 

Köyhän miehen pata eli makkarastroganov

Hesarin ruokatorstaissa oli mielenkiintoinen artikkeli eri ruokalajien nimistä. Stroganovin padan nimi on artikkelin mukaan lähtöisin venäjällä vaikuttaneen varakkaan kauppiassuvun nimestä. Perheen kotiin palkattu ranskalainen kokki olisi nimennyt lihapadan isäntiensä mukaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tietää myös kertoa toisen mahdollisen alkuperän nimelle: venäjän kielen sana strogat merkitsee vuolemista ja höyläämistä. Tämän version mukaan joku suvun keittiömestareista olisi Siperiassa joutunut vuolemaan jäätynyttä lihaa. Oli miten oli, tämä stroganovin pata tehdään makkarasta eli valmistetaan köyhän miehen nopea ja superhelppo makkarastroganov ja maistuva sellainen! 

Makkarastroganov (3-4 hengelle)
400 g a-luokan lihaisaa makkaraa
2 kpl sipulia pienenä silppuna
1 rkl margariinia tai voita
1 prk (25 g) tomaattipyrettä
2 rkl margariinia tai voita
3 rkl vehnäjauhoja
(lihaliemikuutio)
4-5 dl vettä
1 maustekurkku pieninä kuutioina
1 tl rouhittua mustapippuria
1 prk smetanaa
(suolaa)

Sulata rasva kasarissa ja lisää makkarat sekä sipuli. Ruskista koko ajan sekoittaen parin kolmen minuutin ajan täydellä teholla ja kaada seos kasarista syrjään lautaselle. Pyyhi pohja paperilla. Sulata seuraava erä margariinia tai voita kirkkaan keltaiseksi ja lisää vehnäjauhot. Ruskista sekoittaen kunnes myös jauhot ovat saaneet väriä. Sekoita joukkoon nopeasti vielä tomaattipyre.

Lisää tomaattipyreen ja rasvatahnan joukkoon ensin puolet vedestä koko ajan sekoittaen. Voit halutessasi lisätä lihaliemikuution murentaen joukkoon tässä vaiheessa (itse lisäsin enemmän vain mustapippuria makua antamaan). Kun seos on paksua, lisää loput vedestä. Sekoita jälleen koko ajan kunnes kastike on tasainen. Anna hautua hiljaa n. 10 minuuttia.

Kaada lopuksi makkarasipuliseos takaisin kasariin kastikkeen joukkoon. Lisää kuutioidut suolakurkut mukaan. Mausta rouhitulla mustapippurilla maun mukaan. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista lopuksi maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa smetanan ja perunamuusin kanssa.

Rasvaista sotaa

Rasvasota tuntuu leviävän kulovalkean lailla maahamme. Tyydyttymätöntä, tyydyttynyttä, vähärasvaista, vähäkalorista, vähähiilihydraattista. MOT -ohjelma maanantaina 13.9. laittoi myös kauhansa rasvaiseen soppaan, jossa puitiin mm. sitä, onko Suomen THL:n ravitsemussuositukset sittenkin olleet väärässä, all along. Tämän ohjelman voi nähdä YLE Areenassa vielä kuuden päivän ajan. MTV 3 uutisoi myös samasta aiheesta: "Ravintosuosituksiin tulossa korjausliike: eläinrasvoja moitittu liikaa." Hmm. Tämähän suorastaan vaatii kommentointia! Annetaan luonnon kuitenkin laskea verenpainetta hieman ennen sitä: Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksomaisemaa.

Mikä tässä keskustelussa minua eniten häiritsee, on sama, mikä niin monessa vastakkainasettelussa aina on olemassa eli ei nähdä metsää puilta. Missä on kokonaisuus? En ole koskaan ollut minkään erityisen ismin kannattaja, oli kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa ravinnosta. Tietoa tulee koko ajan lisää ja jonkinlaisen lähdekritiikin ylläpitäminen tuntuu olevan enemmän kuin vaikeaa, etenkin, jos saatu tieto on hyvin poliittisesti tai ajatusmaailmallisesti värittynyttä. 

Yksinkertaisten johtopäätösten tekeminen on aina helppoa, vaikeampaa taas myöntää, että kenties uskomani asiat eivät ehkä ihan täysin pitäneetkään paikkaansa. MTV 3 on nostanut  tämän lauseen lyhyeen uutiseensa: "Meidän tapa, joka on nostanut eläinrasvat ainoaksi pahaksi pojaksi, ei ole ollut oikea, Fogelholm myöntää. Mutta mikään tutkimus ei ole kyllä osoittanut, että eläinrasvat olisivat terveellisiä, Fogelholm lisää." Ja jatkaa: "Jos meidän ruokavaliossamme pitäisi muuttaa jotakin, niin meidän pitäisi saada alemmaksi huonojen hiilihydraattien määrää. Se on suomalaisen ruokavalion vielä eläinrasvojakin suurempi ongelma, Fogelholm arvioi." Tätä lausetta tultaneen siteraamaan vielä lukuisia kertoja. Minusta tässä lyhyessä artikkelissa tulee hyvin esille se, kuinka vaikeata on saada tutkimustietoa kaikki tekijät huomioon ottavasti.

Minun verenpainettani taas nosti tämä kuva, myös Hiidenportista. Liekö karhun tai ahman kynsiä kutittanut? 

Pähkäilin siis tätä rasvakeskustelua ja tulin siihen samaan tulokseen mihin aikaisemminkin: kohtuus kaikessa. Rasvakeskustelussa (jos sitä nyt haluaa siis käydä) voitaisiin puhua myös kokonaisrasvan saannin määrästä, liikunnan vaikutuksesta insuliinin tuotantoon ja elintapojen sekä kohtuuden merkityksestä kokonaishyvinvointiin. Pelkkä stressikin muuttaa ihmisen hormonitasapainoa.

En siis kuulu niihin, jotka uskovat, että Heikkilää seuraten ja voita ja silavaa palvoen löytyy oikotie onneen, tai siihen, että pelkällä kasvisravinnolla ja happo-emäs tasapainolla elimistöni olisi maksimaalisessa hyvinvoinnin tilassa. Voihan se näin ollakin. Kauhean paljon vaikeampaa on olla tämmönen - tavallinen. Päätin pohdiskeluni lopuksi uskoa siis johonkin, minäkin. Päätinkin lähteä dosentti, LKT, Heikki S. Vuorisen linjalle. Minulla oli nimittäin ilo viime vuonna kuunnella hänen luentoaan ihmisen ruokavalion historiasta, ja kysyessäni hänen mahdollista mieliruokavaliota, hän totesi hunajalla olevan todettu sellaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttivat hänestä hyviltä. Eli uskon parsakaalin, tomaatin ja mustikan lisäksi jatkossa myös hunajaan! Eläköön makea elämä!

Sämpylöitä syksyyn

Omia sämpylöitä ei voita mikään, niin se vain on. Ulkona saa sataa ja tuulla sekä nurkissa vetää - kuten gastromanioitten kodin vanhoista ikkunoista aika usein talvisin tekee - mutta vastaleivotut, kuumat sämpylät sulavan voin kanssa pelastavat päivän kuin päivän. Sämpyläohjeita on maailma pullollaan: tässä yksi erittäin helppo ja takuuvarma porkkana-sellainen. 

Sämpylät (16-20 kpl)
5 dl rasvatonta maitoa (tai vettä)
50 g hiivaa
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 tl suolaa
1 dl porkkanaraastetta
1 dl juustoraastetta
1 dl maissijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
n. 9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Kuumenna neste kädenlämpöiseksi ja anna hiivan liueta kokonaan nesteeseen. Lisää hunaja ja suola. (Sokeri nopeuttaa hiivan toimintaa.) Lisää porkkana- ja juustoraaste mukaan. Sekoita myös joukkoon kaurahiutaleet ja maissijauhot. Mittaa ja sekoita noin puolet sämpyläjauhoista koko ajan vatkaten. Lisää loput jauhoista vähitellen, koko ajan alustaen. Alusta taikina kimmoisaksi ja lisää öljy. Jatka alustamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista ja tuntuu napakalta. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja. Laita uuni tässä vaiheessa kuumenemaan 225 asteeseen. Peitä taikina leivinliinalla ja anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Sirottele vähän jauhoja leivinpöydälle. Vaivaa kohonnut taikina leivinpöydällä ja leivo siitä pitkä tanko. Leikkaa tangosta yhtä suuria palasia 16-20 kpl. Muotoile paloista pyöreitä sämpylöitä.

Aseta palaset kahdelle pellillle leivinpaperille tasaisin välein, jätä kohoamisvaraa. Peitä sämpylät leivinliinalla ja anna jälleen kohota n. 15 minuuttia. Paista sämpylöitä kuumassa uunissa keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Anna sämpylöiden jäähtyä liinan alla 5-10 minuuttia. Herkuttele voin kanssa.